07.05.2018

Turun ammattikorkeakoulu on onnistunut hyvin projektitoiminnassa. Vuonna 2017 taloon tuli lähes 7 miljoonaa euroa TKI–rahoitusta. Nykyään noin kolmasosa ulkoisesta rahoituksesta tulee kansallisten rakennerahastojen kautta.  

Rahoituskausi vaihtuu vuonna 2020, ja Euroopan komissio suunnittelee parhaillaan uutta budjettia ja allokoi rahoitusta tuleviin prioriteetteihin.  

Yleinen näkemys on, että seuraavalla rahoituskaudella lisää rahaa suunnataan Euroopan laajuiseen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, eli Horisontti-ohjelmaan, toteaa Arenen asiantuntija Eerikki Vainio viestissään.  

Vahva hankehakemus lähtee liikkeelle toimivista verkostoista. 

Turun AMK:n TKI-palveluissa on kertynyt sekä kokemusta että osaamista Horisontti 2020 -hankkeiden suunnittelusta ja johtamisesta. On myös käynyt selväksi, että menestyäkseen tarvitaan monenlaista osaamista, mutta hyvä ja vahva hankehakemus lähtee liikkeelle toimivista verkostoista. 

Tällä kirjoituksella haluan tuoda esille verkostoitumisen merkitystä projektimaailmassa. Haastattelin menestynyttä verkostoitujaa Mika Luimulaa, Tulevaisuuden interaktiiviset teknologiat -tutkimusryhmän vetäjää. Mika toimii ICT-alalla yliopettajana ja tutkimusvastaavana, ja on tunnettu myös Turku Game Labin kautta vuodesta 2012.  

Jalkatyötä, asennetta ja aikaa

Siirtyessään Turun ammattikorkeakouluun uusiin tehtäviin ja toiselle puolelle Suomea Mika joutui käytännössä rakentamaan verkostot uusiksi alusta lähtien. Ensinnäkin yliopettajana hän oli vastuussa opiskelijoiden harjoittelusta, joten hän kiersi paljon opiskelijoiden harjoittelupaikoissa ja tutustui yrityksiin, joissa opiskelijat harjoittelivat.  

Verkostoitumiseen tarvitaan myös oikeaa asennetta ja aikaa. Mika toteaa hymyillen, että merkittävä osa työajasta kyllä menee verkostojen ylläpitämiseen. 

– Silloin alkuvaiheessa minulla oli periaate, että kuka tahansa otti yhteyttä ja halusi tavata, minulta löytyi aikaa hänelle. Ja edelleen, aina kun joku ottaa yhteyttä, järjestetään joku joka tapaa hänet.  

Verkostoituminen Suomessa on tarkoittanut Mikalle sitä, että on tehty monenlaista toimintaa yritysten kanssa. On kehitetty yhdessä kuntoutuspelejä, testattu niitä Suomessa ja tehty yhteistyöprojekteja. Usein yksi projekti johtaa toiseen ja niin verkosto kasvaa, kun seuraavassa hakemuksessa tulee lisää partnereita.  

Verkostoituminen on oiva työkalu suunnata tutkimusryhmän osaamista spesifiin suuntaan. On tärkeää löytää jokin kapea keihäänkärki, jolla edetään verkostoitumisessa ja sitä kautta hankevalmisteluissa.  

– Meidän tapauksessa ilman intensiivistä DigiRehab-verkoston rakentamista emme olisi tulleet erikoistuneeksi digitaaliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspelien kehittämiseen, Mika lisää.  

Lähes joka kerta Mika on ollut aloitteentekijänä yhteistyöhön. 

– Ei ne ihmiset tule tänne koputtelemaan meidän ovia. Periaatteenani on ollut, etten koskaan kieltäydy yhteistyöstä ensimmäisen yhteydenoton kohdalla, mutta aika nopeasti joudumme pohtimaan yrityksen kanssa rahoitusmalleja. 

