12.09.2019

Turun ammattikorkeakoulun eri alojen Master School- opiskelijat  (eli ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevat) aloittivat opintonsa yhdessä enimmäkseen englanninkielisten puheenvuorojen saattelemina. Kulttuurialan YAMK-opiskelijat seilasivat yhteisen aloituksen jälkeen intensiivijaksolle tekemään digitarinoita tiestään media-, kulttuuri- ja taidealan ammattilaisina ja tutustumaan toisiinsa, tuleviin yhteistyökumppaneihinsa. Ensimmäisen lähiopetusjakson aikana on käynyt selväksi, että opiskelu tapahtuu lähiopetusajaksojen ohessa paljolti verkossa ja vertaisten tuella.    

Master School -opinnot Turun ammattikorkeakoulussa alkoivat syyskuun 2. päivä kokoontumisella Joukahaisenkadun Alpha-auditorioon. Salissa oli hyvää kohinaa; aloituksessa tarjoiltu kahvi sai ihmiset virittämään vierustovereiden kanssa keskustelua:

Nyt se koulutie alkaa taas.

Aloituksessa oli interaktiivinen osio, jossa me opiskelijat vastasimme Turun murteella tehtyyn kyselyyn. Kyselyn vastaukset heijastettiin reaaliajassa auditorion seinään. Tuloksista kävi ilmi, että opiskelijoidemme ikähaarukka jakautui 25–60-vuotiaiden välille. Suurin ryhmä oli 30–40-vuotiaat.

Auditoriossa puheenvuorot seurasivat toisiaan, ja suurin osa niistä pidettiin englanniksi. Puheenvuorojen vieraalla kielellä pitäminen oli oletusarvo, koska osa ylempään AMK-tutkintoon johtavista koulutuksista järjestetään englannin kielellä. Toivottavasti meistä suurimman osan kielitaito riitti ymmärtämään puheenvuorot. Tilaisuuden puolivälissä paljastui, että auditorion 300 hengestä vain yksi ihminen ei ymmärtänyt suomea.

Salissa oli keskittynyt hiljaisuus. Tällaista ei tarvinnut enää opetella.

 

Seiliin ja takaisin

Taiteen uudet kontekstit- ja Media- ja kulttuuriyrittäjyys -opiskelijat, joista itse kuulun jälkimmäiseen, siirtyi auditoriosta ryhmäytymään ja starttaamaan opinnot Seilin saareen. Suurin osa ryhmästä ei tuntenut toisiaan, mutta jo laivamatkalla juttelimme leppoisasti. Tiivis laivamatka oli omalla laillaan ryhmäytymisen aatelia!

Vaikka kahden Taideakatemiassa aloittaneen YAMK-koulutuksen sisältö ja lähestymiskulma kulttuuriin on osittain erilainen, on ilo päästä aloittamaan opinnot yhdessä ja tutustua näin suureen joukkoon ihmisiä. Työskentely-ympäristöt ja niiden monimuotoisuus on yhdistävä tekijä, minkä vuoksi meitä ei kannattanut heti erottaa toisistamme.

 

Kulttuurialan ylempi AMK – ketä ne on?

Kahteen kulttuurialan YAMK-koulutukseen oli hakeutunut ammattilaisia usealta eri alalta: näyttämötaiteesta, valokuvayrittäjiä, kasvatusalan ammattilaisia, kuvataiteesta, mediatuotannosta ja sosiaali- ja terveysalalta – vain muutaman mainitakseni. Olen itse valmistunut kuvataitelijaksi (AMK) ja teatteriohjaajaksi (TeM) ja tehnyt urani pitkälti kulttuurituottajana. Olin hakenut opintoihin syksyn lisähaussa, jonka pääsykoehaastattelu oli ollut vain paria viikkoa aiemmin.

Opintojen tarjoamat kulttuurialan yrittäjyyteen perehdyttävät opinnot, opiskelijaverkostot ja koulussa tehtävän projektihankkeen tarjoama uusi mahdollinen aluevaltaus olivat syitä, miksi hakeuduin opiskelemaan.

Koin, että tarvitsin kulttuurialalla työskentelevänä ihmisenä uuden suunnan, ja koulutus oli paras tarjoamaan mielenkiintoisen tienviitan osoittamaan, minne lähteä tarpomaan seuraavaksi. Lisäksi koulutuksen monimuotototeutus, eli suurimmaksi osaksi verkossa toteutettava opiskelu, sopi minulle oppimisympäristönä parhaiten. En halunnut puuduttaa enää takapuoltani päivittäin koulunpenkillä.

Kulttuurialan ihmisiä yhdistää uteliaisuus, ja näin ollen pienessäkin ajassa ryhmäytyminen on varsin vaivatonta. Tällöin avoimuus kertoa omasta urasta ja lähteä luomaan siitä ensimmäisenä koulutehtävänä digitarina on varsin turvallista ja helppoa.

Opettelimme käyttämään WeVideo-nimistä editointiohjelmaa, ja valmistimme ennalta kerättyjen henkilökohtaisten kuvien pohjalta urapolkuvideon.

