Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin koskaan. Erityisesti digitalisaatio, palvelurakenteiden uudistukset, väestön moninaistuminen ja tiedonvälityksen murros asettavat uusia vaatimuksia…
Tekijät | Authors
Nuoret, media ja terveys – digitaaliset ympäristöt muovaavat hyvinvointia
Nuorten arki rakentuu yhä vahvemmin digitaalisten medioiden varaan, mikä vaikuttaa heidän terveyskäyttäytymiseensä, hyvinvointikäsityksiinsä ja tapoihinsa hahmottaa ympäröivää maailmaa. Tämä haastaa perinteisen terveyskasvatuksen ja korostaa medialukutaidon, terveyslukutaidon sekä ajantasaisen opetuksen merkitystä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.
Tutkimusten mukaan sosiaalinen media tarjoaa nuorille tärkeitä mahdollisuuksia tiedonsaantiin, vertaistukeen ja yhteisöllisyyteen, mutta samalla se altistaa heidät haitallisille terveysvaikutuksille, kuten univaikeuksille, kehonkuvan vääristymille ja riskikäyttäytymisen normalisoitumiselle (Odgers & Jensen, 2020; Viner ym., 2019).
Sosiaalinen media luo terveyden normeja ja ihanteita
Media, erityisesti sosiaalinen media, toimii merkittävänä terveysinformaation lähteenä, mutta tiedon laatu vaihtelee huomattavasti. Nuorten terveysvalintoihin vaikuttavat sekä asiantuntijatieto että vertaisten ja vaikuttajien tuottama sisältö. Altistuminen sosiaalisessa mediassa esitetylle terveys-, hyvinvointi- ja elämäntapamateriaalille voi lisätä terveystietoisuutta, mutta samalla se voi myös vahvistaa esimerkiksi ulkonäköpaineita ja epäterveellisiä ihanteita (Fardouly & Vartanian, 2016).
Media vaikuttaa nuoriin erityisesti sosiaalisen vertailun mekanismilla: nuoret omaksuvat käyttäytymismalleja, joita he näkevät omissa verkostoissaan, mikä ohjaa heidän elintapavalintojaan. Näin media ei ainoastaan välitä tietoa vaan myös rakentaa normeja siitä, mikä koetaan terveelliseksi tai ihanteelliseksi. (Bandura, 2001; Viner ym., 2019)
Digitaaliset ympäristöt ovat nousseet merkittäväksi esimerkiksi nuorten päihteiden ja nikotiinin käytön riskitekijäksi. Sosiaalinen media voi normalisoida nikotiinituotteiden käyttöä erityisesti silloin, kun sisältö on vaikuttaja- tai vertaistuotettua. Altistuminen tällaiselle sisällölle on yhdistetty suurempaan todennäköisyyteen aloittaa nikotiinituotteiden käyttö nuoruusiässä. (Soneji ym., 2018) Myös alkoholiin liittyvä sisältö somessa on yhteydessä myönteisempiin asenteisiin alkoholia kohtaan ja lisääntyneeseen kokeilualttiuteen (Curtis ym., 2018).
Nuorten terveysvalintoihin vaikuttavat sekä asiantuntijatieto että vertaisten ja vaikuttajien tuottama sisältö.
Maailman terveysjärjestö WHO korostaa, että digitaalinen media on nykyään keskeinen päihdekäyttäytymistä muovaava ympäristö, mikä edellyttää sekä sääntelyä että vahvaa mediakasvatusta (WHO, 2021). Tämä tarkoittaa, että yksilön vastuu ei riitä yksinään, vaan tarvitaan myös rakenteellisia toimia, kuten alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin rajoittamista ja digitaalisten alustojen vastuullisuuden vahvistamista (Swinburn ym., 2011; WHO, 2021; WHO, 2024).
