16.07.2018

Lehtori Helena Tigerstedtin sydämen asia ovat lapset ja lasten kuntoutus. Hän kouluttaa ihmisiä toimimaan heidän kanssaan niin, että heidän kehityksensä ja osallisuutensa otetaan huomioon kasvatuksessa. Toimintaterapian koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa lasten kuntouttavassa toiminnassa keskeisenä ovat sensorinen integraatio eli lapsen kyky jäsentää aistimuksia käyttöä varten sekä leikin arviointi.

Lehtori Helena Tigerstedt on erikoistunut lasten toimintaterapiaan. Perusopetuksessa hän opettaa lasten normaalikehityksen kulkua kokonaisuudessaan neurologisen kehityksen näkökulmasta.

− Opiskelijat oppivat, miten keskushermosto kypsyy ja mahdollistaa lapselle toimintakyvyn. Siihen liittyy myös psyykkinen kasvaminen, Tigerstedt kuvaa.

− Sen jälkeen mietitään, mitä tehdään, kun keskushermosto ei kypsykään kuten normaalikehityksessä pitäisi. Käymme läpi, mikä on normaalia, miten sitä arvioidaan sekä mitä arvioinnin jälkeen tehdään, hän jatkaa.

Toimintakyvyn arviointi ja sensomotoristen valmiuksien hahmottaminen painottuu vahvasti peruskoulutuksessa.

Kuntoutuksella on tavoitteet

Tigerstedt huomauttaa, että kuntoutus on aina tavoitteellista toimintaa. Lapsen kehitystä peilataan normaalin kehityksen pohjalta, joten ensin pitää aina määritellä normaali ja poikkeava kehitys. Sen jälkeen vasta mietitään, mitkä ovat tavoitteet ja mitä voidaan toiminnallisesti tehdä.

− Tavoitteet määräytyvät lapsen yksilöllisen kehityksen mukaan. Ne poikkeavat oleellisesti, jos kyseessä olevalla lapsella on esimerkiksi kehitysvamma tai vain lievä neurologisen kehityksen viive, Tigerstedt mainitsee.

Leikki sisältää kaikki kehityksessä arvioitavat elementit, muun muassa lapsen itseohjautuvan ja mielekkään toiminnan ja se kuuluu lapsen arkeen kaikessa.

Normaalissa kehityksessä nostetaan vahvasti toiminnallisuus esiin. Toimintaterapiassa arvioidaan valmiustason asioita, miten lapsi hahmottaa näönvaraisesti ja tunnonvaraisesti, sekä motorista koordinaatiota. Tigerstedtin mielestä lapsen kehityksessä toiminnan arvioinnin tulisi kohdistua myös leikkiin.

–Lapsen tärkein toiminta on leikki. Leikki sisältää kaikki arvioitavat elementit, muun muassa lapsen itseohjautuvan ja mielekkään toiminnan ja se kuuluu lapsen arkeen kaikessa. Siksi leikin arviointi on ensiarvoisen tärkeää, hän painottaa.

Toimintaterapian koulutuksessa opiskelijat käyvät päiväkodeissa tekemässä havainnointia ja arvioivat yhden lapsen leikkitaitoja. Tuloksia hyödynnetään tarvittaessa terapian toteutuksessa. Lasten leikkiä ohjataan arvioinnin perusteella niin, että lapset pääsevät osalliseksi toisten lasten leikkiin henkilökunnan ohjauksessa.

Leikissä lapsi käyttää kaikkia valmiuksiaan

Tigerstedt on suorittanut liikuntavammaisten lasten NDT –koulutuksen sekä Sensorinen integraatio -koulutuksen Suomessa ja Amerikassa. Hän on perehtynyt myös leikin merkitykseen lasten kuntoutuksessa. Täydennyskoulutuksissa hän kouluttaa alan ammattilaisia näihin sisältöihin.

– Täydennyskoulutus toteutetaan kuten perusopetuskin. Koska osallistujilla on jo työkokemusta ja he toimivat lasten kanssa, pääsemme koulutuksessa syvemmälle ymmärryksen ja ohjauksen tasolle. Palautteessa opiskelijat sanoivat saaneensa konkretiaa arviointiin, hän huomauttaa.

