10.08.2026

Pääkirjoitus: Turun AMK toimii monialaisesti Itämeren alueen paremman tulevaisuuden hyväksi

Itämeri on Suomelle tärkeä taloudellinen ja geopoliittinen toimintaympäristö, ja sen ekologinen ja henkinen arvo on merkittävä.

Itämeri on:

• Portti Eurooppaan ja muualle maailmaan. Valtaosa Suomen viennistä ja tuonnista tapahtuu meriteitse, myös matkustajaliikenne on vilkasta. Meriliikenne on logistiikkaa ja laivoja, joiden suunnittelussa Varsinais-Suomessa on erityisosaamista.
• Elinkeinojen mahdollistaja (kalastus, muu sininen biotalous, matkailu)
• Hyvinvoinnin ja virkistyksen lähde
• Yhteistyön alusta

Itämeren – ja Saaristomeren osana sitä – merkitys on suuri myös Turun seudulle ja Turun ammattikorkeakoululle. Siksi se on yksi Turun AMK:n strategian kärkiteemoista. Työtä riittää, sillä Itämeren yllä on tummanpuhuvia pilviä.

Sen uhkana ovat:

• Rehevöityminen, jota edelleen kiihdyttää ilmastonmuutos
• Ylikalastus ja vieraslajit
• Kasvava meriliikenne
• Hybridiuhat

Tämä julkaisu avaa ikkunoita monipuoliseen ja monialaiseen työhömme Itämeren paremman tulevaisuuden edistämiseksi.

Antoisia lukuhetkiä!

 

 

Esipuhe: Itämeri on yhteinen aarteemme, jonka tulevaisuus on käsissämme

Itämeri on yhteinen aarteemme, mutta myös varoittava esimerkki. Itämeri on sisämeri, jota ympäröivät monet edistyksellistä ympäristöpolitiikkaa ajavat valtiot. Vastassa on kuitenkin yhteiskuntajärjestys, joka lausuu kauniita sanoja meriluonnosta, mutta aina jättää sen huomiotta kun valintoja on tehtävä.

Maatalouden ravinnevalumat, yhdyskuntien jätevedet, metsäojitukset ja rannikon rakentaminen ovat vuosikymmenten ajan ruokkineet valtavia ulapan leväkukintoja ja pakottaneet monet rannikon elinympäristöt polvilleen. Rehevöitymisen ja elinympäristöjen tuhoutumisen edetessä yhä suurempi osuus ravinteista juuttuu ravintoverkon pohjalle, perustuotantoon, kasvattaen pienten ja lyhytikäisten levien ja kasvien määrää.

Kuollessaan levät kuluttavat meressä pohjanläheisen veden hapen. Itämeren syvemmissä altaissa pohjasta kuplii rikkivetyä, luoden kuolleita alueita, joiden koko on verrattavissa Tanskan pinta-alaan.

Ilmastonmuutoksen myötä lämpenevä vesi pahentaa edelleen tilannetta, lämmin vesi sitoo itseensä vähemmän happea ja se vahvistaa kerrostuneisuutta, voimistaen happikatoa. Samalla sedimentistä vapautuva fosfori ruokkii uusia leväkukintoja, luoden itseään vahvistavan kierteen. Kalakannatkin ovat joillakin alueilla romahtaneet, ja koko ekosysteemin tasapaino on koetuksella.

Synkän tilanteen keskellä ravinnekuormitusta – erityisesti fosforin osalta – on onnistuttu kuitenkin vähentämään 1980-luvulta lähtien, ja tietyillä rannikkoalueilla on nähtävissä merkkejä hitaasta palautumisesta.

Kun uskalletaan laatia kunnianhimoisia tavoitteita, sitoutua niiden toimeenpanoon ja aidosti huomioida taloudelliset ulkoisvaikutukset, ympäristön ehdoilla, paikalliset aloitteet maataloudessa ja jäteveden käsittelyssä osoittavat, että todellinen muutos on mahdollinen. Jos tekemistä annetaan ohjata vuosikymmenten aikana kertynyt puolueeton tieto Itämeren ekosysteemin toiminnasta, poliittisten tai taloudellisten agendojen sijaan.

Haaste on rakenteellinen. Yhteiskuntajärjestelmämme painottaa kaikessa toiminnassa kasvua, usein ympäristön rajojen kustannuksella. Ekosysteemit sen sijaan toimivat omilla ehdoillaan. Kun kestävyyden rajat ylitetään, toipuminen hidastuu tai muuttuu epävarmaksi. Itämeressä monet keikahduspisteet on ohitettu ja palauttamatonta haittaa on aiheutettu.

Tässä hetkessä ei kuitenkaan saa vaipua epätoivoon, vaan kutsua kaikki mukaan sitoutuneeseen toimintaan. Itämeri hengittää edelleen ja reagoi ponnisteluihimme. Sen tarina on peili nykyhetkestämme: valintamme tänään ratkaisevat, kukoistavatko vai romahtavatko planeetallamme elinehtojamme ylläpitävät ekosysteemit tulevaisuudessa.

 

 

Saaristomeren suojelu vaatii uutta perspektiiviä – meidän tulee tunnustaa toimenpiteiden illuusio

Saaristomeri on kirjaimellisesti maailman monimutkaisin meri. Sen tuhannet saaret ja matalat lahdet muodostavat mosaiikin, joka haastaa perinteiset ympäristönseurantamenetelmät. Turun ammattikorkeakoulun tutkimusryhmä kehittää parhaillaan uudenlaisia, globaalisti ainutlaatuiseen aineistoon perustuvia menetelmiä tilannekuvan tarkentamiseksi. Tavoitteena on kohdentaa resurssit oikein ja selvittää, onko tehdyillä toimilla todellista vaikutusta meren tilaan.

Saaristomeri ei ole yhtenäinen allas, vaan lukemattomien pienten altaiden, kynnysten ja syvänteiden rikkonainen kokonaisuus. Tämä pirstaleisuus on alueemme rikkaus mutta tekee suojelusta vaikeaa. Ongelmana on, että nykyinen ympäristönseuranta luo liian suppean kuvan todellisuudesta. Hoidamme merta osittain sokeina tälle pienipiirteiselle vaihtelulle – ja altistumme tällä tavoin vääristyneelle kokonaiskuvalle.

Nykyisen tiedon sokeat pisteet

Vesien tilan seuranta nojaa edelleen harvakseltaan otettaviin pistenäytteisiin. Satelliittikuvat tarjoavat laajemman kuvan, mutta ne ovat ”likinäköisiä” rannikkovesissä: ne eivät näe pohjan muotoja tai rannikkovesijatkumolle täysin keskeistä suolaisuutta, ja pilviset päivät jäävät pimentoon.

Keskiarvo on Saaristomeren sokkeloissa vaarallinen käsite. Se tasoittaa luonnollisen vaihtelun ja piilottaa alleen sen, mitä rannikolla oikeasti tapahtuu.

Suurin ongelma on kuitenkin perustavanlaatuinen ristiriita. Hallinnoimme merta usein ikään kuin se olisi maata. Veden olemukseen kuuluu kuitenkin liike, virtaukset ja sekoittuminen. Kun sovellamme staattista ajattelutapaa dynaamiseen elementtiin, päädymme harhaan. Nykyisin käytetyt alueelliset keskiarvot tasoittavat tämän liikkeen ja piilottavat alleen rannikon ekosysteemin todelliset vasteet.

Tämä johtaa ”toimenpiteiden illuusioon”: panostamme suojeluun sokkona tietämättä, toimivatko keinot. Pahimmillaan suotuisa sää tulkitaan suojeluvoitoksi tai luontainen kumpuaminen teollisuuden syyksi. Jopa hyvässä tarkoituksessa tehty kosteikko voi kääntyä itseään vastaan ja alkaa vuotaa ravinteita mereen.

Toimenpiteiden illuusio tarkoittaa, ettemme useinkaan tiedä, johtuuko veden laadun muutos luontaisesta vaihtelusta, teollisuudesta vai epäonnistuneesta suojelutoimesta.

Samalla kohtaamme valtavan mittakaavavirheen. Nykyiset toimet ovat usein täysin alimitoitettuja suhteessa siihen paineeseen, jota maankäyttö ja teollisuus vesistöille aiheuttavat. Tarvitsemme radikaalisti tarkempaa tietoa osoittamaan tämän epäsuhdan sekä luomaan keinoja epäsuhdan korjaamiseksi.

Datasta tiedoksi ja ymmärrykseksi

Ongelman ratkaisemiseksi Turku AMK:n perustama VOIMAKAS-konsortio yhdistää tutkijat, viranomaiset ja kansalaisjärjestöt. Ratkaisumme on kahden kustannustehokkaan järjestelmän liitto: Coastrider-alus tuottaa tiheää paikkatietoa ja RTEON-verkosto tiheää aikasarjaa.

Yhdessä ne luovat alueellisesti ja ajallisesti vapaasti skaalautuvan, moniulotteisen tilannekuvan. Data jalostetaan tiedoksi menetelmillä, jotka toimivat ilman ennakko-oletuksia kaikissa mittakaavoissa – yksittäisestä pikselistä koko mereen:

1. Missä olemme? Emme voi olettaa etukäteen, miten vesialue käyttäytyy. Menetelmämme tunnistaa datasta ympäristön toiminnallisen luonteen: onko kyseessä herkkä, sisäiselle kuormitukselle altis alue, ulkoisen kuorman vastaanottaja vai avomeren huuhtoma vyöhyke. Ilman tätä tietoa sekä toimenpiteiden kohdentaminen että niiden ja muiden ympäristömuutosten vaikutusten seuranta epäonnistuvat.
2. Onko tila poikkeava? Veden laatu vaihtelee luonnostaan muun muassa virtausten ja sekoittumisen mukaan. Uusi menetelmämme suodattaa datasta pois tämän taustavaihtelun. Jäljelle jäävä arvo paljastaa poikkeaman vallitsevasta vertailutasosta. Näin erotamme luotettavasti, onko muutos vain luontaista kohinaa vai merkki todellisesta ympäristöpaineesta.
3. Mihin suuntaan olemme menossa? Rannikko toimii suodattimena, joka pidättää ja muuttaa aineita. Yksi mittari ei riitä kertomaan koko totuutta. Yhdistämällä useita indikaattoreita saamme luotettavamman kokonaiskuvan siitä, mihin suuntaan ekosysteemin tila on kehittymässä.
4. Mistä vesi on tulossa? Staattinen kartta johtaa harhaan. Jos emme huomioi veden liikkeitä, meidän on vaikea rakentaa syy-seuraussuhteita havaintojen selittämiseksi. Vaikka olisimme poistaneet taustavaihtelun, meidän on silti tiedettävä veden alkuperä ymmärtääksemme syy-seuraussuhteet. Analyysimme paljastaa vesimassan alkuperän: onko kyseessä syvänteestä noussut kylmä ja ravinteikas kumpuamisvesi vai maalta tullut lämmin valuma?

