09.06.2026

Traumainformoitu työote voidaan juurruttaa osaksi organisaation arkea ja yhteisön toimintakulttuuria. Se vahvistaa turvallisuutta, ymmärrystä ja ihmisten välistä luottamusta sekä tukee niin yksilöiden kuin yhteisöjen hyvinvointia.

Traumasta toipuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa, minkä vuoksi yhteisön tuki on keskeistä. Samalla toipuminen on jokaiselle henkilökohtainen prosessi, johon vaikuttavat aiemmat kokemukset, tämänhetkinen resilienssi sekä itsemyötätunto. Traumanjälkeinen kasvu avaa mahdollisuuden muutokseen ja vähitellen vaikeuksista voi rakentua uutta merkitystä, voimaa ja toivoa.

Posttraumaattinen kasvu ja sen määritelmä

Posttraumaattinen kasvu (posttraumatic growth, PTG) tarkoittaa myönteisiä psykologisia muutoksia, joita voi syntyä, kun ihminen joutuu kamppailemaan hyvin haastavan elämän kriisin tai traumaattisen tapahtuman kanssa. Posttraumaattinen kasvu voi näkyä esimerkiksi elämän arvostamisen lisääntymisenä, elämän prioriteettien muutoksina ja merkityksellisempinä ihmissuhteina. Ihminen voi kokea henkilökohtaisesti voimaantunteensa ja elämänkokemuksensa syventyneen hengellisesti tai eksistentiaalisesti.

Posttraumaattinen kasvu on vahvasti yhteydessä ihmisen henkilökohtaiseen elämäntarinaan. Yksittäisen tapahtuman sijaan posttraumaattinen kasvu on ajan myötä kehittyvä, jatkuva prosessi. Posttraumaattisen kasvun ymmärtämisen mallissa yksilöllisten ominaisuuksien tunnistaminen sekä sosiaalisen tuen ja kokemusten jakamisen mahdollistaminen ovat merkittävässä roolissa. Lisäksi on keskeistä paljastaa kognitiivinen prosessointi, jossa traumaattiset tapahtumat uhkaavat tai mitätöivät ihmisen aiempia käsityksiä itsestä tai maailmasta. (Tedeschi, R. G., & Calhoun, L. G., 2004)

Posttraumaattinen kasvu ei ole automaattinen prosessi, eikä sitä tapahdu kaikille. Kasvu tapahtuu usein pidemmällä aikavälillä itsereflektion, tuen ja merkityksellisten kokemusten kautta. (Poijula, 2018).

 

Traumatisoitumisen taustat

Sanalla trauma tarkoitetaan olomassaolon jatkuvuutta tai ihmisen koskemattomuutta uhkaavaa tapahtumaa, joka ylittää sieto- ja käsittelykyvyn. Tähän liittyy usein todellinen tai koettu uhka kuolemasta tai vakavasta vammautumisesta. Traumaattinen kokemus voi olla esimerkiksi väkivallan uhriksi joutuminen tai voimakkaan luonnon ilmiön armoille joutuminen (Korhonen, 2021).

Jokainen ihminen kokee elämänkaarensa aikana erilaisia kehityskriisejä. Kehityskriisit voivat olla positiivisiakin muutoksia, jotka kuitenkin vaativat ihmiseltä sopeutumista ja voivat aiheuttaa ajoittaista turvattomuuden tunnetta (muun muassa murrosikä, opiskeluiden aloittaminen tai eläkkeelle jääminen). Kriisin kokemus voi muodostua vahvemmaksi, mikäli elämässä on vähemmän tukiverkostoa tai myönteisiä asioita. (Mielenterveystalo, no date)

Äkillinen kriisi on yllätyksellinen ja epätavallisen voimakas tapahtuma, josta aiheutuu huomattavaa kärsimystä ja johon ei voi varautua etukäteen. Tällaisia kriisejä ovat muun muassa oma tai läheisen sairastuminen, onnettomuus tai läheisen kuolema. (Mielenterveystalo, 2025)

Viime vuosina keskusteluun on noussut myös lapsuuden haitallisten kokemusten eli ACE-kokemusten vaikutus hyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat, että lapsuudessa koetut haitalliset kokemukset, esimerkiksi väkivalta, laiminlyönti, vanhemman päihdeongelmat lisäävät riskiä mielenterveysongelmiin, fyysisiin sairauksiin ja heikompaan toimintakykyyn aikuisuudessa. (Hakulinen, T. & Westerlund-Cook, S. 2020)