Leikin merkitys on korostunut ja koulutustarve kasvanut, kun uudet valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön elokuussa 2017. Siinä korostetaan leikin ja moniammatillisuuden merkitystä sekä painotetaan henkilökunnan tekoja lapsen osallisuuden mahdollistamisessa.

Leikissä oppii paljon, leikki itsessään on tärkeää, ei leikki välineenä taitojen opettamiseen.

– Tässä vaiheessa toteutimme Varhaiskasvatushenkilöstölle välineitä leikin arviointiin -koulutuksen. Koulutus sai hyvän palautteen. Paras kommentti oli, kun yksi lastentarhanopettaja nousi luennolla seisomaan ja sanoi: ”Voi hyvät kollegat, tämähän on sitä, mitä meidän pitäisi siinä työssämme tehdä!”

– Silloin oli oivallettu, mikä on lapselle tärkeintä ja mikä mahdollistaa lapselle osallistumisen hyvin moneen asiaan. Leikissähän oppii niin paljon, vaikkei me käytetä sitä opetuksen välineenä suoraan. Leikki itsessään on kuitenkin se pointti, Tigerstedt kertoo hymyillen.

Hän huomauttaa, että varhaiskasvatuksen yhtenä tavoitteena on tunnistaa lapsen yksilöllinen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä. Lapselle leikki on tärkein toiminta. Miten tunnistat tarpeen leikin tuelle? Systemaattinen arviointi on keskeinen perusta, mihin tarvittava tuki voidaan perustaa.

– Leikinarviointimenetelmiä on vähän ja siihen tarpeeseen koulutuksessa vastataan. Koska toimitaan varhaiskasvatuksen ja toimintaterapian yhteisessä kentässä, moniammatillisuus on siinä myös keskeistä, hän jatkaa.

Tigerstedt toteaa, että koulutuksessa annetaan konkreettisia välineitä leikin arviointiin ja pedagogiseen kirjaamiseen. Siinä tuodaan esiin, mikä on lapselle tärkeintä ja mikä mahdollistaa lapselle osallistumisen hyvin moneen asiaan. Leikissä oppii paljon, leikki itsessään on tärkeää, ei leikki välineenä taitojen opettamiseen.

Asiakassuhteessa tulee olla vahvaa osaamista

Tigerstedt sanoo, että lasten kanssa pärjää aina ja oma erikoisalue on mielekästä ja helppoa. Silti haasteitakin on, toimintaterapiassa haasteita ovat eettisyys ja kumppanuus asiakassuhteessa, omassa työssä taas aika.

– Kun puututaan lapsen ja hänen perheensä elämään, siihen pitää olla vahvat perusteet.  Eräässä toimintaterapiatutkimuksessa kanadalainen kollega tutki vanhempien ja lasten yhdessä tekemisen kokemuksia. Äidit kokivat raskaana lasten kanssa olemisen, koska terveydenhoitohenkilökunta määritteli, miten lasta tulee käsitellä ja ohjata. Kollega kysyikin, onko toimintaterapeuteilla oikeus mennä puuttumaan vanhemmuuteen.

– Ottaessamme vanhemmilta vanhemmuuden pois mietimmekö, kuinka isosta eettisestä asiasta on kyse. Kun puutumme vanhemmuuteen, pitää teoreettisen osaamisen olla erittäin vahva. Emme saa esittää vain mielipidettä ja olla neuvomassa.

Jokainen lapsi tai hänen perheensä opettaa paljon omasta työstä.

Kumppanuus asiakassuhteessa pitäisi tuoda opetuksessa vahvasti esille. Terveydenhuollossa toimintaterapeuteilla on helposti auktoriteetin tuoma asema. Aseman tulee kuitenkin perustua osaamiseen.  Osaamisen tulee olla niin vahvaa, että asioista pystytään keskustelemaan asiakkaan ymmärtämällä kielellä.

– Omassa työssä mahdollisuuksia on paljon, mutta aika on suuri haaste. Työ on rikkonaista, jatkuva tehtävästä toiseen vaihtaminen on haasteellista. Samoin kuntoutuksen hankerahoitus, siihen on paneuduttava kunnolla.

Tigerstedt huomauttaa, että lasten toimintaterapian puolella on vaikea pysyä ajassa mukana, jos itse ei tee kliinistä työtä.

