20.05.2026

Yhä useamman taiteilijan työ koostuu monesta keskenään erilaisista työnkuvasta ja roolista. Taiteilijalla saattaa olla jopa monta eri identiteeteistä. Moneus voi olla kuormittavaa, mutta identiteetit on mahdollista saada myös toimimaan yhteen ja voimavaraksi tietoisella identiteettityöllä.

Identiteetti tarkoittaa ihmisen itseymmärrystä ja -ilmaisua sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Helkama ym. 2020, 167). Identiteetti ei ole pysyvä vaan alati muuttuva, kun ihmiset rakentavat itsestään ja toisistaan vaihtelevia ja moninaisia määrityksiä. Samalla ihmisellä voi olla eri tilanteissa erilainen identiteetti. (Jokinen & Juhila 2016, 282.)

Käsitys taiteilijasta on muuttunut ajan saatossa riippuen sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta kontekstista (Mevorah ym. 2023, 101). Taiteilijakäsitystä voidaan pitää sosiaalisena konstruktiona. Sosiaalisen konstruktion mukaan todellisuus rakentuu ja saa merkityksen ihmisten aktiivisesta vuorovaikutuksesta (Gubrium & Holstein 2008, 3).

Selvää määritelmää taiteilijasta ei ole, mutta on kuitenkin löydetty kahdeksan toistuvaa trooppia, jotka ilmaantuvat historian aikana yhä uudestaan käsityksissä taiteilijasta (Mevorah ym. 2023, 103–104). Näitä trooppeja ovat:
• Nerous: inspiraatio ja erityislahjakkuus
• Yksilöllisyys: eksentrisyys ja yhteiskunnan reunalla eläminen
• Autonomia: vapaus ja omaperäinen luovuus
• Sankaruus: kulttuurinen sivistäjä
• Ihmelapsi: varhainen lahjakkuus
• Melankolia: taiteilija maailmasta erillään ja sen torjumana
• Kumouksellisuus: kriittisyys ja tinkimättömyys
• Maine: tunnustus taideinstituutioilta ja kollegoilta

Taiteilijat joutuvat käsittelemään näitä käsityksiä identiteetin muodostumisessa. Esimerkiksi käsitystä ahdistuneisuudesta ja epävakaisuudesta voidaan vastustaa painottomalla omissa narratiiveissa raittiutta, ahkeruutta, henkistä ja fyysistä vahvuutta sekä ammattimaisuutta. Tämä identiteettityö korostaa stereotyyppisen taiteilijakuvaston voimakkuutta, koska siihen täytyy vastata tavalla tai toiselle. (Alacovska & Kärreman 2023, 977.) Toisaalta ristiriidat ja konfliktit voivat olla myös tärkeä tekijä, joilla pitää yllä taiteellista identiteettiä ja kutsumusta taiteeseen (Cinque ym. 2020, 1776).

Vanhojen trooppien vaikutus on kuitenkin vähentynyt, ja nykyaikana on tullut uusiksi troopeiksi sosiaalinen vastuullisuus ja yrittäjyys. Taiteilijat ovat ottaneet itselleen yhteisöllisesti vastuullisen roolin vaikuttaessaan ihmisten toimintatapoihin ja pyrkivät työllään haastamaan järjestystä ja odotuksia saadakseen aikaan yhteiskunnassa sosiaalisen muutoksen. Taiteilijat ovat läheisesti sidoksissa eri kulttuureihin, yhteisöihin, identiteetteihin, ideologioihin ja markkinoihin. Yrittäjyyden nousu puolestaan näkyy siinä, kuinka ”taiteilija-yrittäjän” tulee hallinnoida verkostoja, taloudellisia vastuita ja läsnäoloa media-alustoilla (Mevorah ym. 2023, 108–109).

Usea identiteetti kehittymisen mahdollistajana

Usean identiteetin toteuttaminen tyydyttää ihmisen perustuvanlaatuista tarvetta kasvuun, tutkimiseen ja pystyvyyden tunteeseen (Sessions & Pychlau 2024, 3). Tämä saa aikaan itsen laajenemista eli uusien asioiden oppimista, näkökulmien laajentumista ja ymmärryksen kasvua, samalla lisäten työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työhön (McIntyre ym. 2014, 65–66).

Toisista poikkeaviin identiteetteihin voidaan käyttää myös paradoksaalista ajattelua (paradoxical thinking). Tällöin pyritään löytämään ratkaisu, jossa voi samanaikaisesti toteuttaa kaksi ristiriitaista vaihtoehtoa. Vastakohdat nähdään normaaleina sekä hyödyllisinä, jos niitä osataan hyödyntää. Tämä vastakohtien koettu ristiriita on kognitiivisesti haastavaa, ja sen käsitteleminen edellyttää luovuutta ja joustavuutta. (Smith & Lewis 2011, 395.) Paradoksaalinen lähestymistapa auttaa taiteilijoita pärjäämään taiteellisissa ja liiketoiminnallisissa paineissa luovilla aloilla (Gotsi ym. 2010, 799).

Usean identiteetin yhdistelmät voivat toimia, mutta se vaatii, että jokaista työidentiteettiä arvostetaan ja työpaikat on vapaasti valittu oman kiinnostuksen mukaan. Ihmiset, joilla on useita töitä vain taloudellisista syistä, ovat vähemmän sitoutuneita niihin, eivätkä sisäistä työroolejaan niin hyvin. (Caza ym. 2018, 735.)