Samanaikaisesti mediakasvatuksen rooli korostuu: nuoria tulee tukea tunnistamaan päihteisiin liittyvää normalisoivaa ja kaupallista sisältöä sekä ymmärtämään, miten algoritmit voivat vahvistaa tietynlaista käyttäytymistä. Tutkimusnäyttö tukee lähestymistapaa, jossa sääntely, koulutus ja nuorten osallisuuden vahvistaminen yhdistyvät tehokkaimmaksi tavaksi ehkäistä päihteiden käyttöä digitaalisessa ympäristössä. (Swinburn ym., 2011; WHO, 2021)
Nuorten kokemuksiin kiinnittyvä viestintä tukee pysyviä terveysvalintoja
Vaikuttava terveysviestintä nuorille rakentuu dialogisuudelle ja aktiiviselle toimijuudelle. Pelkkä tiedon välittäminen ei riitä, vaan nuorten on saatava käsitellä, kyseenalaistaa ja soveltaa tietoa omassa arjessaan (Noar ym., 2010).
Osallistavat menetelmät, kuten keskustelut, vertaisoppiminen ja sisällöntuotanto, lisäävät sitoutumista ja oppimisen merkityksellisyyttä (Noar ym., 2010). Kun terveysviestintä kytkeytyy nuorten omaan mediaympäristöön, se tukee paremmin pysyvien terveysvalintojen muodostumista (Noar ym., 2010; Hieftje ym., 2016).
Koulut ja oppilaitokset ovat keskeisiä ympäristöjä terveysosaamisen kehittämisessä.
Koulut ja oppilaitokset ovat keskeisiä ympäristöjä terveysosaamisen kehittämisessä, sillä ne tavoittavat nuoret laajasti ja mahdollistavat pitkäjänteisen oppimisen. (Hieftje ym., 2016) Sekä WHO että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos korostavat, että nuoret tulisi nähdä aktiivisina toimijoina, jotka eivät ainoastaan vastaanota tietoa vaan myös tuottavat, jakavat ja muokkaavat sitä itse (THL, 2023; WHO, 2021). Tällainen lähestymistapa lisää terveysviestinnän uskottavuutta ja vahvistaa nuorten osallisuuden kokemusta. Samalla se kehittää taitoja, jotka ovat keskeisiä sekä terveyden edistämisessä että laajemmin kansalaisena toimimisessa digitaalisessa yhteiskunnassa.
Medialukutaito ja terveydenlukutaito ovat terveyden suojatekijöitä
Medialukutaito on keskeinen nuorten terveyttä suojaava taito, joka auttaa arvioimaan tiedon luotettavuutta, tunnistamaan vaikuttamiskeinoja ja ymmärtämään digitaalisen median toimintalogiikkaa. Heikko medialukutaito lisää alttiutta harhaanjohtavalle terveystiedolle ja epäterveellisille valinnoille (Jeong ym., 2012). WHO:n mukaan digitaalinen medialukutaito on keskeinen terveyden edistämisen taito, joka tukee nuorten kykyä toimia kriittisesti ja turvallisesti digitaalisissa ympäristöissä, joissa terveysviestintä on jatkuvaa ja usein kaupallisesti ohjattua (WHO, 2021).
Terveydenlukutaito puolestaan tarkoittaa kykyä löytää, ymmärtää, arvioida ja soveltaa terveyteen liittyvää tietoa arjen päätöksenteossa. Se vaikuttaa keskeisesti nuorten elintapoihin, kuten ravitsemukseen, liikuntaan, päihteisiin ja digitaalisen median käyttöön. Heikko terveydenlukutaito on yhteydessä riskikäyttäytymiseen ja heikompaan terveydentilaan. (Nutbeam, 2008; Paakkari & Paakkari, 2012)
Terveydenlukutaito on myös keskeinen kansanterveyden edistämisen väline, joka vahvistaa yksilön autonomiaa ja kykyä tehdä terveellisiä valintoja muuttuvissa tietoympäristöissä (WHO, 2013). Nuorten näkökulmasta terveydenlukutaito on erityisen tärkeä digitaalisessa ympäristössä, jossa terveysviestintä on jatkuvaa ja usein algoritmien ohjaamaa. Sosiaalinen media voi lisätä terveyteen liittyvän tiedon saavutettavuutta, mutta samalla se voi myös lisätä väärän tai yksipuolisen tiedon leviämistä. (WHO, 2013)
Koulu toimii terveyskäyttäytymisen sosiaalisena ja rakenteellisena ympäristönä
Nuorten terveyskäyttäytyminen rakentuu digitaalisten ympäristöjen, sosiaalisten verkostojen ja koulutuksen muodostamassa kokonaisuudessa. Sosiaalinen media ei ole pelkkä tiedonvälityksen kanava, vaan se toimii aktiivisena käyttäytymismallien rakentajana. (Swinburn ym., 2011; WHO, 2021) Tämän vuoksi terveyden edistämisessä on yksilön valintojen lisäksi huomioitava ympäristön ja markkinoinnin vaikutus terveyskäyttäytymiseen (Swinburn ym., 2011; WHO, 2021).