Moniulotteinen päätöksentekomatriisi

Datan määrän kasvu tuo mukanaan uuden haasteen: informaatioähkyn. Jotta kymmenet tuhannet mittauspisteet ja edellä kuvatut analyysit saadaan palvelemaan käytännön valintoja, kehitämme moniulotteista päätöksentekomatriisia.

Kyseessä on edistynyt asiantuntijajärjestelmä, joka yhdistää kerätyt tietokerrokset. Se ei ole kristallipallo, vaan päätöksenteon kompassi. Se auttaa tunnistamaan todennäköisyydet: onko tämä lahti ominaisuuksiltaan sellainen, että kunnostustoimilla voidaan saavuttaa paikallisia tuloksia, vai laimeneeko vaikutus välittömästi suuriin vesimassoihin?

Jälkimmäisessäkin tapauksessa toimi voi hyödyttää ympäröivää merta, mutta paikallista vaikutusta on turha odottaa. Järjestelmä tarjoaa konservatiivisen arvion, jotta vältämme vääriä johtopäätöksiä ja kohdennamme resurssit sinne, missä rahoille saadaan toivotunlaista vastinetta ja havaittavissa olevia vasteita.

Ruoppaus ja rehevöitymisen noidankehä

Uusien menetelmien tarve näkyy konkreettisesti ruoppauksissa. Rannikkomme mataloituu maankohoamisen vuoksi, mutta merkittävä syy rantojen umpeenkasvuun on rehevöityminen eli orgaanisen aineksen lisääntyminen. Tämä aines kertyy pohjalle pehmeäksi liejuksi.

Jos tällaista aluetta ruopataan ilman ymmärrystä sen toiminnallisesta luonteesta, saatamme luoda noidankehän. Pehmeä lieju valuu takaisin kuoppaan tai pöllyää veteen samentaen sen pysyvästi.

Moniulotteisen päätöksentekomatriisin tavoitteena on tunnistaa etukäteen kohteet, joissa ruoppaus on kuin Sisyfoksen työtä, ja ohjata toimet alueille, joissa hyöty on pysyvä.

Ilmastonmuutos ja rannikon unohdettu hiili

Tarkemmalla tiedolla on myös globaali ulottuvuus. Muuttunut maankäyttö on lisännyt rannikolle valuvan eloperäisen aineksen ja ravinteiden määrää rehevöittäen vesiä.

Tutkimuksemme ja kollegoidemme tulokset osoittavat, että suurin osa valumien seurauksena lisääntyneestä eloperäisestä aineksesta ei päädy pysyvästi pohjille.

Sen sijaan suurin osa siitä vapautuu ilmakehään kasvihuonekaasuina. Nämä maankäytön vesistövälitteiset ilmastovaikutukset ovat mittakaavaltaan niin massiivisia, että ne voivat heiluttaa kansallisia hiilitaselaskelmia. Silti ne puuttuvat nykyisistä virallisista laskelmista kokonaan.

Kohti vaikuttavuutta

Kaikki toimintamme tapahtuu VOIMAKAS-yhteistyössä. Emme kehitä työkaluja pöytälaatikkoon, vaan viranomaisten ja muiden kansalaisten käytännön tarpeeseen, jotta kunnat, yritykset ja muut keskeiset toimijat voivat tehdä tietopohjaisia päätöksiä.

Saaristomeren suojelussa on aika siirtyä tutkitusta tiedosta tehokkaisiin toimenpiteisiin. Meidän on uskallettava katsoa pinnan alle. Kun ymmärrämme ympäristön todellisen tilan ja siihen vaikuttavat tekijät, voimme rikkoa tekemisen illuusion ja varmistaa, että Saaristomeri säilyy elinvoimaisena.

 

Fysikaalis-fenologinen sormenjälki (PPF) -yhdistelmäkartta Turun ja Kaarinan rannikkovesistä. Kartta esittää rannikon pysyvän toiminnallisen luonteen syntetisoimalla ensimmäisen (PC1) ja toisen (PC2) pääkomponentin tulokset. Tämä kartta on alueen hydrodynaaminen identiteetti, joka erottaa toisistaan alueen sijainnin virtauksen jatkumolla (väri) ja sen rakenteellisen kyvyn pidättää ainesta (tummuus).

Tulkinta:
• Väri (PC1): Kertoo mistä vesi on peräisin. Punainen (valuma) muuttuu siniseksi (meri).
• Tummuus (PC2): Kertoo miten alue käsittelee kuormaa. Vaaleat sävyt (alhainen retentio) ovat huuhtoutuvia käytäviä, kun taas tummat sävyt (korkea retentio) viittaavat pidempään viipymään.

Esimerkiksi tumma, punavioletti alue on jokiveden dominoima Ansa, jolla on erittäin korkea ulkoisen kuorman välitön laskeutumis- ja pidättymisriski. Vaalea, sininen alue on merellinen, mutta virtaava vyöhyke (Laimennin), jolla ei ole merkittävää sedimentin pidättymisriskiä.

Karttaa tulee käyttää aluesuunnittelun perustana. Se osoittaa, miten kuormittavien toimintojen sijoittaminen vaikuttaa niiden vaikutusten alueelliseen jakautumiseen. Esimerkiksi Injektoriin tai Kuljettimeen päätyvillä päästöillä on taipumusta laimeta ja levitä laajalle alueelle. Vastaavasti Ansaan tai Reaktoriin kohdistuvat päästöt ilmenevät paikallisesti selkeämmin.

 

 

Turun seudulle rakentuu kattava reaaliaikainen veden laadun seurantajärjestelmä

Turun rannikkoseudun veden laadun vaihteluista piirtyy tarkempi kuva, kun Turun AMK:n perustama reaaliaikainen seurantajärjestelmä on otettu käyttöön. Jatkuvatoimiset sensorit tuottavat avointa tietoa, jota voidaan hyödyntää vesiensuojelussa ja maankäytön suunnittelussa. Uimavesien lämpötila, sinilevät ja muut veden laatutiedot kiinnostanevat myös Saaristomeren rannikoilla ja alueen järvillä liikkuvaa yleisöä.

Veden laadun ja ympäristötiedon mittausverkostoa ylläpitää Turun AMK. Järjestelmä sisältää itse mittauslaitteiden lisäksi tulosten tiedonkäsittelyjärjestelmän, tuotetun seuranta-aineiston julkaisun ja näiden visualisointityökalun. Mittauksissa hyödynnetään kustannustehokkaita, suhteellisen pienikokoisia sensoreita ja Digitan LoRaWAN langatonta tiedonsiirtoverkkoa.

Järjestelmässä on tällä hetkellä 84 mittalaitetta 71 kohteessa Varsinais-Suomessa. Veden hydrologisia muuttujia, säätilaa ja veden laatua mittaavat sensorit on sijoitettu rannikkovesiin sekä rannikon valuma-alueiden virtavesiin ja hulevesiverkostoihin. Muuttujia ovat muun muassa veden sameus, sinileväpitoisuus, sähkönjohtavuus, veden pinnan korkeus ja lämpötila. Mitattavat muuttujat vaihtelevat paikoittain. Mittausverkostoa laajennetaan yhdessä Turun yliopiston ja Åbo Akademin kanssa laajassa jatkohankkeessa.

Vuoden opettaja sai kiitosta selkeästä opetuksesta

Turun AMK:ssa Vuoden opettaja -kunniamaininta myönnetään vuosittain opiskelijoiden äänestyksen perusteella. Vuonna 2025 kunniamaininnan sai konetekniikan lehtori Arttu Karppinen.

Vuoden opettajan valintakriteereinä on erityisen inspiroiva opettaja, joka on saanut opinnot maistumaan tai jolla on esimerkiksi positiivinen asenne, opettamisen iloa tai hyvät ohjaustaidot.

Arttu Karppinen on pidetty opettaja, jolla on aito tahto saada opiskelijat menestymään. Opetuksessaan hän käyttää erinomaisia, havainnollistavia esimerkkejä. Opiskelijoiden palautteen perusteella hän osaa selittää asiat ymmärrettävästi oppijoiden lähtötasosta riippumatta ja saa hankalammankin asian tuntumaan saavutettavalta.

Opiskelijat kiittävät myös Artun asiantuntemusta, vuorovaikutustaitoja ja selkeää opetustapaa. Työyhteisössä Arttu on joustava, kehitysmyönteinen, avulias ja ystävällinen kollega.

– Mukavaa, että asioista, joihin on itse panostanut, myös pidetään, vuoden opettaja iloitsee.

Lepakot paljastavat reittinsä ulkosaaristossa

Suomen lounainen saaristo osoittautui vilkkaammaksi lepakoiden muuttoreitiksi kuin aiemmin on uskottu. Turun ammattikorkeakoulun Meriympäristön tutkimusryhmän hankkeissa on kartoitettu lepakoiden liikkumista Ahvenanmaan, Saaristomeren ja Länsi-Uudenmaan uloimmilla luodoilla ja niemenkärjissä. Tulokset yllättivät: lepakot lentävät avomerellä ja karuilla ulkoluodoilla huomattavasti enemmän kuin on oletettu.

 

Saaristossa on vuoden 2023 syksystä lähtien pidetty lepakoiden kaikuluotausääniä tallentavia detektoreja, yhteensä jo lähes sadalla eri paikalla. Kaikilla havaintopisteillä on kuultu lepakoita. Tämä oli uusi ja merkittävä havainto, sillä monet seurantapisteistä sijaitsevat täysin puuttomilla luodoilla, kilometrien päässä lähimmistä puustoisista saarista.

