07.12.2023

Leudontuneista talvista kärsivän itämerennorpan suojelu edellyttää tietoa kannanvaihteluista ja norppapopulaatioiden sisäisistä suhteista. Norppien yksilöllinen tunnistus turkkikuvioiden perusteella on menetelmä, joka tarjoaa arvokasta tietoa suojelutoimien suunnitteluun.

Norppia köllöttelee ulkosaariston rantakivillä huhtikuun lopulla. Tarkempi paikka jääköön nimeämättä, jotta norpat saavat rauhan. Kevään karvanvaihtoaika on tärkeä ja herkkä vaihe – kevättuulen kuivattama vanha karva saa kyytiä uuden tieltä. Kuiva turkki kesii helpommin ja siksi rauha norppaluodoilla on tärkeää.

Etenkin Saaristomerellä norppien taivaalla on kuitenkin tummanpuhuvia pilviä. Itämerennorpan Saaristomeren osakanta on uhanalainen. Ilmastonmuutoksen seurauksena leudontuvat talvet vaikeuttavat arktista alkuperää olevan norpan pesintää ja uhkaavat tämän vuoksi kannan säilymistä.

Suojelutoimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen kannalta kannanarviointi on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi tarvitaan tietoa lajin ajallisesta esiintymisestä sekä kannan ikärakenteesta.

Suojelutoimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen kannalta kannanarviointi on ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi tarvitaan tietoa lajin ajallisesta esiintymisestä sekä kannan ikärakenteesta. Jäättömien talvien vuoksi lentolaskentoihin perustuvat laskennat ovat mahdollisia enää hyvin harvoin, minkä vuoksi niiden tilalle ja tueksi on tärkeää kehittää uusia menetelmiä.

Turkin kiehkurakuviot ovat yksilöllisiä

Aikuisen norpan turkki on vaaleiden kiehkurakuvioiden kirjavoimaa. Norpan turkin kyljen kiehkurakuviot ovat kullekin norppayksilölle ominaisia. Kylkikuviot ovat myös asymmetrisiä eli tunnistuksen tulee perustua vain toisen kyljen kuvioihin tai sitten norpan yksilöidäkseen täytyy sen molempien kylkien kuviot saada kuvattua.

Saimaannorppatutkimuksissa kehiteltyä photo-ID menetelmää on testattu viime vuosina myös Saaristomeren norpilla. Turkkikuvioihin perustuva yksilöllinen tunnistaminen mahdollistaa norppayksilöiden kunnon, sosiaalisten suhteiden ja elinpiirin laajuuden seurannan sekä populaatiokoon arvioinnin. Myös norppapopulaatioita ajoittain vaivaavien tautien leviämisriskin arviointiin tuo tunnistus arvokasta tietoa.

Turkkikuvioihin perustuva yksilöllinen tunnistaminen mahdollistaa norppayksilöiden kunnon, sosiaalisten suhteiden ja elinpiirin laajuuden seurannan sekä populaatiokoon arvioinnin.

Tunnistusta ja seurantaa tehdään etenkin riistakameroiden avulla, mutta myös kiikaroimalla ja järjestelmäkameroin kuvaamalla. Norpat ovat Saaristomerellä Saimaan tapaan varsin paikkauskollisia valitessaan lepäily- ja karvanvaihtokiviä ja -luotoja, mikä helpottaa niiden seurantaa.

Kuvamateriaalin kerääminen maastossa on haastavaa norppien arkuuden ja sääolosuhteiden vuoksi, mutta kuitenkin vain pieni osa varsinaista photo-ID tutkimusta. Kuvamateriaalia kertyy paljon ja sen hyödyntäminen vaatii paljon työtä ennen kuin päästään varsinaiseen tunnistustyöhön. Kuvien lataus muistikorteilta, kuvien kansiointi paikan ja norppayksilön mukaan sekä kuvien rajaaminen vie aikaa ja tehdään pääosin manuaalisesti. Vasta näiden vaiheiden jälkeen päästään varsinaiseen tunnistustyöhön, joka käytännössä tapahtuu vertailemalla kuvatun norpan turkkikuvioita aiemmin tunnistetun ja tietokantaan lisätyn yksilön turkkikuvioihin.