Menetelmiä identiteettityöhön

Identiteettityössä voidaan käyttää käytännön menetelmiä, jotka toisaalta selkeyttävät identiteettejä sekä vahvistavat yhtenäistä työminää. Näitä menetelmiä ovat (Caza ym. 2018, 717–724):

• Rajaaminen: työskentelyn ja roolien eriyttäminen ajallisesti ja tilallisesti
• Etäisyyden pitäminen muihin: uusien ideoiden, taitojen ja tekniikoiden kokeileminen rauhassa ilman ulkopuolista arvostelua
• Tiivistäminen: tarinallinen tiivistäminen korostamalla eri identiteettejä yhdistävää ydinasiaa
• Yhdistäminen: identiteettien niputtaminen toisiinsa kaikkia yhdistävän taidon, tarkoituksen tai sisältöalueen mukaan
• Verkostoituminen: yhteenkuuluvuus moniammatillisten työntekijöiden kanssa
• Laajentaminen: monipuolinen ja avoin kertominen identiteettejä yhdistävästä teemasta ja työn tarkoituksesta

Hybriditaiteilijuus identiteettinä

Nykytaiteilijan tärkeimpiä taitoja on kyky liikkua eri identiteettien välillä ja rakentaa niistä itselle merkityksellinen kokonaisuus. Hybriditaiteilija voidaan nähdä mallina moninaisuuden yhdistämiseksi työelämässä.

Hybriditaiteilijat käsittävät taiteilijuuden laajasti ja joustavasti, ulottaen sen taiteen perinteisten rajojen ulkopuolelle esimerkiksi soveltavaan taiteeseen, yhteisötaiteeseen ja poliittiseen aktivismiin. Hybriditaiteilija tekee niin taiteeseen liittyvää kuin ei-taiteellista työtä. Taiteellinen ammattitaito voidaan yhdistää sekä taiteeseen liittyviin että sen ulkopuolisiin taitoihin. Uudet taidot parantavat mahdollisuuksia taiteellisen työn jatkumiselle, mikä on palkitsevaa jo sinällään. (Karttunen 2017.)

Kuva: Petri Lappalainen

 

 

Lähteet

Alacovska, A. & Kärreman, D. 2023. Tormented Selves: The social imaginary of the tortured artist and the identity work of creative workers. Organization studies. Vol. 44, No 6, 961–985. doi:10.1177/01708406221089594.

Caza, B.; Moss, S. & Vough, H. 2018. From Synchronizing to Harmonizing. The Process of Authenticating Multiple Work Identities. Administrative science quarterly. Vol. 63, No 4, 703–745. doi:10.1177/0001839217733972.

Cinque, S.; Nyberg, D. & Starkey, K. 2021. ‘Living at the border of poverty’: How theater actors maintain their calling through narrative identity work. Human relations. Vol. 74, No 11, 1755–1780. doi:10.1177/0018726720908663.

Gotsi, M.; Andriopoulos, C.; Lewis, M. W. & Ingram, A. E. 2010. Managing creatives. Paradoxical approaches to identity regulation. Human relations (New York). Vol. 63, No 6, 781–805. doi:10.1177/0018726709342929.

Gubrium, J. F. & Holstein, J. A. 2008. The Constructionist Mosaic. Teoksessa Holstein, J. A. & Gubrium, J. F. (toim.) 2008. Handbook of Constructionist Research. New York: The Guilford Press, 3–10. https://www.guilford.com/excerpts/holstein.pdf.

Helkama, K.; Myllyniemi, R.; Liebkind, K.; Ruusuvuori, J.; Lönnqvist, J.; Hankonen, N.; Mähönen, A.; Jasinskaja-Lahti, I. & Lipponen, J. 2020. Johdatus sosiaalipsykologiaan. 11. uudistettu painos. Helsinki: Edita.

Jokinen, A. & Juhila, K. 2016. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen kartta. Teoksessa Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.) Diskurssianalyysi: Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino, 267–310.

Karttunen, S. 2017. Laajentuva taiteilijuus – yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatio-käsitteen valossa. Tahiti (Helsinki). Vol. 7, No 1. Viitattu 1.2.2025. https://tahiti.journal.fi/article/view/85656/44606.

McIntyre, K. P.; Mattingly, B. A.; Lewandowski, G. W. & Simpson, A. 2014. Workplace Self-Expansion: Implications for Job Satisfaction, Commitment, Self-Concept Clarity, and Self-Esteem Among the Employed and Unemployed. Basic and applied social psychology. Vol. 36, No 1, 59–69. doi:10.1080/01973533.2013.856788.

Mevorah, V.; Guga, J. & Markov, Č. 2023. Divine Genius, Subversive Hero, or Creative Entrepreneur? Exploring Various Facets of the Artist as a Mythical Figure. Glasnik Etnografskog instituta. Vol. LXXI, No 1, 99–121. doi:10.2298/GEI2301099M.

Sessions, H. & Pychlau, S. 2024. Meaningfulness from wearing Multiple Hats. American Psychological Association. Viitattu 29.3.2026. https://dr.lib.iastate.edu/handle/20.500.12876/GvqXQagw.

Smith, W. K. & Lewis, M. W. 2011. Toward a Theory of Paradox: A Dynamic Equilibrium Model of Organizing. The Academy of Management review. Vol. 36, No 2, 381–403. doi:10.5465/AMR.2011.59330958.