Suomen ulkosaaristo on lepakoille tärkeä alue, jonka merkitystä on pitkään aliarvioitu.

Pikkulepakko hallitsee ulkosaaristoa

Pikkulepakko oli ulkosaaristossa runsain lepakkolaji. Pitkän matkan muuttajana sen esiintyminen ulkoluodoilla oli jossain määrin odotettua, mutta havaintojen runsaus yllätti. Pikkulepakkoa havaittiin jokaisella seurantapisteellä – jopa niillä, joilla muita lepakkolajeja ei kuultu lainkaan. Näyttää siltä, että ulkosaariston luodot ja merialueet toimivat tärkeinä muuttoreitteinä ja mahdollisina ruokailualueina muuttomatkan varrella.

Toiseksi yleisin laji oli pohjanlepakko, jota pidetään tyypillisesti paikallisena eikä varsinaisena muuttajana. Silti sekin esiintyi lähes koko tutkimusalueella. Suurin yllätys oli kolmas ryhmä – siippalajit – joita tavattiin joillakin hyvin karuilla ulkoluodoilla. Niiden ajatellaan yleensä karttavan laajojen avoimien alueiden ylittämistä, mutta aineisto osoitti muuta.

Hanko erottuu muuttoliikenteen solmukohtana

Tutkimuksessa Hanko nousi esiin omassa luokassaan. Tulliniemen laite keräsi yli 40 prosenttia kaikista lepakkohavainnoista. Paikka vaikuttaa toimivan eräänlaisena ”pullonkaulana”, johon lepakoita pakkautuu ennen merelle lähtöä. Mielenkiintoista kuitenkin oli, ettei Hankoniemen havainnoista näkynyt selvää jatkumoa länteen Bengtskärin suuntaan – reitit eivät siis ole niin suoraviivaisia kuin voisi olettaa.

Lepakoiden liikehdinnällä avomerellä on suora yhteys merituulivoiman suunnitteluun.

Miksi lepakot hakeutuvat merelle?

Mitä lepakot, erityisesti muut kuin muuttomatkalla olevat lajit, oikein tekevät ulkosaaristossa? Arvellaan, että saariston lämpimät olosuhteet selittävät osaltaan lepakoiden käyttäytymistä. Merivesi varaa lämpöä, ja hyönteisravintoa on tarjolla pidemmälle syksyyn kuin mantereella. Siksi jopa ”paikallisiksi” luokitellut lajit saattavat siirtyä ulkosaaristoon etsimään ruokaa. Lepakoiden lisääntymispaikkoja ei ulkosaaristossa ole, sillä ne sijaitsevat puustoisemmissa ympäristöissä. Kyse onkin lisääntymiskauden jälkeen tapahtuvasta aikuisten ja nuorten yksilöiden kiertelystä.

Tulosten merkitys: tuulivoimahankkeet suurennuslasin alle

Lepakoiden liikehdinnällä avomerellä on suora yhteys merituulivoiman suunnitteluun. Jos muuttoreitit kulkevat läpi tuulivoima-alueiden, riskinä on törmäyksiä ja populaatioiden heikkeneminen. Uusi aineisto korostaa, että lepakoiden huomioiminen ei ole vain sisämaan tuulipuistojen huolenaihe – myös merituulihankkeissa tarvitaan tarkkaa selvitystyötä.

Jatkossa halutaan selvittää esimerkiksi sääolosuhteiden vaikutusta muuttoon pidemmillä aineistosarjoilla, jotta lepakot voitaisiin huomioida tuulivoimaloiden sijoittelussa ja käyttövaiheessa esimerkiksi sammuttamalla voimaloita silloin, kun lepakoiden muutto on voimakkaimmillaan.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: Suomen ulkosaaristo on lepakoille tärkeä alue, jonka merkitystä on pitkään aliarvioitu. Taivaalla elokuun pimeydessä kaikuva kaikuluotaus paljastaa, että meremme yllä kulkee näkymätön muuttajien valtatie – ja sen turvaaminen on nyt entistä tärkeämpää.

Itämerennorppien äänimaailma paljastuu vähitellen – vedenalaisääniä käytetään norppien elinalueiden tutkimisessa

Turun AMK:ssa tutkitaan miten itämerennorppien vedenalaisääniä voidaan käyttää norpille tärkeiden elinalueiden kartoittamisessa. Tutkimus on osa SealHabitat-hanketta, jossa ovat mukana hanketta koordinoiva Itä-Suomen yliopisto sekä Naturhistoriska riksmuseet Ruotsista ja Luonnonvarakeskus (LUKE).

–Veden päällä norpat ääntelevät niukasti, mutta veden alla ne ovat yllättävänkin äänekkäitä, toteaa erikoistutkija Markus Ahola Turun AMK:sta.

–Ääntely näyttäisi olevan monipuolisempaa kuin saimaannorpilla.

Erikoistutkija, filosofian tohtori Markus Ahola työskentelee Turun AMK:n Meriympäristön tutkimusryhmässä. Hänellä on taustaa hyljetutkimuksissa, sillä hän vastasi aiemmin Naturhistoriska riksmuseetissa Ruotsin hyljeseurannoista.

Norppien ääniä tallennetaan vedenalaisilla hydrofoneilla eli vedenalaismikrofoneilla, jotka on määritetty halutulle taajuusalueelle. Turun AMK:lla on entuudestaan kokemusta hydrofoneista Itämeren pyöriäiskartoituksissa.

Äänitallenteet täydentävät lentolaskentoja ja satelliittipaikantimilla merkittyjen hylkeiden seuranta-aineistoa norpille tärkeiden elinalueiden ja käyttäytymisen selvittämisessä. Eräs tutkimuskysymys on se, miten laivaväylät ja laivaliikenne vaikuttavat norppien liikkumiseen. Tieto auttaa kohdentamaan suojelutoimia ja esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoittamista.

–Nyt ollaan vielä testivaiheessa, jonka aikana selvitetään hydrofoniseurannan mahdollisuuksia norppien elinalueiden kartoittamisessa, Markus Ahola selventää.

 Itämerennorppa kärsii leudontuvista talvista

Itämerennorpan kokonaiskanta on noin 25 000 yksilöä kannan ollessa vahvin Perämerellä, jonne SealHabitat-hanke kohdentuu. Perämerellä vielä on jäätalvia, joista norppa on riippuvainen pesinnässään. Sielläkin se luokitellaan vaarantuneeksi.

Saaristomeren ja eteläisen Itämeren norppakanta on uhanalainen. Ympäristömyrkkyongelmien selättämisen jälkeen ilmastonmuutos on noussut merkittävimmäksi uhaksi norppien tulevaisuudelle.

SealHabitat-hanke kohdistuu itämeren- ja saimaannorppien ekologian ja suojelutarpeiden ymmärtämiseen. Hankkeessa kehitetään seurantamenetelmiä, hyödynnetään olemassa olevia aineistoja, kartoitetaan norppien keskeisiä elinalueita ja lisätään tietoisuutta hylkeistä.

Näin Itämerta tutkitaan – Turun AMK:n tutkimusveneet

Hispida

Hispida hankittiin Turun ammattikorkeakoululle vuonna 2022 merellä tehtäviä kartoitus- ja asennustöitä varten. Vene on merialumiinista valmistettu Faster 635CC TOP-keskipulpettivene, jonka avattava keularamppi helpottaa rantautumista ja tavaroiden siirtelyä saaristossa.

Tekniset tiedot:

• Moottori: Mercury 150 hv
• Matkavauhti: 24 solmua
• Toimintasäde: 100 merimailia
• Henkilökapasiteetti: 10 hlö

Hispida on osoittautunut erittäin merikelpoiseksi ja jaksaa kulkea hyvin myös raskaassa kuormassa. Hispida soveltuu parhaiten sisä- ja välisaaristossa tapahtuvaan tutkimustyöhön, kuten norppa-, lintu- ja kalakartoituksiin.

Phocoena

Phocoena hankittiin Turun ammattikorkeakoululle vuonna 2025 vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseen avomerikelpoiselle ja suuremmalle tutkimusalukselle. Kyseessä on raumalaisen Alpo Pro Boats Oy:n valmistama 8,8‑metrinen alumiinikatamaraani Aplo Pro MAX88.

Tekniset tiedot:

• Moottorit: 2 × Suzuki 250 hv
• Matkavauhti: 27 solmua
• Henkilökapasiteetti: 8 hlö, kasvatettavissa 12 hlö asti
• Toimintasäde: jopa 200 merimailia

Tilava kansi, avattava keularamppi ja hyvät kiinnitysratkaisut tekevät Phocoenasta monipuolisen työaluksen. Se suoriutuu hyvin vaativista olosuhteista ja mahdollistaa korkealaatuisen tutkimustoiminnan kaikilla Suomen merialueilla, avomeri mukaan lukien.

Coastrider

Coastrider siirtyi Turun ammattikorkeakoululle vuonna 2024. Veneessä on kaksi modulaarista eli anturivalikoimaltaan laajaa ja vapaasti muokattavaa automaattimittausjärjestelmää sekä edistyksellinen sääasema, jotka rekisteröivät tietoa ravinteiden ja hiilen kierron kannalta keskeisimmistä muuttujista – sekä vedestä että ilmasta. Läpivirtausjärjestelmällä mittausaineistoja kerätään liikkuvasta veneestä puolen metrin syvyydeltä. 130 metrin syvyyteen yltävää luotausjärjestelmää käytetään pääsääntöisesti veneen ollessa pysähdyksissä. Mittauksia tehdään merellä, järvissä ja joissa painottuen matalille ja rannanläheisille alueille. Vene on lujitemuovirunkoinen Brig 610 Navigator RIB (Rigid Inflatable Boat). Sillä on helppo liikkua niin matalissa rantavesissä kuin ulapan myrskyisämmissäkin olosuhteissa.

Tekniset tiedot:

• Moottori: Yamaha 150 hv
• Matkavauhti läpivirtausjärjestelmällä: 23 solmua
• Toimintasäde: 150 merimailia
• Henkilökapasiteetti: 10 hlö

Coastriderilla on helppo liikkua niin matalissa rantavesissä kuin ulapan myrskyisämmissäkin olosuhteissa. Vene soveltuu parhaiten automaattianturimittauksiin sekä niitä tukevien vesinäytteiden keräämiseen.