 

Traumaattisen kriisin vaiheet 

Traumaattisen kriisin seurauksena ihmisessä käynnistyy yksilöllinen prosessi. Traumaattisen kriisin käsittely koostuu shokkivaiheesta, reaktiovaiheesta, käsittelyvaiheesta ja uudelleen suuntautumisen vaiheesta. (Terveyskylä, 2021) Ammattilainen voi omalla toiminnallaan ja tiedostamalla traumaattisen yksilöllisen prosessoinnin tukea asiakkaan trauman läpikäymistä traumainformatiivisella työotteella.

Traumainformoitu työote – tiedosta, tunnista, toimi, torju – on toimintamalli, joka auttaa ammattilaisia kohtaamaan kriisissä olevan ihmisen empaattisesti ja rakentavasti. Malli yhdistää kriisiteorian ja traumainformoidun työotteen periaatteet, ja sen avulla voidaan tukea yksilön toipumista turvallisesti ja kunnioittavasti. Yhdistämällä traumaattisen kriisin vaiheet ja traumainformoidun työotteen periaatteet voidaan rakentaa kokonaisvaltainen ja ihmislähtöinen tukimalli, joka edistää toipumista ja ehkäisee lisävaurioita.

Traumaattisen kriisin ”Tiedosta”-vaihe korostaa trauman vaikutusten ymmärtämistä ja kriisin tiedon merkitystä: mitä kriisi on, miten se syntyy ja millaisia reaktioita se voi aiheuttaa. Ammattilaisen tulee olla tietoinen myös omista reaktioistaan ja ennakkoluuloistaan.

”Tunnista”-vaiheessa voidaan havainnoida kriisin fyysisiä oireita, kuten shokkia, lamaantumista tai ylivireyttä, ja annetaan tilaa kokemuksen jakamiselle. Tässä vaiheessa tunnistetaan kriisin vaikutukset yksilössä: tunteissa, käyttäytymisessä ja ajattelussa. Tämä auttaa ymmärtämään, missä vaiheessa kriisiä henkilö on ja millaista tukea hän tarvitsee. Samalla ammattilaisen on tärkeää tunnistaa omat rajansa ja tarvittaessa ohjata asiakasta eteenpäin.

”Toimi”-vaiheessa luodaan turvallinen tila, jossa rauhallinen läsnäolo, ennakoitavuus ja selkeys ovat keskiössä. Ihmisen omaa toimijuutta pyritään tukemaan mahdollisimman monin tavoin. Ammattilainen tarjoaa tukea, kuuntelee, ohjaa ja auttaa kriisin käsittelyssä. Toiminta on empaattista ja tilanteeseen sopivaa.

”Torju”-vaiheessa pyritään estämään uudelleentraumatisoituminen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi varhaista puuttumista, turvallisuuden luomista ja jatkotuen järjestämistä. Tunteiden arvostava käsittely ja toipumisen pitkäjänteinen tukeminen on tärkeää. (SAMHSA, 2014)

 

Kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua,
vaan elämää, joka on elettävä.

– Mieli ry, Kriisit kuuluvat elämään

 

Traumainformoitu työote hankkeena ja osana organisaatioita

Traumainformoitu työote -hankkeen tavoitteena on lisätä sosiaali- ja terveyspalveluiden organisaatioiden ja työyhteisöjen muutosvalmiutta kohti toimintakulttuurin muutosta, traumainformoitua työotetta ja -yhteisöä. Traumainformoidun työotteen juurtuminen työyhteisöihin ja sote-alan palveluihin tuo tukea ja työhyvinvointia sote-uudistuksen keskellä toimiville työntekijöille. Tämä edesauttaa asiakkaiden kokonaisvaltaisempaa, empaattista kohtaamista.

Traumainformoidun työotteen hankkeessa on huomioitu edellä mainitut tavoitteet eri tavoin. Hankkeen koulutuspäivissä on käsitelty ilmiötä sekä käsitetasolla että käytännössä, muun muassa työpajatyöskentelyn muodossa, kuinka traumainformoitu työote voidaan tuoda käytäntöön ohjaamaan organisaation kulttuuria.