Tehokas terveyden edistäminen edellyttää moniulotteista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät medialukutaito, terveydenlukutaito, koulupohjaiset interventiot ja osallistava terveysviestintä. Koulupohjaisten interventioiden on todettu parantavan terveydenlukutaitoa ja tukevan terveellisiä elämäntapoja erityisesti silloin, kun oppiminen on osallistavaa ja käytännönläheistä (Paakkari & Paakkari, 2012; WHO, 2013). Terveydenlukutaito toimii myös sosioekonomisia terveyseroja selittävänä tekijänä, ja sen vahvistaminen voi vähentää terveyseroja (Sørensen ym., 2012).
Sosiaalinen media ei ole pelkkä tiedonvälityksen kanava, vaan se toimii aktiivisena käyttäytymismallien rakentajana.
Koulu ei ole vain tiedon välittämisen paikka, vaan myös sosiaalinen ympäristö, jossa nuoret omaksuvat normeja, vertaiskäyttäytymistä ja käsityksiä hyvinvoinnista. Erityisesti vertaissuhteet ja yhteinen keskustelu vahvistavat oppimisen vaikutuksia, mikä tekee kouluympäristöstä keskeisen ympäristön terveydenedistämisen työn toteutukselle. (Nutbeam, 2008; Paakkari & Paakkari, 2012)
Siksi koulussa toteutetuilla interventioilla on vaikutusta sekä yksilön osaamiseen että ryhmän asenteisiin ja toimintatapoihin. Lisäksi digitaalinen ympäristö edellyttää, että medialukutaito integroidaan osaksi opetusta, erityisesti terveystiedon ja -viestien arvioinnin sekä vaikuttamiskeinojen tunnistamisen näkökulmasta. (WHO, 2021)
Vinssi-hanke vahvistaa opettajien osaamista
Turun ammattikorkeakoulun Vinssi – Vertais- ja yhteisölliset menetelmät yläkouluikäisten nuorten päihteettömyyden tukemisessa -hanke järjesti Tavoitteena terve nuori – miten nuoret voivat tehdä tietoisempia valintoja? -koulutuksen terveystiedon opettajille huhtikuussa. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti siihen, miten digitaaliset ympäristöt, sosiaalinen media ja terveysviestintä kietoutuvat nuorten arkeen ja terveyskäyttäytymiseen sekä siihen, miten kehitysfantasiat ohjaavat nuorten valintoja ja terveyskäyttäytymistä. Tavoitteena oli tukea opettajia tunnistamaan ajankohtaisia ilmiöitä ja niiden vaikutusta nuorten hyvinvointiin.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna koulutukset ovat osa terveysviestinnän rakenteellista kehittämistä, jossa painopiste siirtyy yksittäisistä kampanjoista kohti pysyvää osaamisen vahvistamista koulutusjärjestelmässä. Kun opettajien valmiuksia päivitetään tutkimusperustaisesti, koulut pystyvät tarjoamaan nuorille ajantasaista, kriittistä ja arkeen kiinnittyvää terveystiedon opetusta.
Samalla hanke vahvistaa ajatusta siitä, että tehokas terveydenedistäminen edellyttää moniammatillista ja jatkuvasti päivittyvää osaamista. Digitaalisen median nopea kehitys ja nuorten muuttuvat mediakäytännöt edellyttävät, että myös opettajilla on valmiudet tulkita ja käsitellä uusia ilmiöitä kriittisesti ja pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Tässä mielessä VINSSI-hankkeen kaltaiset koulutukset ovat keskeinen osa laajempaa yhteiskunnallista terveydenlukutaidon ja medialukutaidon vahvistamisen kokonaisuutta.