Itämereen päätyviä haitallisia PFAS-yhdisteitä vähentämässä – kartoituksista käytännön ratkaisuihin

PFAS-yhdisteet, eli per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet, ovat ihmisen valmistamia fluoria sisältäviä aineita. Erilaisia PFAS-yhdisteitä on tuhansia ja esimerkiksi Euroopan markkinoilla niitä arvioidaan olevan yli 10 000. PFAS-yhdisteet ovat olleet käytössä noin 1960-luvulta alkaen, ja niitä hyödynnetään monissa teollisuuden sovellutuksissa ja kuluttajatuotteissa, kuten tarttumattomissa pinnoitteissa ja vettähylkivissä tekstiileissä.

Osin samat ominaisuudet, jotka tekevät PFAS-yhdisteistä käyttökelpoisia, tekevät niistä myös ongelmallisia: PFAS-yhdisteet ovat erittäin kestäviä eivätkä käytännössä hajoa ympäristössä. Tämän takia PFAS-yhdisteitä kutsutaankin ikuisuuskemikaaleiksi.

PFAS-yhdisteet voivat aiheuttaa terveyshaittoja, kuten haitata immuunijärjestelmää ja lisääntymistä ja aiheuttaa syöpää. Jotkin PFAS-yhdisteet kertyvät elimistöön. Aineiden suuren määrän vuoksi useimpien yhdisteiden haittavaikutuksia ei ole tutkittu.

PFAS-yhdisteiden laaja käyttö on johtanut myös ympäristöpäästöihin, ja ne ovatkin levinneet kaikkialle ympäristöön: vesistöihin, pohjavesiin, maaperään, ilmaan ja eliöihin. Turun AMK:n Vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmä on havainnut PFAS-yhdisteitä Turun alueen kaupunkipuroissa, joissa, merivedessä sekä hulevesissä. Useimmissa tapauksissa pitoisuudet ylittävät sekä nykyiset että uudet, tulevat ympäristön hyvää tilaa mittaavat PFAS-ympäristölaatunormit.

PFAS-pitoisuudet ovat koholla erityisesti lentokentän ja jätteenkäsittelyalueen vaikutuspiirissä olevissa vesistöissä, kuten Vähäjoessa ja Kuninkojassa. Samanlaisia havaintoja on tehty muualla Suomessa ja ulkomailla. Korkeat PFAS-pitoisuudet lentokentillä liittyvät nestepalojen sammutukseen käytettäviin PFAS- sammutusvaahtoihin, joita on käytetty myös lakisääteisissä paloharjoituksissa.

Näiden päästöjen vähentämiseksi AMK on rakentamassa Kuninkojan yläjuoksulle aktiivihiilisuodatukseen ja kasvipuhdistukseen perustuvaa puhdistuspilottia. Jätteenkäsittelyalueen PFAS-päästöt ovat peräisin niitä sisältävistä jätteistä sekä jätepalojen sammuttamisessa käytettävistä sammutusvaahdoista.

PFAS-yhdisteitä on kaikkialla

Vaikka osa PFAS-päästöistä tulee mainittujen kaltaisista pistekuormittajista, merkittävä osuus on peräisin erilaisista hajakuormituslähteistä, kuten rakennusmateriaaleista ja liikenteestä. Yksinkertaistaen voidaankin sanoa, että laajan käytön takia PFAS-yhdisteiden lähteitä on kaikkialla.

Merkittävä osa PFAS-päästöistä päätyy viemäriin ja edelleen jätevedenpuhdistamoille. Nykyiset jätevedenpuhdistusmenetelmät on kehitetty ensisijaisesti ravinteiden poistoon, eivätkä ne tehoa moniin haitallisiin aineisiin. Erilaisia uusia puhdistusmenetelmiä, kuten aktiivihiilisuodatusta ja otsonointia, on testattu myös Turussa Kakolan jätevedenpuhdistamolla. PFAS-yhdisteet ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi, sillä suuressa mittakaavassa sovellettavissa olevat teknologiat eivät poista niitä tehokkaasti.

Yhdisteiden käytön vähentäminen tehokkain keino

Puhdistamisen sijaan tehokkain tapa PFAS-päästöjen hillitsemiseen on vähentää niiden käyttöä. Haitallisemmiksi tunnettuja PFAS-yhdisteitä on rajoitettu lailla. Myös PFAS-sammutusvaahdoille on asetettu rajoituksia, jotka astuvat voimaan siirtymäajoin. Turun AMK tekee yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa PFAS-tietoisuuden lisäämiseksi ja vaahtojen aiheuttamien riskien vähentämiseksi.

PFAS-yhdisteiden rajoittaminen lainsäädännöllä on kuitenkin työläs ja pitkä prosessi. Yksi tehokas keino PFAS-yhdisteiden käytön, ja siten päästöjen, vähentämiseen on suosia PFAS-yhdisteettömiä tuotteita hankinnoissa. Kunta voi suojata asukkaita ja ympäristöä käyttämällä haitalliset kemikaalit kieltäviä kriteereitä julkisissa hankinnoissaan. Niin kunnilla kuin yksityisilläkin kuluttajilla on oikeus asettaa lainsäädäntöä tiukempia vaatimuksia tuotteille ja samalla viestiä yrityksille, että PFAS-yhdisteettömille tuotteille on kysyntää.

PFAS yhdisteitä löytyy kaikkialta ympäriltämme ja vaikka niiden puhdistamiseen löytyy keinoja, se on kallis tapa vähentää aiheiden aiheuttamia riskejä. Tehokkainta on välttää PFAS-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja ja tuotteita aina, kun PFAS-yhdisteitä sisältävälle tuotteelle on korvaaja.

 

Kosteikko on elämää kuhiseva ravinnesieppari

Kosteikot tasaavat veden virtausvaihteluita, vähentävät ravinteiden päätymistä vesistöihin sekä lisäävät luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Turun AMK:lla on pitkäaikainen kokemus ja osaaminen monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelusta.

Turun AMK:n opiskelijoita ja henkilökuntaa vahvistettuna Ammattiopisto Livian opiskelijoilla maisemoi Paraisten Ålönlahden kosteikon reunavallia maa-aineksella ja siemenseoksella. Tulevina vuosina se vihertää ja kukkii.

Edellisvuoden lopulla tehtiin kosteikon krouvimpi rakennustyö patoineen ja altaineen. Keskellä allasta on myös saareke hidastamassa virtausta ja lisäämässä monimuotoisuutta.

Nyt kosteikko on alkutekijöissään, mutta kehittyy tulevien vuosien aikana.

–Viiden vuoden päästä tässä ei juurikaan ole enää avovettä, vaan suurin osa on vesikasvillisuuden valtaamaa. Kasvillisuus myös pidättää liukoisia ravinteita kasvuunsa. Tällä hetkellä vesialue toimii laskeutusaltaana, johon laskeutuu kiintoainesta, kuvailee projektipäällikkö Antti Kaseva Turun AMK:n vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmästä.

Ålönlahden monivaikutteisella kosteikolla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja sieppaamaan pelto-ojan ravinteet ennen kuin ne virtaisivat vesistöjä rehevöittämään.

Turun AMK:lla on pitkäaikainen kokemus ja osaaminen vesienhallinnasta niin maatalousalueilla kuin kaupungeissakin. Molemmissa tavoitteet ovat osin samoja: vähentää ravinteiden ja haitta-aineiden pääsyä vesistöihin sekä tasata vesimäärän vaihteluita.

Kosteikkosuunnittelu vaatii monen alan osaamista

Kosteikon tulisi olla riittävän suuri ollakseen tehokas ravinteiden pidättämisessä, minimissään 1–2 prosenttia valuma-alueen koosta. Teho paranee koon funktiona. Yhden sijaan voi olla sarja pienempiä.

Toimivan monivaikutteisen kosteikon suunnittelu kysyy monen alan osaamista: hydrologista, biologista ja kemiallista ymmärrystä. Matemaattinen mallinnuskin on tullut osaksi kosteikkojen suunnittelua.

Kosteikko ei säily tehokkaana ravinnesiepparina hoidotta. Aika ajoin pitää altaan pohjalle kerääntynyttä ravinnepitoista lietettä poistaa. Myös kasvillisuutta pitää niittää ja poistaa. Lietteen poisto on ajankohtaista, kun kosteikon lietetilavuus on täyttymässä. Kasvillisuuden poisto puolestaan on tarpeen, mikäli liiallinen kasvillisuus alkaa rajoittamaan veden tasaista leviämistä kosteikkoalueelle. Viljelijä voi hakea tukea kosteikon hoitoon, mikäli hänen maallensa rakennettu kosteikko täyttää kosteikkojen hoitosopimuksen mukaiset ehdot.

Hyvin suunniteltu ja toimiva kosteikko voi pidättää yli puolet lasku-uomaa sinne päätyvistä ravinteista ja kiinto-aineesta.

Kosteikot ja Saaristomeren tila

Huolimatta pitkäaikaisista ponnisteluista Itämeren tilan parantamiseksi meren tila on edelleen huono. Saaristomeren valuma-alueen maatalouden hajakuormituksella on kyseenalainen kunnia olla Suomen ainoa niin sanottu hot spot eli suurin kuormittaja Itämeren kuormituslähteiden listalla.

Hot spot -listalta on pyristelty pois pitkään siinä onnistumatta. Tuorein selvitys on tehty aivan hiljattain. Sen mukaan merkittävä osa listalta pois pääsemisen kriteereistä täyttyy. Ehtojen täyttämiseksi etenkin lannan käsittelyyn ja käyttöön tulee löytää ratkaisuja. Myöskään typpikuormitus ei ole laskenut fosforin tavoin.

Seuraava tarkistuspiste on vuonna 2027 mihin mennessä lanta- ja ravinneongelmiin tulee löytää parannusta.

Yksi keino ravinnevalumien torjuntatyössä ovat maatalouden vesiensuojelukosteikot. Mutta onko niistä todennettavissa olevaa hyötyä?

Mitä tiedetään kosteikkojen merkityksestä vesiensuojelussa?