Traumainformoidun työotteen kuusi keskeistä periaatetta tukevat sellaisen toimintaympäristön muodostumista organisaatiossa, mikä edistää toipumista ja ennaltaehkäisee uudelleentraumatisoitumista.

• Turvallisuus: luodaan fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen ympäristö.
• Luotettavuus ja läpinäkyvyys: avoin viestintä ja johdonmukaiset käytännöt vahvistavat luottamusta.
• Vertaistuki: kokemustoimijoiden rooli toivon ja yhteisöllisyyden vahvistajana.
• Yhteistyö ja tasa-arvo: vallan tasapainottaminen ja yhdessä tekeminen kaikilla tasoilla.
• Vahvistaminen, ääni ja valinta: asiakkaiden voimavarojen ja itsemääräämisoikeuden tukeminen.
• Kulttuuri, historia ja sukupuoli: kulttuurisesti sensitiivinen ja syrjimätön toimintatapa. (SAMHSA, 2014)

Traumainformoitu työote perustuu ymmärrykseen siitä, että trauma on yksilöllinen kokemus, jonka vaikutukset vaihtelevat kriisivaiheiden ja henkilökohtaisten voimavarojen mukaan. Työotteessa korostuvat turvallisuus, luottamus, yhteistyö ja voimaantuminen, jotka tukevat asiakkaan toipumista ja ehkäisevät lisävaurioita.

Yksilölliset piirteet, kuten resilienssi, vaikuttavat siihen, miten ihminen prosessoi traumaattista tapahtumaa ja kykenee löytämään merkityksiä sekä vahvistamaan selviytymiskykyään. Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan sitä voidaan vahvistaa tietoisuutta lisäämällä ja tarjoamalla korjaavia kokemuksia. (Käypä hoito, 2023)

 

Resilienssi toipumisen työkaluna

Resilienssi rakentuu turvallisuuden tunteesta, yhteydestä toisiin ja kyvystä kohdata vaikeuksia. Turvallisuuden tunne ja lohtu kulkevat käsi kädessä: kun ihminen kokee olevansa turvassa, hän voi vastaanottaa lohtua ja rakentaa sisäistä vahvuuttaan.

Traumaattisia tilanteita läpikäyneillä henkilöillä hyvinvoinnin tukeminen resilienssin vahvistamisen kautta on erityisen tärkeää. Resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta, ja se on olennainen osa mielenterveyttä. Resilienssi on läsnä sekä yksittäisten ihmisten elämässä että yhteisöjen kyvyssä tukea jäseniään ja syntyy vuorovaikutuksessa. Resilientti ihminen tai yhteisö pärjää arjen haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. (Mieli ry, 2026)

Yksilölliset ominaisuudet ja resilienssitekijät voivat tukea kykyä palautua takaisin traumaa edeltävälle toimintatasolle. Trauman jälkeiseen kasvuun ja resilienssin kehitykseen liittyy usein kärsimyksen kokeminen. Myös kärsimyskokemuksen muuttaminen merkitykselliseksi tarinaksi, jonka myötä koetulle kivulle voi löytää tarkoituksen, voi tukea löytämään elämään syvempää sisältöä. (Poijula, 2018)

Vaikeiden elämäntilanteiden kohtaaminen ja niistä toipuminen helpottaa myöhempien traumaattisten kokemusten läpikäyntiä. On myös tärkeää tiedostaa, että samalla tavalla kuin trauma voi olla ylisukupolvisesti periytyvää, myös resilienssi voi periytyä ylisukupolvisesti. Esimerkiksi äidin kognitiivinen eli tietoinen vaikeiden asioiden prosessointi trauman jälkeen – eli posttraumaattinen henkinen kasvu, jonka osana äiti haluaa ymmärtää kärsimyksiään ja toimintaansa – voi suojata lasta ja auttaa sopeutumaan toiveikkaana tulevaisuuteen. (Poijula, 2018)

Sijaisresilienssi tarkoittaa auttajan oman hyvinvoinnin lisääntymistä, kun auttaja saa todistaa ja olla osana asiakkaan toipumista traumaattisten elämäntilanteiden keskellä. Sijaisresilienssiä eli sijaiskestävyyttä voi vahvistaa kiinnittämällä haasteiden rinnalla huomiota erityisesti asiakkaan voimavaroihin, selviytymiskeinoihin sekä vahvuuksiin, toipumiseen.