– Lasten kanssa on helppo toimia, lapset ovat vilpittömiä ja palaute on välitöntä. Koskaan ei osaa ihan kaikkea, vaan oppii koko ajan. Jokainen lapsi tai hänen perheensä opettaa paljon omasta työstä. Siitä tulee verkosto, joka pitää ajan tasalla, hän selittää.

Työ on verkostoitumista

Tigerstedtillä on laaja yhteistyöverkosto ympärillään. Toimintaterapiakoulutuksen kautta tärkeä yhteistyökumppani on Kaarinan terveyskeskus, lastenneuvolan kanssa koulutus on tehnyt yhteistyötä yli 10 vuotta. Palvelutoiminnan asiakkaat tulevat kaikki sieltä.

Kliinisestä työstä tulee oma verkosto, omat asiakkaat. Asiakastyön lisänä tulevat yhteydet perheeseen, Kelaan, keskussairaalaan ja varhaiskasvatukseen. Asiakastyön kautta verkostoituu myös terapeuttien kanssa.

– Jos et ole itse mukana kliinisessä työssä, et ole tasavertainen terapeuttien kanssa. Tämä on kuitenkin tärkeä verkosto muun muassa harjoittelupaikkoja silmällä pitäen.

Tämä kaikki innostaa työssä! Verkostoissa kehitetään koko ajan toimintaterapiaa.

Kansainvälisessä yhteistyössä Tigerstedt toimii sensorisen integraation (SI) globaalissa verkostossa. Hän on ollut SI-yhdistyksen varapuheenjohtajana pitkään, tällä hetkellä hän on hallituksen jäsen. SI-teoriaan pohjautuva terapia auttaa ymmärtämään ja lievittämään tietynlaisia oppimis- ja toimintahäiriöitä.

– SI-verkostossa kerätään parhaillaan maailmanlaajuista normidataa alueittain. Pohjoismaat tekevät yhteistyötä Suomi vetovastuussa. Tämä on iso, kaksi vuotta kestävä testi, joka huomioidaan myös tulevissa SI-koulutuksissa, Tigerstedt kertoo. Hän koordinoi Pohjoismaiden työtä.

– Oman SI-koulutuksen myötä Amerikkaan on vahvat verkostot. Opiskelukaverit olivat kansainvälisiä, joten verkostokin on globaali.

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) -verkostossa hän toimii ICF-kouluttajana. Verkosto ylläpitää kansainvälistä toimintakykyluokitusta.

Lisäksi Tigerstedt on tehnyt pitkään yhteistyötä australialaisen professori Karen Stagnittin kanssa, josta on poikinut muun muassa opinnäytetyötoimeksiantoja. Yhteistyöstä kuulemme myöhemmin lisää.

– Tämä kaikki innostaa työssä! Kun opetuksessa pääsee kehittämään toimintaterapiaa, niin silloin innostuu. Kun opetuksessa kollegoiden kanssa pääsee toiminnassa syvemmälle, niin se antaa energiaa. Ja tämän hetken avoimuus, saa tuoda uusia ajatuksia. SI-verkostossakin kehitetään koko ajan toimintaterapiaa, hän innostuu hymyillen.

Tulevaisuuden tavoitteena on, että saadaan ongelmista kiinni jo aivan pienten lasten kanssa, ennen kuin lapsi tiedostaa ongelmiaan. Varhainen ennaltaehkäisy säästää monilta murheilta.

Rentoutuakin pitää

Vastapainoa työlle Tigerstedtillä on juokseminen ystävien kanssa. Hän on innostunut juoksemaan puolimaratoninkin pari kertaa. Aikaa kuluu myös työkavereiden tai muiden ystävien kanssa.

Lisäksi hän ratsastaa. Hänellä on oma ratsutalli, jossa hän puuhaa perheensä kanssa. Perheeseen kuuluu kolme, aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta. Hän myös matkustelee mielellään lastensa kanssa.

– Liikunta lisää toimintakykyä, sen allekirjoitan täysin. Vanhoja koulukavereita vuosikymmenien takaa on mukava nähdä ja olla heidän kanssaan. Omien lasten ja heidän kavereidensa kanssa oppii aina jotain uutta, Tigerstedt kertoo rentoutumiskeinoistaan nauraen.