Varhainen puheeksiotto sekä ammattilaisen asiantunteva ohjaus voivat olla ratkaisevia tekijöitä nuorten terveyteen liittyvässä päätöksenteossa. Kun viestintä on dialogista ja nuorten…
Tekijät | Authors
Keskittymiskyky rakentuu arjessa – yläkoululaisten näkemyksiä hyvinvoinnista
Nuorten hyvinvointia vahvistavat tekijät tukevat samanaikaisesti oppimista ja lisäävät terveyttä ja toimintakykyä suojaavia voimavaroja. Vinssi-hankkeen yläkoululaisilta kerätty aineisto osoittaa, että nuoret tunnistavat monia arjen tekijöitä, jotka tukevat sekä arkista jaksamista että koulupäivän aikaista tarkkaavuutta.
Keskittymiskyky eli tarkkaavuuden säätely on keskeinen oppimisen edellytys, joka rakentuu neurokognitiivisista, psykologisista ja elämäntapaan liittyvistä tekijöistä. Tarkkaavuuden kapasiteetti on rajallinen, ja sen ylläpito edellyttää riittävää vireystilaa, häiriötekijöiden hallintaa sekä palautumista. (Baddeley, 2012)
Myös elämäntapatekijät, kuten uni, liikunta, ravitsemus ja sosiaalinen hyvinvointi, muodostavat keskeisen perustan kognitiiviselle suorituskyvylle ja oppimiselle. Riittävä uni tukee muistijälkien vahvistumista ja tarkkaavuuden ylläpitoa, ja fyysinen aktiivisuus edistää aivojen toimintaa ja hermoston säätelyä. (Walker, 2017; Hillman ym., 2008) Sosiaaliset suhteet ja psyykkinen palautuminen puolestaan tukevat stressin säätelyä ja jaksamista arjessa (Ryan & Deci, 2017).
Tätä teoreettista taustaa vasten on olennaista tarkastella, miten nuoret itse hahmottavat keskittymistä tukevia tekijöitä omassa arjessaan. Turun ammattikorkeakoulun Vinssi-hankkeessa mukana olevien kolmen kunnan, Maskun, Nousiaisen ja Mynämäen, yläkoululaiset (n=460) vastasivat strukturoituun kuukausikyselyn kysymykseen “Mikä on tärkein keinosi huolehtia siitä, että pystyt keskittymään koulupäivän aikana?” Vastaukset tarjoavat arvokasta tietoa siitä, mitkä hyvinvoinnin osa-alueet ovat heidän kokemustensa mukaan keskeisimpiä keskittymiskyvyn tukijoita koulupäivän aikana.
Uni, ystävät ja palautuminen keskittymisen tukena
Keskittymiskykyä ei voida selittää yksittäisellä tekijällä, vaan se on yhteydessä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kognitiivisen kuormituksen teorioissa korostuu, että vireystila, palautuminen ja ympäristön häiriötekijät vaikuttavat suoraan oppimiseen ja tarkkaavuuteen. Nuoruudessa nämä tekijät korostuvat entisestään, sillä aivot ovat edelleen kehitysvaiheessa ja vuorokausirytmi on biologisesti taipuvainen myöhäisempään nukahtamiseen. (Walker, 2017; Hillman ym., 2008)
Yläkoululaiset tunnistavat, että unen merkitys on keskeinen: riittävä ja säännöllinen uni tukee muistijälkien vakiintumista, tarkkaavuuden säätelyä ja tunteiden hallintaa. Ei ole yllättävää, että suurin osa vastaajista kokee tärkeimmäksi keskittymistä tukevaksi tekijäksi unen ja riittävän levon. Toiseksi merkittäväksi tekijäksi he mainitsivat ystävien tapaamisen sekä musiikin kuuntelun ja muun rentouttavan tekemisen.
Tulokset viittaavat siihen, että nuoret tunnistavat sosiaalisen palautumisen ja psyykkisen irrottautumisen merkityksen keskittymiskyvylle. Sosiaalisen tuen on todettu tutkimuksissa vahvistavan stressinsietokykyä ja vähentävän kuormitusta (Cohen & Wills, 1985; Uchino, 2006). Samalla rentouttavat toiminnot, kuten musiikin kuuntelu, voivat toimia itsesäätelyn välineenä, jonka avulla nuori säätelee vireystilaansa ennen koulupäivää tai sen aikana (Saarikallio, 2011; Thoma ym., 2013).
Miten arjen valinnat vaikuttavat keskittymiseen?
Nuorten vastauksista käy ilmi, että he mieltävät liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen perustana fyysiselle hyvinvoinnille, joka puolestaan heijastuu suoraan kognitiiviseen suorituskykyyn. Esimerkiksi säännöllinen liikunta lisää aivojen verenkiertoa ja tukee tarkkaavuuden säätelyä (Hillman ym., 2008; Donnelly ym., 2016). Ravitsemus taas vaikuttaa energiatasapainoon ja jaksamiseen sekä aivojen tiedonkäsittelyprosesseihin (Gómez-Pinilla, 2008; Burrows ym., 2017).
Vaikka ulkoilulla on tutkitusti sekä palauttavia että keskittymistä tukevia vaikutuksia erityisesti luonnonympäristöissä, ulkoilu sai kyselyaineistossa vähiten mainintoja. Vain viisi prosenttia vastaajista kertoi ulkoilun olevan tärkeimpiä keskittymiskyvystä huolehtimisen keinoista.