Hyvin suunniteltu ja toimiva kosteikko voi pidättää yli puolet lasku-uomaa sinne päätyvistä ravinteista ja kiinto-aineesta. Paikallisesti sillä voi olla merkittävä vaikutus lähijärven tai merenlahden tilaan. Puhumattakaan että ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja maiseman arvoa.

Joskus kosteikkoa ei syystä tai toisesta voida perustaa täysmitoitettuna, toisin sanottuna riittävän suurena. Turun AMK on selvittänyt myös tällaisten alimitoitettujen kosteikkojen tehoa.

–Sedimenttiä altaisiin kertyy usein vaihtelevasti, mutta suurimpaan osaan hyvin, vaikka Turun seudulla maa-aines on suurelta osin hienojakoista savea. Kosteikon tai laskeutusaltaan tuottaman hyödyn kannalta keskeistä on altaan happipitoisuus. Hapettomassa altaassa fosfori ei sitoudu savisedimentin sisältämiin rautaoksideihin, vaan raudan pelkistymisen myötä saattaa fosforia sen sijaan vapautua sedimentistä takaisin vesimassaan, kertoo projektipäällikkö Heli Kanerva-Lehto Turun AMK:n Vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmästä.

–Ovatpa rakennetut kosteikot täys- tai alimitoitettuja, niin niiden vesiensuojelullinen tehokkuus vaihtelee kohteittain ja vuosittain. Jokainen kosteikko on yksilö, Antti Kaseva toteaa.

Varmuuden ratkaisun, on se alimitoitettu tai oikein mitoitettu kosteikko, tehokkuudesta saa vain melko hintavalla seurannalla.

Kannattako kosteikkoja sitten rakentaa, jos niiden vaikutusta ei voida aina kustannussyistä todentaa?

Antti Kasevan mukaan kosteikko ei ole joka paikkaan se tehokkain vesiensuojeluratkaisu, eikä sen perustaminen saisi johtaa muiden vesiensuojelutoimien laiminlyöntiin.

–Tutkimusten mukaan kosteikoilla voidaan pidättää valuma-alueelta erodoitunutta kiintoainesta ja sen sisältämiä ravinteita sekä edistää luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että Suomessa on tehokkaasti kuivatettu kosteita märkyydestä kärsineitä alueita niin maa- ja metsätalouden, kuin asuinrakentamisen edistämiseksi. Samalla on heikennetty valuma-alueiden vedenpidätyskykyä lisäten tulvariskejä ojien ja jokien alajuoksuilla. Palauttamalla ja rakentamalla kosteikkoja voidaan siis suojella vesiä, ylläpitää luonnonmonimuotoisuutta sekä puskuroida ilmastonmuutoksen lisäämiä tulva-, kuivuus- ja kuumuushaittoja. Kosteikot ovatkin tärkeä ratkaisu juuri niiden tarjoamien moninaisten hyötyjen tähden, Antti Kaseva tiivistää.

Kohti kestävämpää tekstiilien kiertotaloutta Itämeren alueella

Tekstiilit suojaavat, ilmentävät identiteettiämme ja muovaavat ympäristöjä, joissa elämme ja työskentelemme. Silti ala kuluttaa valtavasti luonnonvaroja, mikä korostaa tarvetta kestäville ratkaisuille. Baltic2Hand-hanke kokosi yhteen yritykset ja asiantuntijat kehittämään uudenlaisia kiertotalouden liiketoimintamalleja, edistämään tekstiilien uudelleenkäyttöä ja rakentamaan vastuullisempaa tekstiilien hyötykäyttöä Itämeren alueelle.

Tekstiilit ovat olennainen osa arkea: vaatteet suojaavat, tuovat mukavuutta ja toimivat identiteetin sekä itseilmaisun välineinä. Myös kodintekstiilit muovaavat ympäristöämme ja vaikuttavat kokemuksiimme.

Tekstiiliala kuluttaa runsaasti luonnonvaroja, minkä vuoksi se tarvitsee uusia ratkaisuja, jotka vähentävät ympäristökuormitusta ja tukevat kestävää kulutusta. Kestävämpi tulevaisuus edellyttää materiaalien, tuotantotapojen ja kulutustottumusten uudistamista sekä syvempää ymmärrystä tekstiilien roolista yhteiskunnassa.

Baltic2Hand‑hankkeessa on edistetty tekstiilien uudelleenkäyttöä ja tutkittu kuluttajakäyttäytymistä. Samalla hanke on tarjonnut taustatutkimusta uusien kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämiselle ja pilotoinneille.

Hankkeen toteuttivat Laurea-ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkeakoulu, Latvian Chamber of Commerce and Industry, Tallin Business Incubators Foundation ja Ruotsista Sustainability InnoCenter. Hanke on toteutettu ajalla 1.4.2023–30.3.2026 ja sitä rahoitettiin Interreg Central Baltic 2021–2027 -ohjelmasta.

Muotoiluajattelu hankkeen prosessina

Baltic2Hand-hankkeessa hyödynnettiin systemaattista, vaiheittain etenevää muotoiluprosessia, joka yhdisti tutkimuksen, ideoinnin, kehittämisen ja käytännön pilotoinnit.

Nelivaiheinen muotoilumalli – Discover, Define, Develop ja Deliver – auttoi yrityksiä tunnistamaan kiertotalouden mahdollisuuksia ja kehittämään konkreettisia ratkaisuja tekstiilialan uudistamiseen.

Hankkeessa toteutettiin työpajoja, vertaisoppimista ja yhteiskehittämistä, joiden avulla luotiin uusia liiketoimintamalleja ja testattiin prototyyppejä eri maissa.

• Discover-vaiheessa kartoitettiin nykytilaa haastattelujen, kyselyiden ja tutkimuksen avulla.
• Define-vaiheessa tunnistettiin kehitysmahdollisuuksia ja luotiin kuluttajapersoonia.
• Develop-vaiheessa yritykset pilotoivat ratkaisuja ja saivat sparrausta niiden kehittämiseen.
• Deliver-vaiheessa arvioitiin pilotointien tulokset ja laadittiin jatkosuunnitelmat, jotta kehitetyt mallit voivat jatkaa elinkaartaan myös hankkeen jälkeen.

Raamit kiertotalouden liiketoimintamallien kehittämiseen

Yrityksiä osallistettiin muotoiluajattelun tunnelimallin mukaisesti. Osallistujajoukko tiivistyi vaiheittain, jotta prototypointi, pilotointi ja implementointi voitiin toteuttaa tehokkaasti.

Ideointiin osallistui 50 yritystä, joista 10–11 eteni pilotointi- ja toteutusvaiheeseen. Mukana oli toimijoita Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta, ja osa yrityksistä liittyi mukaan myöhemmissä vaiheissa. Yritykset osallistuivat hackathoneihin, nopeutettuihin kehityspolkuihin ja prototyyppien testaukseen. Hankkeessa toteutettiin kuusi rajat ylittävää ja seitsemän paikallista pilottia.

Yhteiskehittäminen, palvelumuotoilu ja avoimet materiaalit loivat pohjan uusille second hand -ratkaisuille. Esimerkkejä piloteista ovat G‑Old Atelierin, Tukholmassa toimiva luksusnahkatuotteiden restaurointiin erikoistunut studion, kiertotalouspalveluiden asiakkuuspolkujen mallinnus sekä latvialaisyrityksen työ kestävien tuotteiden tuomiseksi lemmikkimarkkinoille.

Arvoketjumalli tulevaisuuden uudelleenkäytön kehittämisessä

Tekstiilien uudelleenkäyttö edellyttää selkeää arvoketjumallia (kuva 3), joka tukee sekä kuluttajien käyttäytymisen muutosta että yritysten kykyä kehittää kestäviä ratkaisuja. Baltic2Hand-hankkeen kuusivaiheinen arvoketju kuvaa prosessin kokonaisuudessaan.

• Loppukäyttäjän koulutus lisää ymmärrystä vastuullisista valinnoista ja pidentää tekstiilien käyttöikää.
• Korjaus ja uudistaminen palauttavat tuotteille arvon ja vahvistavat paikallista osaamista.
• Kuluttajan ohjaaminen second hand -vaihtoehtoihin helpottaa käytetyn valintaa viestinnän ja palvelumuotoilun keinoin.
• Second hand -tarjonnan varmistaminen kattaa keruun, lajittelun ja laadun arvioinnin, mahdollistaen markkinan kasvun.
• Jätevirtojen uudelleenarviointi minimoi hukkaa ja nostaa arvoa sivuvirroista.
• Kierrätysmateriaalien käyttö liittää tekstiilit takaisin tuotantoon ja tukee suljettua kiertoa.

Koko arvoketjua ohjaa keskeinen periaate: turha kuljetus ei lisää arvoa tekstiilien uudelleenkäytössä. Tämä periaate tukee sekä ympäristötavoitteita että taloudellista tehokkuutta ja heijastaa hyvin Baltic2hand-hankkeen aikana opittua. Uudelleenkäytön arvo syntyy läheisyydestä, laadusta ja joustavista ratkaisuista, ei pitkistä ja monivaiheisista logistisista ketjuista.

Itämeren alueen toimijat muodostavat hyvän osaamisen ja toimijuuden ekosysteemin, joka pystyy tekemään yhdessä muutosta, mutta vaatii aktiivista toimijuutta ja yhteistyötä.

Taustamateriaalia:

Shibly, M. A. H., & Hoque, M. M. U. (2025). Sustainability challenges of the textile industry. In Textile industry and the environment – Challenges, recent development and future. IntechOpen. https://www.intechopen.com/chapters/1199271

Rahaman, M. T., & Pranta, A. D. (2025). Transitioning from linear to circular economy in textiles and apparel: Significance, case studies, innovations, and research directions. Materials Circular Economy, 7(48). https://link.springer.com/article/10.1007/s42824-025-00204-6

 

Merilukutaitoiset nuoret – tulevaisuuden Itämeritoimijat

Kuvat: Oili Vichajan, Noora Haukijärvi ja Aija Mäkinen

Jo vanha sananlaskukin, ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”, kiteyttää artikkelin ydinsanoman: Tarjottakoon nuorille mahdollisuuksia osallistua, tehdä ja oppia ympäristöstämme – Itämerestämme. Nuoret ovat voima – nuorilla on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa Itämeren tulevaisuuteen.