Lähteet:
Bandura, A. (2001). Social cognitive theory: An agentic perspective. Annual Review of Psychology, 52, 1–26. https://doi.org/10.1146/annurev.psych.52.1.1
Curtis, B. L., Lookatch, S. J., Ramo, D. E., McKay, J. R., & Feinn, R. S. (2018). Twitter and alcohol-related posts: Associations with alcohol consumption and intentions among young adults. Addictive Behaviors, 78, 88–93. Meta-analysis of the association of alcohol-related social media use with alcohol consumption and alcohol-related problems in adolescents and young adults – PMC
Fardouly, J., & Vartanian, L. R. (2016). Social media and body image concerns: Current research and future directions. Current Opinion in Psychology, 9, 1–5. https://doi.org/10.1016/j.copsyc.2015.09.005
Hieftje, K., Edelman, E. J., Camenga, D. R., & Fiellin, L. E. (2016). Electronic media–based health interventions promoting behavior change in youth: A systematic review. Journal of Medical Internet Research, 18(6), e146. Electronic media-based health interventions promoting behavior change in youth: a systematic review – PubMed
Jeong, S. H., Cho, H., & Hwang, Y. (2012). Media literacy interventions: A meta-analytic review. Journal of Communication, 62(3), 454–472. https://doi.org/10.1111/j.1460-2466.2012.01643.x
Noar, S. M., Benac, C. N., & Harris, M. S. (2010). Does tailoring matter? Meta-analytic review of tailored print health behavior change interventions. Psychological Bulletin, 133(4), 673–693. https://doi.org/10.1037/0033-2909.133.4.673
Nutbeam, D. (2008). The evolving concept of health literacy. Social Science & Medicine, 67(12), 2072–2078. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2008.09.050
Odgers, C. L., & Jensen, M. R. (2020). Adolescent mental health in the digital age: Facts, fears, and future directions. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 61(3), 336–348. https://doi.org/10.1111/jcpp.13190
Paakkari, L., & Paakkari, O. (2012). Health literacy as a learning outcome in schools. Health Education, 112(2), 133–152. Health literacy as a learning outcome in schools | Health Education | Emerald Publishing
Soneji, S., Barrington-Trimis, J. L., Wills, T. A., et al. (2018). Association between initial use of e-cigarettes and subsequent cigarette smoking among adolescents and young adults: A systematic review and meta-analysis. JAMA Pediatrics, 171(8), 788–797. https://doi.org/10.1001/jamapediatrics.2017.1488
Sørensen, K., Van den Broucke, S., Fullam, J., Doyle, G., Pelikan, J., Slonska, Z., & Brand, H. (2012). Health literacy and public health: A systematic review and integration of definitions and models. BMC Public Health, 12, 80. https://doi.org/10.1186/1471-2458-12-80
Swinburn, B. A., Sacks, G., Hall, K. D., McPherson, K., Finegood, D. T., Moodie, M. L., & Gortmaker, S. L. (2011). The global obesity pandemic: Shaped by global drivers and local environments. The Lancet, 378(9793), 804–814. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(11)60813-1
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL] (2023). Lasten ja nuorten digitaalinen hyvinvointi ja turvallisuus. THL. Viitattu 21.4.2026. Lasten ja nuorten digitaalinen hyvinvointi ja turvallisuus – THL
Viner, R. M., Gireesh, A., Stiglic, N. et al. (2019). Roles of Cyberbullying, Sleep, and Physical Activity in Mediating the Effects of Social Media Use on Mental Health and Well-Being among Young People in England: A Secondary Analysis of Longitudinal Data. The Lancet Child & Adolescent Health, 3, 685-696.
https://doi.org/10.1016/S2352-4642(19)30186-5
World Health Organization. (2013). Health literacy: The solid facts. WHO Regional Office for Europe. Health literacy : The solid facts
World Health Organization. (2021). Digital marketing of unhealthy products to children: A global policy review and recommendations. WHO. Viitattu 21.4.2026. Monitoring and restricting digital marketing of unhealthy products to children and adolescents
World Health Organization. (2024). Tackling noncommunicable diseases: “Best buys” and other recommended interventions. WHO. Tackling NCDs: best buys and other recommended interventions for the prevention and control of noncommunicable diseases, 2nd ed
Kuva: Canva Pro -kuvapankki
Artikkeli on osa SIVISOTE – Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen -tutkimusryhmän julkaisuja.
