04.10.2021

Kulttuuri- ja taidealan merkitys on noussut korona-aikana esiin poikkeuksellisella tavalla, kun osallistuminen on ollut mahdollista vain etäyhteyksin. Mihin tarvitsemme elävää musiikkia? Mitä olemme valmiit siitä maksamaan?

Aloin työstämään YAMK-opintojeni kehittämishanketta heinäkuussa 2019, ja lähdemateriaalini pohjautui vahvasti asiantuntijahaastatteluihin. Yksi haastattelemistani henkilöistä oli haaastattelun aikaan LiveFIN ry:n toiminnanjohtajana toiminut Salla Vallius. Haastattelussa hän havahtui pohtimaan, mikä on elävän musiikin funktio tänä päivänä. Haastattelun aikaan ei vielä ollut pienintäkään aavistusta, mitä tuleman pitää ja miten tapahtuma-ala sekä elävän musiikin kenttä tulisi menettämään toimintakykynsä lähes tulkoon kokonaan.

Työstäessäni melkein kaksi vuotta haastattelun jälkeen opinnäytetyöni valmiiksi törmäsin tekstissäni jälleen Valliuksen esittämään kysymykseen, ja jäin miettimään sitä. Vuonna 2019 elävä musiikki oli vielä itsestäänselvyys, jota oli välillä jopa runsaudenpulaksi asti. Vai oliko? Turussa toimi nopean muistitoimituksen mukaan kaksi tai kolme elävää musiikkia tarjoavaa paikkaa (venueta), jotka eivät lähtökohtaisesti olleet siihen tarkoitukseen edes tarkoitettuja, mutta ajoivat asiansa hyvin paremman puutteessa. Vuoden sisällä kaksi turkulaista, pitkään keskeisessä asemassa toiminutta venueta oli kuitenkin joutunut lopettamaan toimintansa sen ollessa kannattamatonta.

Elävää musiikkia tarjoavien vaihtoehtojen huvetessa Turun kokoisessa kaupungissa lähes olemattomiksi alkoi kuulumaan elävää musiikkia kaipaavia kommentteja sieltä sun täältä.

Sen pohtiminen, mikä johti toiminnan kannattamattomuuteen, ei kuitenkaan ole kirjoitukseni pointti, vaan yleinen vallinnut ilmapiiri, jossa elävää musiikkia pidettiin itsestäänselvyytenä, josta ei välttämättä oltu valmiita maksamaan pääsylipun muodossa yhden laatuoluen tuopin hintaa. Varsinkin marginaalisemman musiikin tarjontaa jäi kaipaamaan moni. Isoa otantaa kiinnostavaa populaarimusiikkia Turussa oli vielä mahdollista nähdä melko runsaasti.

Elävä musiikki yhteen tuovana tekijänä

Turun elävän musiikin tarjonnan kuihduttua varsinkin raskaamman vaihtoehtoisen musiikin osalta lähestulkoon kokonaan oli lähin mahdollisuus nähdä kyseistä musiikkia esittäviä bändejä noin 180 kilometrin matkan päässä Helsingissä. Tampere toki on melkein yhtä lähellä, mutta julkiset kulkuyhteydet, bussit tai junat, eivät jostain syystä kulje Tampereen ja Turun välillä enää klo 20:n jälkeen, ja tämä sulkee pois monta mahdollisuutta nähdä hyviä keikkoja.

Helsinkiin matkustaessani ei olotilani ole ollut ikinä katkera sen suhteen, että joudun matkustamaan arkena pitkän matkan nähdäkseni yhtyeitä, kotimaisia ja ulkomaisia, jotka vielä muutaman vuosi sitten ovat esiintyneet kotikaupungissani. Ehkä jopa päinvastoin. Jokaisella esiintymisellä, jota on matkustanut toiseen kaupunkiin katsomaan, on ollut valtava painoarvo, ja keikkoja on osannut arvostaa eri tavalla.

Näin siis pelkästään keikkojen seuraamista tarkasteltuna, lieveilmiöiden jäädessä toissijaisiksi. Lieveilmiöillä tarkoitan keikoilla samasta musiikista pitävien tuttavien tapaamista ja keikkojen jälkeistä istumista jossain anniskeluravintolassa illan keikasta tai siihen liittyvästä aihepiiristä keskustellen. Eräs tuttavani kerran sanoi Turussa taannoin järjestetyllä keikalla: ”Tiesi kyllä tasan tarkkaan jo ennen kuin tänne tuli, ketä kaikkia kavereita tulee illalla tapaamaan”.

Puolensa toki kaikella. On mukava seurata keikkaa ilman, että yleisössä vilisee tuttuja, mutta mukavaa se on myös tuttujen läsnä ollessa. Tapahtumarajoitusten vielä ollessa voimassa (en edes muista, milloin tai minkä keikan olen nähnyt viimeksi) olisin valmis kokemaan elävää musiikkia ihan kummasta näkökulmasta tahansa: painoarvo musiikilla tai tuttujen tapaamisella musiikin ollessa yhteen tuovana elementtinä.

Yhtä suuri merkitys on itse sisällöllä, eli elävällä musiikilla, kuin sitä kokemaan tulevalla yleisöllä.

Keskeisimpänä ajatuksenani on, että ei voi olla yhtä ilman toista.  Tarvitaan samasta aihepiiristä kiinnostuneet ihmiset yhteen tuovaa sisältöä, jotta vaihtoehtoista kulttuuria tai sceneä voidaan ylläpitää. Miten pitkään jompikumpi näistä tarvittavista osapuolista voi puuttua, etteivät ne enää kohtaakaan tai löydä toisiaan?

Orastavaa valoa näkyy tunnelin päässä, sillä Turun keskustaan Humalistonkadulle on tapahtumarajoitusten poistumisen myötä aukeamassa uusi elävää musiikkia tarjoava venue, jollaisen voisi peruslähtökohtaisesti olettaa löytyvän Turun kokoisesta yliopistokaupungista. Suomen ensimmäinen pääkaupunki ilman hyvää elävää musiikkia tarjoavaa venueta on dystooppinen. Dystopialle on kuitenkin olemassa vastakohta, Utopia.