Ennakkotehtävässä meidän tuli kerätä 20–30 uraamme linkittyvää kuvaa ja tuoda mukaamme digitaalisessa muodossa. Videoon äänitettiin zoom-nauhurilla oma voice over. Voice overin tekstisisältö oli syntynyt luovan kirjoittamisen harjoituksilla, joissa reflektoitiin omaa identiteettiä, positiota elämässä ja kulttuurialaan suhtautuvaa intohimoa.

Erilaisten uratarinoiden näkeminen luo paljon inspiraatiota omaan työhön ja samaan aikaan syvempää yhteyttä omaan työskentelykenttään taiteen parissa.

Useassa digitarinassa pystyi näkemään lukuisia suuren luokan projekteja, joissa kukin opiskelija oli ollut mukana. Ihmisten parissa tehty taiteellinen työ on merkityksellistä, mitä on varsin haasteellista mitata. Siksi digitarinoiden koottu esittäminen Seilin toisen orientointipäivän loppupuolella oli sekä henkilökohtainen oman uran dokumentaatio että laadullinen tutkimus omasta työpanoksesta ja mahdollisesta onnellisuuden lisäämisestä, projekteissa mukana olleiden ihmisten taiteellisen työn kehityksestä, poliittisesta kannanotosta sekä eritasoisista muutoksista erilaisissa esitystiloissa.

 

Verkot verkkoon eikä vesille

Vasta kun palasimme Seilin saarelta, alkoi todellinen Turun ammattikorkeakoulun käytäntöihin perehtyminen luennoilla. Digitaalinen opiskelu on osalle opiskelijoista haaste, koska on tutustuttava sivustoihin ja perehdyttävä viestintäkäytäntöihin.

Opettajalle ei soiteta kansliaan sairauspoissaoloja, tai läksyjä ei merkitä muistiinpanojen alalaitaan. Kaikki on netissä!

Nuorena ihmisenä tämä on minulle tuttu juttu, ja verkko-opiskelun toimintaperiaate ei minua hidasta. Toisille tämä on suuri muutos – mikäli edeltävistä opinnoista on yli kymmenen vuotta.

Tutkitusti paperille kirjoitetut muistiinpanot on helpompi muistaa kuin verkkoasiakirjaan kirjoitetut. Siksi verkossa työskenneltäessäkään ei kaikkia työskentelytapoja kannata päivittää. Toisaalta verkko-opiskelu tukee kuitenkin pitkällä tähtäimellä opinnäytetyön kirjoitusurakkaa ja madaltaa näin tekstin tuottamiskynnystä. Valmentaudumme siis tähän koko vuoden verran verkko-opiskeluympäristössä.

 

Vertaisia viestitellessä

Verkossa pidämme yhteyttä päivittäin toisiin ihmisiin. Nykyaikana toisten opiskelijoiden tukeminen opintojen suorittamisessa on erityisen tärkeää lähiopetuksen ollessa vähenemässä ammattiin johtavissa koulutusohjelmissa. Viestimisen ja opiskelussa vertaistukemisen vuoksi on perustettava erilaisille alustoille yhteisöjä, joille kootaan ryhmään kuuluvia opiskelijoita. Ryhmässä jaetaan informaatioita aikatauluista, sovitaan viestimiskäytännöistä sekä linkitetään omaan alaan sopivia artikkeleita ja ilmoituksia.

Ryhmässä olemme muistuttamassa yhteenkuuluvuudesta: Me olemme vuonna 2019 opintonsa aloittanut kulttuurialan YAMK-opiskelijaryhmä. On sangen erikoista, että yhteenkuuluvuus välittyy tällaisissa ryhmissä, vaikka kyse on vain kootusta ryhmämme datasta (viestit, jäsenet ja liitteet). Ryhmä luo kehyksen juuri meille opiskelijoille, ja on merkityksellistä olla osana sitä tällä tavoin.

Ryhmä tarjoaa kommunikointiyhteyden ’meihin kulttuurialan YAMK-opiskelijoihin’, ja se vahvistaa motivaatiota suorittaa tutkinto.

En ole aiemmin ollut opiskelijaryhmän perustaja, mikä teki uuden roolin jännittäväksi. Otin eräänlaiset tiedottajan saappaat jalkaan. Eihän tämä edellytä ryhmän perustamisen jälkeen minulta enää mitään ”vastuuhenkilön” velvollisuuksia opiskeluryhmässä, mutta koen silti, että minun on pysyttävä kartalla tästä eteenpäin koulutusohjelmamme aikatauluista. Tämä aluevaltaus tarjoaa pienellä skaalalla hyvää oppimista koordinoinnissa, mikä on suotavaa ja vahvistaa itsetuntoani.

Odotan tulevalta vuodelta hyväntuulisia lähiopetusjaksoja, tilanteita, joissa pääsen oppimisympäristössä kokeilemaan uusia asioita ja löytämään uusia piileviä voimavaroja itsessäni. Mukavaa syyskauden alkamista kaikille!