Haasteensa tunnistukseen tuo se, että norppien kuvioiden näkyvyys ja turkin väritys voivat vaihdella runsaasti turkin märkyyden ja kuvien valotuksen sekä värilämpötilan mukaan. Tunnistuksessa onkin tärkeää katsoa vain turkkikuvioita ja kiinnittää huomioita selkeisiin ja tunnistettaviin kuvioihin. Tunnistaminen on aluksi aikaa vievää ja vaatii tarkkuutta, mutta ajan myötä se nopeutuu silmien harjaantuessa.

Yksilötunnistus yleinen menetelmä ekologisessa tutkimuksessa

Yksilötunnistus on yleisesti käytetty menetelmä ekologisessa tutkimuksessa, ja monien lajien kohdalla on siinä käytetty jo vuosia onnistuneesti tekoälyyn perustuvaa automaattista kuvatunnistusta. Esimerkiksi valaiden ja suurten kissapetojen kohdalla automaattinen kuvatunnistus on jo yleisesti käytössä oleva ja toimiva menetelmä.

Hylkeiden ja etenkin norppien kohdalla automaattinen tunnistus on kuitenkin haastavampaa, koska niiden turkkikuvioiden muodot ja niiden etäisyydet muuttuvat makuuasennon ja turkin märkyyden mukaan. Usein norppa saattaa pötkötellä kierteellä kuin korkkiruuvi tai venyttää itsensä pitkäksi kivellä maatessaan. LUT-yliopistossa on kuitenkin viime vuosina yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa kehitelty saimaannorpalle soveltuvaa automaattista kuvatunnistusta, josta on saatu alustavasti hyviä tuloksia. Jos tekoälyn avulla voidaan jatkossa automaattisesti tunnistaa edes osa kuvatuista norppayksilöistä, tulee se merkittävästi vähentämään työmäärää ja mahdollistaa näin suurempien kuvamäärien keräämisen.

Yksilötunnistuksen avulla voidaan kerätä monenlaista arvokasta tietoa. Sen avulla saadaan muun muassa tietoa norppien paikkauskollisuudesta, sosiaalisista suhteista ja populaation ikärakenteesta.

Kun kuvamateriaalia ja kontrolleja yksilöistä on riittävästi ja alueellisesti kattavasti, voidaan yksilötunnistusta myös hyödyntää kannanarvioinnissa pyynti-takaisinpyyntimenetelmää hyödyntäen. Pyynti-uudelleenpyyntimenetelmässä ensimmäinen näyte eläinpopulaatiosta merkitään (tai norppien tapauksessa tunnistetaan yksilöt turkkikuvioiden perusteella) ja toisena ajankohtana otetusta otoksesta (havaintokerrasta) lasketaan merkityt (tai aiemmin tunnistetut) yksilöt. Merkittyjen (tai aiemmin tunnistettujen) ja merkitsemättömien (tai tunnistamattomien) suhteesta muodostetaan arvio populaation koosta.

Saimaalla on tästä saatu alustavasti hyviä tuloksia, kun kuvatunnistukseen perustuen vertailtiin erilaisia malleja norppien kannanarvioinnissa. Saimaalta kuvamateriaalia on jo pitkältä ajalta ja suuresta määrästä yksilöitä ja kannan koko on hyvin tiedossa. Saaristomerellä, jossa pieni määrä norppia elää laajalla ja osin vaikeasti saavutettavalla alueella saattaa yksilötunnistukseen perustuva kannanarviointi olla tulevaisuudessa potentiaalinen ja luotettava menetelmä kannan koon arvioimiseksi.

Itämerennorppa kärsii leudoista talvista

Nykyisin Saaristomerellä arvioidaan elävän vain noin 200–300 norppaa, ja Saaristomeren osakanta on luokiteltu uhanalaiseksi. Suomenlahdella tilanne on vielä huonompi ja siellä arvioidaan elävän vain joitain kymmeniä norppia. Perämerellä norpalle menee sen sijaan paremmin. Siellä kanta on hiljalleen kasvanut ja Suomen ja Ruotsin yhteenlasketuksi kannaksi arvioidaan yhteensä 14 100 norppaa keväällä 2023 tehtyjen laskentojen perusteella. Perämeri jäätyy edelleen vuosittain, mikä on arktisiin oloihin sopeutuneen norpan lisääntymisen kannalta elinehto. Koko Itämeren alueella norppia elää noin 10 000–20 000, eikä se ole välittömässä vaarassa, mutta on laji luokitellaan kuitenkin silmälläpidettäväksi.

