15.12.2020

Tyhjänä olevien rakennusten hyödyntäminen lyhytaikaiseen käyttöön tuo taiteilijoille uudenlaisia mahdollisuuksia. Näyttelytila voi rakentua tyhjään, joskus jopa purkukuntoiseen taloon. Autioituneista sairaaloista ja kasarmeista voi kehittyä omaleimaisia kulttuurihautomoja. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan opinnäytetyöhön, jossa tarkastellaan tyhjien tilojen kierrätystä kulttuuritoimintaan muun muassa kiertotalouden ja kulttuurin tuoman lisäarvon kautta.

Puhuttaessa kierrätyksestä tarkoitetaan tavallisesti tavaroita. Mutta myös tyhjäksi jääneitä tiloja voi kierrättää. Tilan uusi käyttäjä ja käyttötarkoitus voi löytyä taide- ja kulttuurialalta.

Viime vuosina on käynnistynyt moniakin kiinnostavia taide- ja kulttuurihankkeita, joita on toteutettu juuri tyhjiksi jääneissä tiloissa. Samalla kun on tehty uudenlaista tilalähtöistä tai paikkasidonnaista taidetta, on herätetty henkiin jo kuolleiksi luultuja tiloja ja puhallettu henkeä paikallisyhteisöihin.

Paljon käytöstä poistunutta rakennuskantaa

Tilat tyhjenevät etenkin paikkakunnilla, joissa väestö vähenee. Vuosina 2004–2013 lakkautettiin lähes 1000 koulua (Linkoranta 2019). Maaseudulla kaupat ovat kadonneet kuntakeskusten ulkopuolelta. Kaupungeissa taas vähittäiskauppa on keskittynyt kaupunkien laitamilla oleviin automarketeihin, vaikka keskustan kivijalkakauppojen merkityksestä paljon puhutaankin.

1990-luvun lamavuosina lähiöiden ostoskeskukset tyhjenivät erikoisliikkeistä ja liiketilojen ikkunat pimenivät myös keskustoissa. Kirpputori oli tyypillinen tilan uudelleen käytön muoto, aluksi lamataloutta, sittemmin pysyvää kierrätystaloutta.

Ympäristöministeriön Tyhjät Tilat- selvityksen (2014) mukaan tyypillisiä tyhjentyneitä tiloja ovat yksityisessä omistuksessa olevat kaupat ja toimistotilat, valtion omistamat sairaalat ja varuskunnat sekä muihin kuntiin liitettyjen pienten kuntien hallintorakennukset ja palvelupisteet. Pelkästään pääkaupunkiseudulla laskettiin vuonna 2017 olevan tyhjää toimistotilaa noin 1,2 miljoonaa neliötä. Tilojen vajaakäyttö on jo nyt Euroopan suurimpia (Alatalo ym. 2019), ja toimistotilan tarve tulee todennäköisesti entisestään vähenemään, kun koronapandemiakin on totuttanut suomalaiset etätyöhön.

Hukkatiloista hyötyneliöiksi uusiokäytön keinoin

Kun tiloja on paljon tyhjillään, on myös potentiaalia ja tarvetta niiden uusiokäytölle. Tyhjillään tilat rapistuvat. Parasta rakennetun ympäristön suojelua on, että tiloille keksitään uutta käyttöä. Kestävän kehityksen näkökulmasta tilojen kierrätys on varteenotettava vaihtoehto uudisrakentamiselle. (Hernberg 2014, 26–28.)

 

Kierrättämällä tiloja voidaan saada aikaan uutta toimintaa. Tiloista voidaan kehittää omaleimaisia ympäristöjä, areenoita sosiaaliselle kanssakäymiselle ja omaehtoiselle toiminnalle (Hernberg 2014, 26–28).

Tilojen työnjako on viety usein liian pitkälle. Asumista, työntekoa, ostamista ja oleskelua varten on omat tilansa, vaikka hyvä tila on pikemminkin sellainen, jolla on monta käyttötarkoitusta. Tilojen moninaiskäyttö voisi elävöittää yhteisöjä.

