05.04.2024

Riina Kontiokosken kirjoittama ja Liisa Turusen ohjaama Ne, jotka takertuvat toisistaan irti saa ensi-iltansa 8.4. Taideakatemian Naruteatterissa. Teos tulkitsee ihmissuhteiden sekä tunteiden monimutkaisuutta ja näiden molempien ohimenevyyttä. Teos on Kontiokosken sekä Turusen teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -koulutuksen taiteellinen opinnäytetyö. Näyttämöllä nähdään Turun Taideakatemian opiskelijoita.

Ne, jotka takertuvat toisistaan irti käsittelee monimutkaisia tunteita, kuten välittämistä, mustasukkaisuutta ja kohtaamisen vaikeutta. Teos pohtii, millainen suhde on ihmisen yleismaailmallisen perustarpeen eli rakastetuksi tulemisen sekä erilaisten epävarmuutta ja pelkoa aiheuttavien reaktioiden, kuten omistamisenhalun, välillä. Miten päästää irti sellaisesta, jota rakastaa? Tarjoilijan repliikki teoksessa:

Rakkaus on asia, joka on täynnä huolta ja pelkoa.

Samalla tarinassa kuljetaan kiinni pitämisen ja taakse jättämisen rajapinnoilla sekä tunnustellaan, miten ohimenevää kaikki lopulta on. Voiko aito rakkauskin olla vain sattumanvaraista ja ohikiitävää?

”Kaikki on lopulta ohimenevää. Teoksessa suru, mustasukkaisuus ja rakkaus ovat vain tunteita, jotka kaikki hiipuvat jossain vaiheessa. Ohimenevyys erottaakin tunteet teoista, jotka taas ovat pysyviä”, Kontiokoski pohtii.

”Kaikesta pääsee eteenpäin ja tunteet ovat hetkellisiä, mutta asioiden taakse jättäminen ja irti päästäminen ovat myös kivuliaita ja riipiviä kokemuksia. Sen hyväksyminen ja toisaalta haavoittuvaisuuden näyttäminen ovat toisinaan vaikeita”, Turunen lisää.

Vastakkaiset rakkauskäsitykset ja näkemykset avioliitosta

Teos kuljettaa katsojan idylliseen kahvilayhteiskuntaan, jossa arvot on hylätty, henkilökohtaiset suhteet katkaistu ja elämän tavoite on pelkistetty halun täyttymykseksi. Onko toisen maailmankuvaa ja rakkauskäsitystä mahdollista ymmärtää, vaikka se eroaisi omasta? Toisaalta onko mahdollista, että oma käsitys rakkaudesta ja avioliitosta voisi muovautua? Naisen repliikki teoksessa:

Ihmiset himoavat lihallista rakkautta. Se on jaloa ja pyhää. Se, hyvä mies, on päämäärä.

”Rakkaus vaatii uskallusta olla auki ja haavoittuvainen toisen edessä. Samaan aikaan se on henkeäsalpaavan pelottavaa. Teoksessa uppoudutaan siihen, miten ihmissuhteet ja tunteet ovat aina monimutkaisia, eikä mikään ole lopulta mustavalkoista”, Kontiokoski kertoo.