Leutojen talvien myötä olosuhteet norppien eteläisten osakantojen elinalueilla ovat olleet käytännössä jäättömiä jo pitkään, ja norpat joutuvat lumi- ja jäävallien sijaan synnyttämään maalle, missä ne ovat alttiina pedoille ja ankarille sääolosuhteille.

Saaristomeren kannalla on myös havaittu nenäoireita, joiden aiheuttajasta ei kuitenkaan ole saatu selvyyttä, eikä ole varmuutta aiheuttaako tartunta kuolleisuutta. Viime vuosina tehdyt kartoitukset ovat myös vahvistaneet käsitystä siitä, että arat norpat välttelevät jossain määrin alueita, joilla on vesiliikennettä ja muuta ihmistoimintaa.

Helpotusta norpan pesintähuoliin keinopesillä

Kannanarviointi muodostaa suojelutoimien perustan. Suojelutoimenpiteiden kannalta olisi myös ensiarvoisen tärkeää saada tietoa norppien liikkeistä karvanvaihto- ja pesimäajan ulkopuolella. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mihin norpat suuntaavat saariston luodoilta touko-kesäkuussa karvanvaihtoajan päättymisen jälkeen.

Norppien liikkumista ja elinpiirien laajuutta olisi mahdollista selvittää GPS-paikannuksen avulla. Seurantatutkimuksen avulla voitaisiin myös saada tietoa liikkuvatko yksilöt eri osakantojen välillä. Tämä, yhdistettynä eri osakantojen geneettisten erojen selvitykseen, olisi suojelun edistämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tutkimusta tarvittaisiin myös lisää, jotta saataisiin lisänäyttöä siitä miten ihmisperäinen häiriö vaikuttaa norpan esiintymiseen Saaristomerellä, ja jotta suojelutoimien avulla voidaan turvata rauha lisääntymisen ja karvanvaihdon kannalta tärkeillä alueilla.

Norppien pesintähuoliin voidaan tuoda helpotusta keinopesillä, joita on kokeiltu menestyksekkäästi aiemmin Saimaalla. Ensimmäiset keinopesät asennettiin Saaristomerellä joulukuussa 2022 ja vuoden 2022 marras–joulukuusta lähtien alueelle on ollut asennettuna yhteensä 13 keinopesää. Huhtikuussa 2023 tehty tarkastuskäynti ja riistakamerakuvat varmistivat norppaemon kelpuuttaneen yhden keinopesistä. Riistakamerat olivat kuvanneet pesästä ja sen edustalta vastasyntyneen kuutin ja sitä imettävän emon. Kuvista voitiin todeta, että norppaemo poikasineen vietti keinopesällä yli kuukauden ajan.

Onnistunut itämerennorpan keinopesintä on suojelullinen läpimurto.

Onnistunut pesintä keinotekoiseen katokseen on merkittävä havainto ja tuo toivoa itämerennorppakannan tulevaisuudelle. Vielä on kuitenkin ennenaikaista arvioida, onko keinopesistä laajemmin norppakannan pelastajaksi. Saaristomerellä sääolosuhteet ja vedenkorkeuden vaihtelu ovat Saimaata rajumpia, mikä muodostaa haasteen keinopesien sijoittelulle. Saaristomereltä ei ole myöskään Saimaan tapaan ennakkotietoa norppien käyttämistä pesimäpaikoista.

Onnistunut pesintä on kuitenkin suojelullinen läpimurto ja sen perusteella voidaan todeta, että norpat löytävät ja hyväksyvät keinotekoiset rakenteet. Myös muiden pesien läheisyydessä tehtiin havaintoja norpista, joten on toivota, että tulevina keväinä muutkin pesät saavat asukkaita.