Tilat myös jakautuvat liian jyrkästi toisaalta yksityisiin ja kaupallisiin, toisaalta julkisiin tiloihin. Tarvitaan puolijulkisia tiloja, joissa eri väestöryhmiin kuuluvat ja toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset voivat kohdata. Hyvä kaupunkitila on sellaista, joka mahdollistaa spontaanit kohtaamiset ja vetää puoleensa erilaisia, esimerkiksi eri-ikäisiä ihmisiä.

Tilojen täyttö kokeilevalla taide- ja kulttuuritoiminnalla

Tyhjien tilojen käyttö voi käynnistyä spontaanista kansalaisaktivismista. Myös taide- ja kulttuuritoiminta on hyvä tapa lisätä tilojen kokeilevaa moninaiskäyttöä. Taitelijoilla on aina tilapula. He tarvitsevat itseään inspiroivaa ja edullista työskentelytilaa, jota juuri tyhjentyneet tilat voivat tarjota. Taiteilijoiden tavoitteet voivat olla hyvinkin erilaisia: näyttelyn pystyttäminen, jonkin työskentelytavan kokeileminen, tavallisesta poikkeavan esityspaikan löytäminen, rauhallisen residenssin rakentaminen, uuden kulttuurikeskuksen luominen.

Tyhjien tilojen kokeileva käyttö voi aluksi olla häilyvää ja hapuilevaa. Mutta spontaanista pöhinästäkin voi syntyä jotakin arvokasta ja vakiintuvaa. Paikat muuttuvat merkityksellisiksi, paikallisyhteisö voimistuu. Lisääntyvä taidetuontanto ja kulttuurin kulutus ovat osa luovaa teollisuutta, josta voi tulla markkinataloudenkin tunnustamaa toimintaa (Lilius & Norvasuo 2017, 242).

Tilojenvälitystä tarvitaan

Tilojen kierrätys ei tapahdu kuitenkaan itsestään. Tarvitaan tilojenvälitystä.

Tyhjentynyt liikehuoneisto on aika tavallinen näky. Ikkunoiden sädekaihtimet ovat kiinni ja oveen on teipattu lappu ”myydään tai vuokrataan”. Sen kummemmin tyhjät tilat eivät välttämättä tiedota itsestään, julkisessa omistuksessa olevat rakennukset eivät senkään vertaa. Jos joku niistä kiinnostuu, edessä voi olla melkoinen työ ennen kuin selviää, kuka tilaa hallinnoi, kuka sen omistaa, miksi ajaksi ja millaisin ehdoin sen saisi mahdollisesti vuokrata. Todennäköisesti se ei ole ollenkaan mahdollista.

Tilojen usein idearikkaiden uusiokäyttäjien sekä tilojen omistajien tarpeet ja toiveet pitäisi saada paremmin yhteensovitetuksi. Vaikka tilat eivät tuota mitään tyhjillään, niiden vuokraaminen saattaa kaatua esimerkiksi talonvaltauksien synnyttämiin mielikuviin. Kiinteistön omistaja pelkää, että väliaikaiskäyttöön vuokratussa talossa tapahtuva toiminta ei ole hallittavissa.

Tarvitaan tilojenvälitystä.

Väliaikaiskäyttö kuitenkin korvaa tilan ylläpitokustannukset. Se voi johtaa pysyvämpään käyttöön ja nostaa kiinteistön arvoa. Joskus kierrätystilasta voi tulla yhteisöllinen ylpeydenaihe, joka lisää paikkakunnan vetovoimaa ulkopaikkakuntalaistenkin silmissä.

Työnvälitys on vanha toimintamuoto, jolla koetetaan saada työn kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Tarvittaisiin vastaavaa tilojenvälitystä ja välittäjä.

Taiteilijat ovat parempia taiteen tekijöinä kuin toiminnan organisoijina. Siksi välittäjäorganisaation toimenkuvaan voisi kuulua myös auttaminen hankkeistamisessa, rahoituksen hakemisessa, toiminnan käynnistelyssä. Kulttuuritoiminnan ympärille samoihin tiloihin voi asettua myös muita toimijoita ja toimintaa, kahvilayrittäjästä kunnan pienimuotoiseen lähikirjastoon tai kolmannen sektorin kohtaamispaikkaan.