Itämeren suojelu edellyttää tietoisuutta ja ymmärrystä merestämme. Ymmärrystä siitä, miten me ihmiset vaikutamme Itämereen ja toisaalta siitä, miten Itämeri vaikuttaa ja mahdollistaa elämäämme. Tiedon ja tietoisuuden puute on yksi haasteista, johon on tartuttava Itämeren suojelun onnistumiseksi. Ymmärrys Itämerestämme lisää mahdollisuuksiamme toimia Itämeren puolesta.

Tästä keskustellessamme voimme kuvata tietoisuutta Itämerestä käsitteellä merilukutaito, jolla viitataan ymmärrykseen merestä – merien vaikutuksista ihmiseen ja ihmisten vaikutuksesta meriin. Merilukutaitoon kuuluvat ymmärrys merten toiminnasta, kyky sekä halukkuus viestiä ja tehdä päätöksiä huomioiden meret ja niiden tarjoamat mahdollisuudet. Merilukutaito on myös yksi YK:n Valtamerten vuosikymmenen (2021–2030) teemoista, tietoisuus meristä kuuluu kaikille.

Nuoret Itämeren tilan parantajina

Nuoret ovat avainasemassa tulevaisuuden ympäristötoimissa, Itämeren suojelussa ja vesien tilan parantamises­sa. Itämeren suojelun edistämiseksi on tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus kehittää merilukutaitoaan sekä muodostaa meren ja vesistöjen kanssa luontoyhteys eli kokemus yhteenkuuluvuudesta luonnon kanssa. Merilukutaidon ja luontoyhteyden rakentamisessa avainasemassa ovat luontokokemusten ja luonnossa olemisen lisäksi niin arkinen oppiminen kuin virallinen koulutuskin. Merilukutaidon kehittäminen koulutuksessa tulisi näkyä päiväkodista korkeakouluihin. Se tarkoittaa sekä luonto- ja Itämerikasvatusta että tiedon omaksumista ja tuottamista Itämerestä.

Nuorten merilukutaitoa on mahdollista lisätä hanketoiminnalla

Nuorten osallisuus Itämeren suojeluun tähtäävissä hankkeissa lisää nuorten merilukutaitoa sekä edistää hankkeiden vaikuttavuutta. Tänä vuonna päättyvässä Supported by Nature – Nature Based Solutions for the Baltic Sea -hankkeessa nuoret ovat olleet keskiössä luontopohjaisten ratkaisujen edistäjinä, toteuttajina ja arvioijina.

Hankkeessa edistetään luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoa Itämeren alueella. Suomessa hankkeen toiminta on keskittynyt Saaristomeren Biosfäärialueelle ja hankkeen aikana on toteutettu useampia luontopohjaisten ratkaisujen esimerkkikohteita. Luontopohjaisilla ratkaisuilla tarkoitetaan yhteiskunnallisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon, ratkaisuja, joissa hyödynnetään luonnon omia prosesseja.

Supported by Nature -hankkeeseen toisen- ja kolmannen asteen opiskelijat ovat päässeet osallistumaan aktiivisesti hankkeeseen. Turun ammattikorkeakoulun vesi- ja ympäristötekniikan opiskelijat suorittavat Supported by Nature -hankkeessa opintoihinsa kuuluvia harjoitteluja, tekevät projektiopintoja sekä opiskelija-assistentin töitä. Lisäksi on valmistumassa kaksi opinnäytetyötä, joissa arvioidaan toteutettuja esimerkkikohteita suhteessa luontopohjaisten ratkaisujen käsitteeseen.

Hankkeeseen on osallistunut myös kolme opiskelijaryhmää, jotka ovat toteuttaneet älypuhelimella toimivan haukipelin ja lapsille suunnatun virtuaalimatkan kosteikolle. Hankkeessa opiskelijat ovat päässeet vierailemaan esimerkkikohteilla ja tutustuneet niiden toteutukseen, suunnitelleet ja tehneet maastotöitä yhdessä ammattilaisten kanssa sekä arvioineet tapahtumien ja esimerkkikohteiden toteutusta.

Kenttätöissä meren äärellä – oppimista tekemällä ja kokemalla

Sjölax Gårdin tilalle toteutetussa hauen kutualuekunnostuksessa ovat olleet mukana niin Ammattiopisto Livian ympäristöalan opiskelijat kuin Kemiönsaaren lukiolaisetkin asentamassa haukipitkospuiden testilautoja ja pilotoimassa ruovikon niittoa alueella. Haukipitkospuilla tarkoitetaan lautaista pitkospuutyyppistä rakennetta, joka asennetaan ruovikon pohjalle, veden alle, ja muodostaa kaloille uimareitin ruovikon läpi kutualueelle. Brattnäsin lintujensuojelualueella, joka niin ikää toimii yhtenä hankkeen esimerkkikohteena, on järjestetty Turun Suomalaisen yhteiskoulun, Kemiönsaaren ja Paraisten lukiolaisille retkipäiviä, joissa lukiolaiset ovat tutustuneet kosteikkojen linnustoon, sudenkorentoihin ja pohjaeläimistöön.

Opiskelijat suhtautuvat luokkahuoneiden ulkopuolella toteutettuun opetukseen pääosin innokkaasti, suurella mielenkiinnolla. Myös opettajilta saatu palaute on ollut hyvää, ja retket ja maasto-opetus on nähty osana luonnontieteellistä koulutusta.

–Olen kotoisin sisämaasta, mutta vesi- ja ympäristötekniikan opinnot sekä työskentely Supported by Nature -hankkeessa ovat tehneet konkreettiseksi sen, miten myös valuma-alueella tehdyt ratkaisut vaikuttavat suoraan Itämeren tilaan. Siksi pidän merilukutaidon lisäämistä tärkeänä riippumatta siitä, asutko rannikolla vai sisämaassa, Nelli Koukka, Vesi- ja ympäristötekniikan opiskelija kertoo.

Nelli on tehnyt Supported by Nature –hankkeeseen harjoittelun, projektiopintoja sekä myöhemmin opiskelija-assistentin töitä. Lisäksi hän tekee opinnäytetyönsä hankkeelle.

–Supported by Nature (SbN) -hankkeessa toimimisella on ollut merkittävä rooli opinnoissani. Opin ymmärtämään paremmin rannikkoalueiden ekosysteemejä, lajistoa sekä ympäristötekijöiden vaikutusta eliöiden selviytymiseen. Käytännön kokemukset ovat auttaneet hahmottamaan, miten meriympäristö toimii kokonaisuutena ja miksi sen suojelu on tärkeää, kertoo Oili Vichajan, Vesi- ja ympäristötekniikan opiskelija. Oili on tehnyt Supported by Nature –hankkeeseen harjoittelun sekä projektiopintoja.

Tässä jutussa puhuimme ennen kaikkea nuorten merilukutaidosta, mutta huomionarvoista on, että merilukutaito ja Itämeri on meidän yhteinen asiamme. Kuten opiskelijamme Nelli Koukka merilukutaitoa käsittelevässä raportissaan toteaa

–Merilukutaitoinen yhteiskunta on avain kestävään tulevaisuuteen, jossa meri ja sen ekosysteemit voivat kukoistaa ihmisen rinnalla.

Jonna Manninen tutki kaupunkien viheralueiden hyötyjä: ”Korttelipuutarhoilla on potentiaalia edistää luonnon monimuotoisuutta”

Turun Tiedepuistosta visioidaan viihtyisää, hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta edistävää ympäristöä. Yksi keino lisätä kaupunkivihreää voisivat olla yhteiseen tekemiseen osallistavat korttelipuutarhat. Tätä selvitettiin Turun ammattikorkeakoulun luotsaamassa kiertotalouskokeilussa osana Circular Tiedepuisto -hanketta. 

– Laadukas kaupunkiluonto on yksi keskeinen teema Tiedepuiston visiossa. Parempaa kaupunkiympäristöä on mahdollista toteuttaa esimerkiksi korttelipuutarhojen avulla, kertoo Jonna Manninen.

Manninen valmistui kiertotalouden asiantuntijaksi Turun ammattikorkeakoulun kestävän kiertotalouden koulutusohjelmasta. Hän tarkasteli opinnäytetyössään kaupunkien viheralueita etenkin planetaarisen terveyden edistämisen näkökulmasta.

Huomio ympäristön ja ihmisen hyvinvointiin

Planetaarinen terveys käsittelee ihmiskunnan ja muun ympärillä olevan luonnon hyvinvoinnin yhteyttä toisiinsa.

– Terveytemme on täysin riippuvainen tämän kokonaisuuden toimivuudesta. Viheralueiden tärkeyttä saadaan vahvistettua, kun mukaan liitetään juuri planetaarisen terveyden ulottuvuus, Manninen kertoo.

Hänen mukaansa ymmärrys ympäristön ja ihmisen välisestä suhteesta on kasvanut merkittävästi uusimman tutkimustiedon valossa. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat ajankohtaisia ja maailmanlaajuisia ongelmia.

– Jotta planeetallamme olisi tulevaisuus, on nämä yhteydet ymmärrettävä ja toimittava niiden ratkaisemiseksi ruohonjuuritasolta alkaen, Manninen muistuttaa.

Viheralueet tuovat luonnon lähelle

Kaupunkien viheralueilla on merkittävä rooli planetaarisen terveyden edistämisessä. Ne voivat esimerkiksi hillitä ilmastonmuutosta ja parantaa ekosysteemien toimintaa.

Opinnäytetyössä ilmeni, että oikein suunniteltuina korttelipuutarhoilla on potentiaalia luoda monimuotoista luontoa lähelle kaupunkilaisia. Korttelipuutarhat ovat yhteisiä piha-alueita, joita voi olla yhden tai useamman taloyhtiön omistuksessa.

– Korttelipuutarhat ovat monille tärkein keino olla yhteydessä luontoon. Ne voivat myös tarjota esimerkiksi uuden yhteisöllisen harrastuksen ja siten vähentää yksinäisyyttä, Manninen avaa opinnäytetyönsä tuloksia.

– Jos useita puutarhoja muodostuisi lähelle toisiaan, niiden hyöty moninkertaistuisi. Jatkuvan viherverkoston kautta eliölajit voisivat kulkea paikasta toiseen moninaistaen kaupunkiluontoa, hän lisää.