 

Toivon luomista ja itsemyötätuntoa

Toivo toimii resilienssin keskeisenä rakennusaineena, sillä se antaa ihmiselle suunnan, merkityksen ja uskon siihen, että vaikeuksista voi selviytyä. Pirkko Lahti ja Heli Pruuki korostavat, että toivo ei ole vain tunne, vaan myös psyykkinen voimavara, joka auttaa yksilöä aktivoitumaan, ylläpitämään yhteyttä toisiin ja palautumaan kriiseistä. Toivo on jo itsessään lohtua – se ei vaadi suuria sanoja, vaan voi ilmetä hiljaisena uskona siihen, että elämä kantaa.

 

Toivo voi antaa rohkeutta ja voimaa kohdata vaikeuksia, sillä siihen sisältyy usko siitä, että asiat voivat mennä parempaan suuntaan.

– Lahti & Pruuki, Lohtu – Miten selviydyn

 

Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että kohtelet itseäsi kuin hyvää ystävää silloin, kun elämässä on vaikeaa. Itsemyötätunto ei ole vain lempeyttä, vaan myös aktiivista tukea ja ymmärrystä itseään kohtaan vaikeina hetkinä. Itsemyötätunto on taito, jota voi kehittää konkreettisten harjoitusten ja menetelmien avulla. Se auttaa ihmistä kohtaamaan vaikeita tunteita ja tilanteita lempeydellä, mikä on erityisen tärkeää traumataustaisille henkilöille. Itsemyötätunto voi auttaa asiakasta säätelemään tunteitaan, vähentämään häpeää ja vahvistamaan turvallisuuden tunnetta – kaikki nämä ovat keskeisiä elementtejä traumainformoidussa työotteessa. (Grandell, R., 2015)

Kristin Neffin (2020) mukaan itsemyötätunto rakentuu kolmesta toisiaan täydentävästä osa-alueesta: itseystävällisyydestä, yhteisestä ihmisyydestä ja tietoisesta läsnäolosta.

Itseystävällisyys tarkoittaa lempeää ja ymmärtävää suhtautumista itseensä erityisesti silloin, kun kohtaa epäonnistumisia tai inhimillisiä haasteita. Yhteinen ihmisyys muistuttaa, että epätäydellisyys, kipu ja vaikeudet ovat universaaleja kokemuksia, jotka yhdistävät meitä kaikkia ihmisinä sen sijaan, että eristäisivät. Tietoinen läsnäolo auttaa tarkastelemaan omia tunteita ja kokemuksia hyväksyvästi, ilman ylireagointia tai tukahduttamista.

Nämä kolme näkökulmaa muodostavat itsemyötätunnon perustan ja ovat keskeisessä roolissa myötätuntoisen minäsuhteen rakentamisessa.

 

Kohdatuksi tulemisen merkitys ─ myötätunnon ja empatian tietoinen vaaliminen

Myönteistä ja rakentavaa vuorovaikutusta ovat esimerkiksi läsnäolo ja kuuntelu, rohkaisu ja kannustaminen, myönteisestä lähtevä palaute, tuki sekä myötätunto.

Empatia on tärkeä osa vuorovaikutusta. Se on kykyä eläytyä toisen ihmisen tunteisiin ja mielentiloihin ja nähdä asioita toisen näkökulmasta. Empatia auttaa ymmärtämään sanattomia ja kehollisia viestejä, eleitä ja ilmeitä. Yhdessä toimimiseen tarvitaan sekä osallistumista että yhteistyökykyä. (Punkanen, 2015)

Kohtaamisissa olemme aina läsnä myös kehollisesti. Vuorovaikutuksessa meistä välittyy toisillemme kehollisia viestejä nonverbaalisti hermoston toiminnan (muun muassa polyvagaalinen teoria) ja peilisolujen välityksellä. Tämä tapahtuu osin tiedostaen ja osin tiedostamatta. Ymmärrys omasta kehosta auttaa kehittämään kykyä tunnistaa myös muiden kokemuksia. Omien tunteiden tunnistamisen kautta pystyy samaistumaan ja ymmärtämään toisten ihmisten tunteita ja kehollisia kokemuksia, mikä lisää empatiakykyä. On luonnollisesti helpompi samaistua toisen kokemuksiin, jos on itse kokenut saman ─ myös kehollisesti. (Parviainen, 2002)