Onnistuneita esimerkkejä

On monia onnistuneita esimerkkejä siitä, kuinka tiloja kierrättämällä ja niiden uusiokäytöllä on voitu pelastaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Ja ottaa käyttöön myös vaatimattomampia rakennuksia, joilla ei ole arkkitehtonista arvoa. Purkutalotkin ovat voineet tehdä viimeisen palveluksensa tarjoamalla tilaa taiteelle.

Keravalla Taiteen Kotitaloksi nimetty purettava kerrostalo tarjosi vuonna 2020 tilaa yli 90 taiteilijan töille. Yli 30 000 ihmistä kävi tutustumassa tähän Purkutaide-kollektiivin aikaansaannokseen.

Hämeenlinnassa on käynnistynyt Upeart-taidekollektiivin käynnistämä kumppanuushanke, jossa tyhjänä ollut kauppakeskus on muuttunut Kortteli2-näyttelytilaksi. Senkin näyttelyissä on vuoden aikana käynyt yli 30 000 katsojaa.

Helsingissä taiteilijat, kaupunkiaktivistit, järjestöt ja pienyrittäjät ovat puhaltaneet yhteiseen hiileen jo viiden vuoden ajan Lapinlahden entisellä sairaala-alueella. Lapinlahdesta on muotoutunut kaupunkilaisille merkityksellinen paikka, omaleimainen ympäristö ja luova yhteisö. Alueella on 120 toimijaa, jotka järjestävät vuosittain noin 400 erilaista, enimmäkseen pienimuotoista tapahtumaa. Niissä vierailee vuosittain noin 50 000 kävijää.

Perniössä paikalliset aktiivit järjestäytyivät ja perustivat kyläyhdistyksen ja osuuskunnan, joka osti vuonna 2014 kuntaliitoksen myötä tyhjäksi jääneen kunnantalon. Talosta on kehitetty alueen asukkaiden, toimijoiden ja pienyrittäjien monitoimitilaa.

Nämä esimerkitkin osoittavat, miten tyhjästäkin voi nyhjäistä. Tila, joka vaikuttaa kelpaamattomalta ja menetetyltä, voi hyvinkin olla alku jollekin uudelle. Tavanomaisesta kiinteistönjalostuksesta ei ole kysymys, mutta tyhjentyneitä kiinteistöjä ja tiloja voidaan oikeasti jalostaa myös kulttuurin keinoin.

Lähteet

Alatalo, E; Kyrönviita, M & Leino, H. 2019. Tyhjät tilat kaupunkien voimavaraksi! Politiikkasuositus. Tampereen yliopisto. Tila- ja ympäristöpolitiikan tutkimusohjelma POLEIS.
Hernberg, H. 2014. Tyhjät Tilat. Näkökulmia ja keinoja olemassa olevan rakennuskannan uu-siokäyttöön. Helsinki:.Ympäristöministeriö. Osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/han-dle/10138/135964/TyhjatTilat_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Karisto, T. 2020. Hylätyt talot, autiot Siwat – taidetta tilapäisiin ja tyhjiin tiloihn. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Kulttuuriala. Osoitteessa:https://www.theseus.fi/handle/10024/353067
Keskinen, V (toim.). 1994. Lama sulkee, lama avaa. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 1994: 11.
Kortteli2 – Verkkosivut. Osoitteessa: https://www.kortteli2.com/
Lapinlahden Lähde – Verkkosivut. Osoitteessa: https://lapinlahdenlahde.fi/
Lilius, J & Norvasuo, M. 2017. Kulttuuria yhdyskuntarakenteessa? – Urbaanin yhtei-söllisyyden muuttuvat tulkinnat. Teoksessa Häyrynen, Maunu ja Wallin, Antti (toim.) Kulttuuri-suunnittelu. Kaupunkikehittämisen uusi näkökulma. Helsinki: SKS,
Linkoranta, T (toim.). 2019. Elävät tilat. Näkökulmia ja keinoja entisten kyläkoulujen ja muiden julkisten tilojen uusiokäyttöön yhteisöllisinä tiloina. Varsinais-Suomen Kylät ry. Turku.
Purkutaide – Taiteen kotitalo. Verkkosivut. Osoitteessa: http://www.purkutaide.com/