Huomionarvoista on myös, että hyvin pieni osa vastaajista koki ruutuajan vähentämisen iltaisin tärkeimmäksi keinoksi keskittymisen tukemisessa. Tämä voi viitata siihen, että nuoret eivät tunnista digitaalisten laitteiden vaikutuksia uneen ja vireystilaan, vaikka tutkimusnäyttö korostaa erityisesti ilta-ajan sinivalon ja jatkuvan somen käytön vaikutuksia unen laatuun ja nukahtamiseen (Hale & Guan, 2015).
Nuoret tunnistavat hyvinvoinnin peruspilarit
Yläkoululaisten vastaukset osoittavat, että nuoret tunnistavat keskittymisen kannalta keskeisiä hyvinvoinnin osa-alueita varsin monipuolisesti. Erityisesti uni, sosiaaliset suhteet ja palautuminen muodostavat heidän kokemuksissaan keskeisen perustan koulupäivän aikaiselle keskittymiskyvylle.
Samalla tulokset nostavat esiin kehittämiskohteen: vaikka ruutuaika ja digitaalinen kuormitus ovat keskeisiä nykypäivän keskittymiseen vaikuttavia tekijöitä, niiden merkitys ei vielä näyttäydy vahvasti nuorten omissa arvioissa.
Kouluyhteisöjen näkökulmasta tulokset tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointityötä, jossa:
- unta ja vuorokausirytmiä käsitellään aktiivisesti osana oppimisen tukea,
- sosiaalista hyvinvointia ja ryhmäytymistä vahvistetaan,
- palautumisen merkitys tunnistetaan ja
- liikunnan ja ravitsemuksen yhteyttä oppimiseen tehdään näkyväksi.
Nuorten keskittymisen tukeminen ei ole yksittäinen toimenpide, vaan arjen rakenteiden, valintojen ja hyvinvointitaitojen kokonaisuus. Sen vahvistaminen tukee sekä oppimista että nuorten jaksamista pitkällä aikavälillä.
Kuukausikyselyt avaavat näkymiä nuorten arkeen
Vinssi-hankkeen kuukausikyselyt muodostavat säännöllisesti toistuvan seuranta-aineiston, jonka avulla tarkastellaan yläkouluikäisten nuorten hyvinvointiin ja arjen elintapoihin liittyviä kokemuksia. Kyselyissä keskitytään yhteen terveyttä edistävään teemaan, kuten päihteettömyyteen, uneen, ravitsemukseen, liikuntaan, palautumiseen tai arjen kuormitustekijöihin.
Vinssi-hankkeen kyselyjen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten nuoret itse hahmottavat omia elintapojaan ja millaiset tekijät heidän arjessaan tukevat tai haastavat hyvinvointia.
Säännöllinen, teemakohtainen tarkastelu mahdollistaa ilmiöiden kehittymisen seuraamisen ajassa sekä erilaisten hyvinvointia tukevien tekijöiden välisten yhteyksien tunnistamisen. Samalla aineisto tuottaa arvokasta tietoa siitä, miten nuorten arjen valinnat kytkeytyvät laajempaan kokonaisuuteen, jossa keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi arjessa jaksaminen, keskittyminen ja oppiminen.
Kuukausikyselyiden kautta saatu tieto tukee Vinssi-hankkeen tavoitetta edistää nuorten päihteettömyyttä ja nikotiinittomuutta osana kokonaisvaltaista hyvinvointia vahvistavaa toimintaa kouluyhteisöissä.
Lähteet:
Baddeley, A. (2012). Working memory: Theories, models, and controversies. Annual Review of Psychology, 63, 1–29.
Burrows, T., Goldman, S., Pursey, K., & Lim, R. (2017). Is there an association between dietary intake and academic achievement: A systematic review. Journal of Human Nutrition and Dietetics, 30(2), 117–140.
Chang, A.-M., Aeschbach, D., Duffy, J. F., & Czeisler, C. A. (2015). Evening use of light-emitting eReaders negatively affects sleep, circadian timing, and next-morning alertness. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(4), 1232–1237.
Cohen, S., & Wills, T. A. (1985). Stress, social support, and the buffering hypothesis. Psychological Bulletin, 98(2), 310–357.
Gómez-Pinilla, F. (2008). Brain foods: The effects of nutrients on brain function. Nature Reviews Neuroscience, 9(7), 568–578.
Hale, L., & Guan, S. (2015). Screen time and sleep among school-aged children and adolescents: A systematic literature review. Sleep Medicine Reviews, 21, 50–58.
Hillman, C., Erickson, K. & Kramer, A. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Nat Rev Neurosci 9, 58–65 (2008). https://doi.org/10.1038/nrn2298
LeBourgeois, M. K., Hale, L., Chang, A.-M., Akacem, L. D., Montgomery-Downs, H. E., & Buxton, O. M. (2017). Digital media and sleep in childhood and adolescence. Pediatrics, 140(Suppl 2), S92–S96.
Saarikallio, S. (2011). Music as emotional self-regulation throughout adulthood. Psychology of Music, 39(3), 307–327.
Thoma, M. V., La Marca, R., Brönnimann, R., Finkel, L., Ehlert, U., & Nater, U. M. (2013). The effect of music on the human stress response. PLOS ONE, 8(3), e70156.
Uchino, B. N. (2006). Social support and health: A review of physiological processes potentially underlying links to disease outcomes. Journal of Behavioral Medicine, 29(4), 377–387.
Artikkeli on osa SIVISOTE – Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen ja johtaminen -tutkimusryhmän
julkaisuja.
Kuvat: Minna Salakari