Glimmerit ovat polyvagaaliseen teoriaan perustuvia pieniä ja arkisia mikrohetkiä, jotka tuottavat keholle ja mielelle kokemuksen ilosta, rauhasta ja turvallisuudesta. Ne voivat olla esimerkiksi esineitä, ajatuksia, aistimuksia, kuvia, musiikkia tai tuoksuja, jotka aktivoivat autonomisen hermoston ventraalivagaalista järjestelmää. Tämä auttaa hermostoa siirtymään kohti säätelyä ja yhteyden tunnetta.

Glimmerit ovat triggereiden vastakohtia: ne muistuttavat kehoa siitä, että turvallisuus ja myönteiset kokemukset ovat mahdollisia myös kuormituksen keskellä. Niiden aktiivinen huomaaminen voi lisätä resilienssiä sekä tukea palautumista stressistä ja traumaattisista kokemuksista. Konkreettisia glimmerien esimerkkejä voivat olla auringon lämpö iholla työmatkalla ulos astuessa, lemmikin silittäminen ja sen rauhoittava läsnäolo tai kuuman kahvin tuoksu ja siitä syntyvä mielihyvän hetki.

Myötätunto ja empatia ovat keskenään lähikäsitteitä, mutta ne eroavat toisistaan myötätunnon toiminnallisuuden luonteen osalta. Myötätunto ohjaa ihmistä toimimaan kärsimyksen lievittämiseksi, siinä missä empatia kuvaa ymmärtämisestä ja myötäelämisestä syntyvää tunnekokemusta. Myötätunnosta syntyvä toiminta on konkreettisia tekoja toisen ihmisen hyväksi. (Pessi & Martela, 2017)

 

Hyvinvoinnin vahvistaminen ja myötätuntotyytyväisyys  

Myötätuntotyytyväisyys on tärkeä osa ammatillista hyvinvointia erityisesti auttamistyössä, sillä se kuvaa työntekijän kokemaa iloa, merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä siitä, että hän voi auttaa toisia. Se toimii vastavoimana myötätuntouupumiselle, joka syntyy liiallisesta kuormituksesta ja emotionaalisesta paineesta.

Traumainformoitu työote vahvistaa tätä hyvinvointia luomalla turvallisen, ennakoitavan ja ymmärtävän työympäristön, jossa työntekijä voi kohdata asiakkaan empaattisesti ilman pelkoa toissijaisesta traumatisoitumisesta. Kun työote tukee ammattilaisen turvallisuuden tunnetta, se vahvistaa hänen kokemustaan työn merkityksellisyydestä ja lisää myötätuntotyytyväisyyttä.

Traumainformoitu työote korostaa myös empatiataitojen tietoista säätelyä ja terveiden rajojen ylläpitämistä. Kun työntekijä kykenee suuntaamaan empatiaansa hallitusti ja tunnistamaan omat reaktionsa, myötätunto muuttuu voimavaraksi eikä uuvuttavaksi kuormaksi.

Hyvä organisaatiokulttuuri tukee tätä: koko työyhteisön rakenteiden, johtamisen ja arvojen tulee edistää turvallisuutta, avoimuutta ja työn merkityksellisyyttä, jotta myötätuntotyytyväisyys voi vahvistua. Kun työntekijät kokevat tulevansa kuulluiksi, arvostetuiksi ja osallisiksi, heidän kykynsä kohdata asiakkaita myötätuntoisesti lisääntyy.

Lisäksi reflektio ja säännöllinen työnohjaus ovat keskeisiä tekijöitä myötätuntotyytyväisyyden ylläpitämisessä. Traumainformoitu työote kannustaa pysähtymään omien tunteiden ja kokemusten äärelle, mikä antaa työntekijälle mahdollisuuden käsitellä kuormittavia tilanteita turvallisesti. Tämä ehkäisee uupumusta, vahvistaa ammatillista itseymmärrystä ja auttaa säilyttämään työn ilon myös vaativissa tilanteissa.