Nollaprojektista Business Finlandiin

Raha ei kuitenkaan ole ainut mittari yhteistyömenestyksessä. Mika on kehittänyt monta mallia, miten yhteistyön voi aloittaa. Usein yhteistyö lähtee liikkeelle niin kutsutusta nollaprojektista, jossa opiskelijatyöllä saadaan vastattua yritystarpeisiin. Jos yhteistyö on sujunut toivotusti, opiskelijaprojektin jälkeen käydään läpi vaihtoehtoja yhteistyön syventämiselle. Usein rahoitusinstrumentiksi on löytynyt esim. Business Finland tai aiemmalta nimeltään Tekes. 

Kansainvälinen verkostoituminen on lähtenyt liikkeelle messutapahtumien ja konferenssien kautta. 

– Pyritään auttamaan myös toisia. Jos ollaan jossain messuilla maailmalla, niin kuulostellaan, mikä asiakkaan tarve oikein on. Ettei jokaisen tarvitse olla joka paikassa mukana, sanoo Mika.  

Jos olen messuilla, pyrin joka ikiselle, jolta käyntikortti on saatu, laittamaan follow-up-viestin. 

Onnistuminen voi olla pienestäkin kiinni. Keväällä 2017 Mika sai sähköpostiviestin ranskalaiselta tutkijalta, jonka hän oli tavannut aikaisemmin konferenssissa Roomassa, Italiassa. Jo silloin Mika tiesi, että tästä kontaktista voi olla hyötyä, sillä tutkijalla oli hyvä ”track record” – massiiviset FP7-hankkeet ja vahvat verkostot, joissa oli suuria eurooppalaisia toimijoita, muun muassa energiajättejä. Ja näin, sähköpostin kautta, ranskalaiselta tutkijalta on tullut jo kolme kertaa tarjous tulla mukaan heidän verkostojensa H2020-projekteihin, ja yksi näistä on meneillään oleva Activage-projekti. 

 

Sendai Finland Wellbeing Centerin asiantuntijat verkottumassa Pepper-robottien, GoodTree-yrityksen sekä Turun AMK:n edustajien kanssa. 

 

Usein kansainvälinen projektisuunnittelu on raskasta eikä varmuutta onnistumisesta ole.  

– Kyllä se välillä on tuurista ja tilannetajusta ja ties mistä kiinni. Horisontti-maailmassa tärkeää on löytää kilpailukykyinen verkosto. Se onnistuu olemalla esillä maailmalla, konferensseissa ja messuilla. 

H2020-tason verkostoituminen ei ole mahdollista ilman kovaa kansainvälisen tason osaamista. Meidän tapauksessa vahva soveltavan tutkimuksen osaaminen yhdistettynä tiiviiseen yritysyhteistyöhön on valttimme verrattuna esimerkiksi tiedeyliopistoihin. 

Messut ovat tuoneet Mikalle paljon kontakteja, sillä hän on itse aktiivinen ja pyrkii ottamaan joka ikisestä mahdollisuudesta kaiken irti. Hän sanoo, että nykyään on harkitsevampi ja miettii kenen kanssa tai minkä takia lähtee yhteistyötä kehittämään. 

– Jos olen messuilla, pyrin joka ikiselle, jolta käyntikortti on saatu, laittamaan follow-up-viestin, mikä varmistaa sen, että yhteistyömahdollisuus ei jää minusta kiinni, huomauttaa Mika.  

Verkostot voivat syntyä monella eri tavalla ja niihin voi päästä mukaan eri kanavien kautta, mutta tärkeää on muistaa, että niitä pitää hoitaa ja ylläpitää. On vaativaa olla esillä ja tunnistaa juuri ne oikeat verkostot, jotka mahdollistavat menestyksen. 

Tutustu Tulevaisuuden interaktiiviset teknologiat -tutkimusryhmään 

Lue lisää DigiRehab-projektista