Master School -kehittämisprojektissa kaupunkien viheralueiden tarvetta ja hyötyjä kartoitettiin kirjallisuuskatsauksen, kyselytutkimuksen ja teemahaastattelujen perusteella.

Tulevaisuuden vehreämpi kaupunkiympäristö

Turun ammattikorkeakoulu on kerännyt tietoa korttelipuutarhoista osana Circular Tiedepuisto -hanketta. Saatuja oppeja voidaan soveltaa laajasti eri kaupunkialueilla.

Käytännön kokeilu aloitettiin keväällä 2025, jolloin selvitettiin, mitä asukkaat toivovat korttelipuutarhoilta ja miten ne voisivat lisätä heidän hyvinvointiaan. Pilottiin valittiin neljä turkulaista taloyhtiötä.

– Korttelipuutarhaa voi hoitaa ulkopuolinenkin palkattu puutarhuri yhteistyössä asukkaiden kanssa. Erilaiset kiertotalouden kokeilut voivat siis toimia myös yrittäjyyttä ja työpaikkoja luovina malleina, pohtii Jonna Manninen.

Turun Tiedepuistossa on Mannisen mukaan hyvät mahdollisuudet toteuttaa ekologisempaa kaupunkisuunnittelua. Kehittyvälle Kupittaan ja Itäharjun alueelle kaavaillaan muun muassa yhtenäistä viherverkostoa.

– Mitä lähempänä kaupunkivihreä on kaupunkilaista, sitä suuremmat terveyshyödyt siitä saadaan.

Hyvinvointi syntyy aistien vuoropuhelussa luonnon kanssa

Luonto tarjoaa keholle ja mielelle ainutlaatuisen paikan rauhoittua. Moniaistinen ympäristö aktivoi hermoston palautumista, vahvistaa turvan tunnetta sekä tukee lapsen ja aikuisen hyvinvointia.

Aistit ovat keskeisiä hyvinvoinnille: niiden kautta ihminen jäsentää ympäristöä ja omaa kehoaan sekä säätelee vireyttään ja toimintaansa. Lasten aistijärjestelmät kehittyvät merkittävästi koko lapsuuden ajan, ja ne tarvitsevat monipuolisia, kehollisia kokemuksia. Luonto on tähän ihanteellinen ympäristö, sillä se aktivoi kaikkia kahdeksaa aistijärjestelmää.

Luonnossa lapsi kohtaa valon vaihtelut, tuulen ja äänet, maan tuoksut, sammaleen ja kaarnan tuntuman sekä epätasaisen maaston tuomat tasapaino- ja liikehaasteet. Nämä kokemukset vahvistavat kehotietoisuutta, koordinaatiota ja aistitiedon käsittelyä, usein huomaamattomasti leikin ja liikkeen kautta. Luonnolliset ärsykkeet tukevat myös hermoston säätelyä.

Luonnolla on monipuolisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia

Luonnonympäristöillä on tutkitusti monivaikutteisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, jotka ulottuvat hermoston rauhoittumisesta keskittymiskyvyn palautumiseen ja immuunipuolustuksen vahvistumiseen. Luonnon on todettu lisäksi tuovan merkityksellisyyttä ja sisäisäistä tasapainoa.

Luontosuhde, kokemus yhteydestä ja kuulumisesta luontoon, voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti luonnon hyvinvointivaikutukset koetaan: kun luonto tuntuu merkitykselliseltä ja turvalliselta, myös elpyminen ja rauhoittuminen syvenevät. Luonnossa oleskelu aktivoi vagushermon ja parasympaattisen hermoston toimintaa, mikä lievittää stressiä.

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa monimuotoiselle luonnolle altistumisen on havaittu lisäävän lasten ihon ja suoliston mikrobiston monipuolisuutta, mikä voi esimerkiksi ehkäistä allergioita. Myös kaupunkien luontoympäristöillä on terveyttä edistävä vaikutus, sillä ne muun muassa vähentävät ilman epäpuhtauksia.

Planeetan tilanne huolestuttaa erityisesti nuoria

Ihmisten terveys on tiiviissä vuorovaikutuksessa luonnon ja ekosysteemien tilaan. Ilmaston lämpeneminen, monimuotoisuuden väheneminen, saastuminen ja maankäytön muutokset heijastuvat suoraan sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.

Planetaarinen hyvinvointi voidaan nähdä yksilön terveyden, yhteiskunnan tasapainoisuuden ja luonnon järjestelmien toimivuuden ja elinvoimaisuuden yhteenkietoutuneena voimana. Luonto opettaa, että maailma voi olla turvapaikka, eikä vain kuormitustekijä.

Nuorten ympäristöahdistus on yksi näkyvimmistä esimerkeistä näiden muutosten psykologisista seurauksista. Kansainvälisessä tutkimuksessa suuri osa nuorista koki ilmastonmuutokseen liittyvää huolta, joka vaikutti myös arjen toimintakykyyn.

Ilmiötä on kuvattu globaaliksi psyykkiseksi kuormaksi, jossa menetyksen ja epävarmuuden tunteet kumpuavat luonnon tilan heikkenemisestä. Tätä voidaan ymmärtää myös planetaarisena traumakokemuksena, jossa luonnon haavoittuminen koetaan kollektiivisesti.

Kestävä tulevaisuus luodaan yhdessä

Hyvinvoinnin vahvistaminen kestävällä tavalla vaatii ihmistä ja ympäristöä tukevia arjen käytäntöjä. Lasten luontoaltistusta voidaan edistää esimerkiksi viettämällä koko perheenä enemmän aikaa retkeillen, luontoa tutkien ja kokien.

Nuorten hyvinvointia tukevat ennen kaikkea matalan kynnyksen luontokokemukset sekä mahdollisuudet vaikuttaa yhdessä muiden kanssa. Luonto tarjoaa heille rauhoittumista, jatkuvuuden tunnetta ja toivoa.

Luonto kannattelee meitä, ja meidän teoillamme on voima kannatella luontoa. Pienet, arjen yhteydet luontoon vahvistavat hyvinvointia tänään ja rakentavat toivoa huomiselle. Yhteiset, osallistavat luontoprojektit osoittavat, että tulevaisuutta voi rakentaa myös epävarmuuden keskellä.

 

Pyörämatkailu Itämeren rannikolla – kestävää, elämyksellistä ja kasvavaa

Aurinkoinen rantakallio, pulahdus uimaan, kukkivat rapsipellot, kaurisperheen kohtaaminen, perinteikäs kylämiljöö. Kuulostaako kesälomareissusi mielenmaisemalta? Kiinnostaako pyörämatka Itämeren rantamilla, vaikkapa Lounais-Suomen reiteillä? Pyörämatkailun kehittäminen tukee osaltaan Euroopan unionin linjaamia ilmasto- ja ympäristötavoitteita.

Ilmaston lämpenemisen myötä helteet piinaavat yhä useammin Välimeren maissa, mikä on siellä vähentänyt esimerkiksi matkanjärjestäjien pyöräilytarjontaa kesäkausina. Itämeren kesäilmat ovat viileämpiä, ja ilmastonmuutos pidentänee syyssääkautta pakkaspäivien vähetessä. Kun kevätaurinko sulattaa lumen teiltä, pyöräilyinto valtaa mielen. Retkipyöräilykausi kestää Lounais-Suomessa puolisen vuotta.

Euroopan unioni pyrkii ohjaamaan kasvavaa, koronanotkahduksesta toipunutta matkailua vähäpäästöisempään, kartan ja kalenterin näkökulmasta aiempaa laajemmalle levittäytyvään suuntaan. EU:n matkailustrategiassa tavoitellaan muun muassa pyöräilyn, vaelluksen ja multimodaalisen liikkumisen edistämistä sekä viipymän pidentämistä.

Pyörämatkailu vastaa moniin aikamme megatrendeihin ja muutostarpeisiin.

Itämeren pyörämatkailun vetovoima

Itämeren maiden vanhimmat kaupungit ja viljelyalueet ovat rannikon tuntumassa, joten rannikkomatkailu tarjoaa historiaa, kaupunkikulttuuria, idyllisiä kyliä, siltoja, saaria, luontoaktiviteetteja sekä pelto- ja metsämaisemia. Kansainvälisesti tunnetuin alueen pyöräreiteistä on Itämeren kiertävä, noin 9 000 kilometriä pitkä EuroVelo 10.

EuroVelo 10 -reitin tasokkain osuus Suomessa on Turku-Helsinki-väli. Turun ammattikorkeakoulun vetämässä neljän Itämeren maan Bike across the Baltic -hankkeessa Euroopan pyöräilyliiton sertifioimat tarkastajat tekivät reitistä ajantasaisen GPX-jäljen helpottamaan navigointia sekä kirjoittivat päiväkohtaiset reittikuvausehdotukset. Reittitiedot vietiin valtakunnallisille bikeland.fi- sekä luontoon.fi-sivuille, joissa kieliversiot palvelevat myös kansainvälisiä matkailijoita.

Maarajoja ylittävät EuroVelo-reitit ovat pyörämatkailun selkärankoja, joihin lyhyemmät reitit voivat yhtyä. Tällainen on esimerkiksi Pyörämatkailukeskuksen selvityksen mukaan Suomen tunnetuin pyöräreitti eli Turunmaan saaristoa kiertävä Saariston Rengastie, jota leimaavat kahdeksan lauttamatkaa sekä lukuisat sillat. Etelämpänä Salon, Kemiönsaaren, Raaseporin sekä Hangon alueita halkova Rannikkoreitti on kasvattamassa suosiotaan. Nämä alueelliset reitit yhtyvät EuroVelo 10:een.

Testaajien kokemukset kehittämisen tueksi

Todenmukaisimman kuvan pyörämatkailusta saa pyörän satulasta käsin. Valonian ja Turun ammattikorkeakoulun koordinoima KAPU-hanke (Kattavammat pyöräilyverkostot ja palvelut yhteistyöllä) rekrytoi keväällä 2025 testaajia Naantalin, Maskun, Sauvon ja Salon reiteille kirjaamaan havaintojaan. Lisäksi toteutettiin Rullaava Reissu -somekampanja, jonka puitteissa valitut pyörämatkailulähettiläät dokumentoivat videoin, kuvin ja tekstein kokemuksiaan alueen pyöräreiteillä.

Positiiviset elämykset liittyivät meri- ja maalaismaisemiin, kulttuurihistoriakohteisiin, auringonlaskuihin, kohtaamisiin eläinten kanssa sekä luonnon ääniin kuten linnunlaulu ja veden solina. Monelle matkaseurue ja yhdessä kokeminen olivat tärkeitä. Matkan varrelta oli löydetty myös tunnelmallisia ruokapaikkoja ja poikettu tilapuodeissa ja kirppareilla.

Haasteitakin oli koettu: puutteita reitti- ja palvelukuvauksissa, kapealla pientareella polkemista vilkasliikenteisellä tiellä, päällystevaurioita, huolta lasten turvallisuudesta, toisinaan hankaluuksia löytää wc, sähköpyörän latauspiste tai reitin suunta. Yllättipä mäkisyyskin jollain reitillä, samoin pitkä taival ilman mahdollisuutta ostaa syötävää tai juotavaa.

Infrastruktuuri ja palvelut paranevat yhteistyöllä

Liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa tavoitteena on kasvattaa kävelyn ja pyöräilyn matkamääriä 30 prosenttia aikavälillä 2018–2030. Kunnat ja kaupungit ovatkin tehneet omia edistämisohjelmiaan sekä kehittämistoimiaan huomioiden paikallisten ja usein matkailijoidenkin tarpeita.

KAPU-hanke on vienyt viestiä kunnille selvityksissä esille nousseista haasteista. Tapaamisissa on ideoitu esimerkiksi mahdollisuuksia saada kirjastoista, kyläyhdistysten saunoista ja julkisilta uimarannoilta juomavesi-, peseytymis- tai telttailumahdollisuuksia pyörämatkailijoille. On myös hahmoteltu runkolukittavia pyöräparkkeja, sähköpyörien latauspisteitä, turvallisempia reittivaihtoehtoja sekä pyörälaskureita.

Yrityksille on järjestetty työpajoja palveluiden syöttämiseksi kansalliseen matkailun DataHub-tietovarantoon ja rohkaistu sertifioitumaan Tervetuloa pyöräilijä -yritykseksi. Monen kunnan alueella kiertävien reittien osalta on suositeltu kuntayhteistyötä LIPAS-tietokannan päivityksissä. Näillä toimin pyöräilijät löytävät paremmin tarjonnan esimerkiksi bikeland.fi- ja luontoon.fi-sivustoilta.

Pyörämatkailun tulevaisuus nojaa uudistumiskykyyn

Pyörämatkailu vastaa moniin aikamme megatrendeihin ja muutostarpeisiin. Se on ilmastoystävällinen tapa matkustaa ja vastaa kasvavaan kysyntään terveyttä edistävästä lomasta.

Pyörämatkailu tukee erityisesti maaseudun palvelutuottajia, joille sijainti monikanavaisesti markkinoitavan reitin varrella tuo matkailukysyntää. Reitin kehittäminen, ylläpito ja markkinointi vaativat yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyötä, mikä sekin tukee yritysten ja kuntien elinvoimaa.

Markkinointiviestinnässä on pysyttävä mukana vauhdissa niin toimintaympäristön ja kysynnän muuttuessa kuin markkinointikanava- ja sisältötrendienkin osalta. Yritysten ja kuntien kannattaa hyödyntää käyttäjien kokemuksia ja sisältöjä: asiakkaiden kuvat, videot ja tarinat ovat uskottavinta markkinointia.

Pyörämatkailun tulevaisuus nojaa merkityksellisiin arvoihin. EU:n Itämeren alueen matkailustrategian mukaan on aika siirtyä kohti uudistavaa matkailua, jossa pyöräilijä voi jättää matkakohteeseen eurojen lisäksi muutakin hyvää – esimerkiksi tukea talkootyönä luonnon monimuotoisuutta, paikalliskulttuuria tai yhteisön elinvoimaa.

Tutustu:

Bikeland. (ei pvm.) EuroVelo. https://www.bikeland.fi/eurovelo/

Euroopan parlamentti, neuvosto ja Euroopan komissio. (2023) Pyöräilyä koskeva eurooppalainen julistus. https://transport.ec.europa.eu/document/download/7be18abd-4901-420a-b3a7-2485c96a7e0a_fi?filename=European_Declaration_on_Cycling_fi.pdf

Interreg Baltic Sea Reagion. (ei pvm.) Bike across the Baltic – Improving Bicycle Tourism around the Baltic Sea. https://interreg-baltic.eu/project/bab/

Tuominen, T. (2025). Pyöräillen edistystä: pyörämatkailun kehittäminen EuroVelon Itämeren reitillä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/896796/isbn9789522168948.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Valonia. (ei pvm.) KAPU – Kattavammat pyöräilyverkostot ja palvelut yhteistyöllä. https://valonia.fi/hanke/kapu-kattavammat-pyorailyverkostot-ja-palvelut-yhteistyolla/

Hankeasiantuntija Telle Tuominen: ”Itämeren matkailu on vastuullisen lomailijan valinta”

Itämeren alue tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia matkailuun. Etenkin pyöräily on oiva keino vähäpäästöiseen liikkumiseen. Turun ammattikorkeakoulun lehtori Telle Tuominen kirjoitti julkaisun Itämeren rannikkovaltioita halkovasta pyöräreitistä.

– Raportti on tarkoitettu etenkin pyörämatkailun kehittämiseen osallistuville tahoille. Se voi auttaa esimerkiksi reitin varrella olevia kuntia ja palveluntarjoajia. Halusin samalla luoda pohjaa mahdollisille jatkohankkeille, Tuominen pohtii.

Itämerta kiertävä EuroVelo 10 on tunnettu brändi pyöräilijöiden keskuudessa. Yhteensä 17 eri puolilla Eurooppaa risteilevää reittiä muodostaa noin 90 000 kilometrin verkoston. Turun ammattikorkeakoulun sarjajulkaisu on vapaasti ladattavissa Theseuksessa.

Raportti laadittiin osana Bike across the Baltic -projektia, jossa Telle Tuominen toimi sisältöasiantuntijana matkailun näkökulmasta. Hanketta rahoitti Interreg Baltic Sea Region -ohjelma.

– Tunsin EuroVelo-reitistöä jonkin verran ennestään. Kun paneuduin siihen paremmin esimerkiksi Puolan ja Saksan osalta, ymmärsin, miten merkittävästä asiasta on kyse. Kiinnostus pyöräilyyn on ylipäätään kasvussa, hän iloitsee.

Tuominen tunnustautuu ennen kaikkea luontoliikkujaksi. Hankevierailujen yhteydessä järjestettiin muutaman tunnin pyöräilyretkiä kehittämiskohteisiin, joten myös EuroVelo tuli tutuksi osittain.

Pyörämatkailu tukee alueen elinvoimaa

EuroVelo 10 -reitillä on valtavat pyöräilijämäärät etenkin Itämeren etelärannikolla. Reittiä kehitetään paremmaksi palautteen pohjalta esimerkiksi erilaisin viitoituksin, taukopaikoin ja palvelukuvauksin.

– Suomen rannikolla edetään tällä hetkellä usein digitaalisen tiedon avulla, sillä fyysisiä EV10-opasteita on vain välillä Helsinki–Turku–Pori, Tuominen täsmentää.

Pyörämatkailulla on Telle Tuomisen mukaan tärkeä arvo esimerkiksi maaseudun elinvoiman ja mikroyrittäjyyden tukemisessa. Euroopan unioninkin tasolla tunnistetaan, että reitit kulkevat useimmiten maaseutuympäristöissä tai pikkukaupungeissa.

– Yritys saa huomattavaa näkyvyyttä, jos se sijaitsee nimekkään matkailutien varrella. EuroVelolla on kansainvälinen sivusto, joka kerää miljoonia vierailijoita vuosittain.

Palvelujen ja tuotteistamisen ammattilainen

Kehittämishankkeiden ohella Telle Tuominen työskentelee Matkailu ja wellness liiketoimintana -koulutuksen lehtorina. Vankka kokemus on koulinut hänestä selväsanaisen ja tarkkanäköisen asiantuntijan.

– Olen ollut matkailualalla ja tehnyt erilaisia projekteja pitkään. Tulin aikoinaan taloon restonomikoulutuksen opettajaksi ja siirryin sittemmin tradenomikoulutuksen pariin.

– Hyvinvoinnin osa-alueet ja se, miten niitä voi tuotteistaa ja niistä tehdä liiketoimintaa, ovat seuranneet minua tiiviisti viimeiset 20 vuotta. Ensimmäiset matkailualan kesätyöni ovat jo 1970-luvulta lukiolaistyttönä, hän hymyilee.

Tuominen on seurannut matkailun kansainvälistä kehitystä tiiviisti. Hänen mielestään Varsinais-Suomessa tarvitaan lisää toimijoiden yhteistyötä sekä monialaista osaamista tuotekehitykseen, markkinointiin ja myyntiin.

”Vastuullisuus on välttämättömyys”

Telle Tuominen kannustaa vastuulliseen ajattelutapaan, sillä maapallon kestokyky on rajallinen.

– Itämeren tila on huolestuttava. Kesämatkailu voi tyrehtyä sinilevätilanteen myötä, mikä olisi kriittinen asia yrityksille.

Tuomisen mukaan Itämeren alueella on vaivatonta liikkua muullakin tavoin kuin lentämällä. Naapurimaihin pääsee kätevästi esimerkiksi laivalla, pyörällä tai sähköautolla.

– Varustamot liikennöivät joka tapauksessa ulkomaankaupan vuoksi, matkustajat vain kyytiin! Itämeren matkailu on vastuullisen lomailijan valinta, Tuominen kannustaa.

– Niin kauan kuin lentoliikenne pohjautuu fossiilisiin polttoaineisiin, toivottavasti jokainen miettii, onko välttämätöntä päästä lomakohteeseen juuri lentäen. Huomioimme vastuullisuuden myös opetuksessa.

 

Itämeren saariston väestö ikääntyy – hoidon onnistuminen alkaa oikeasta arviosta

Kun välimatkat ovat pitkiä ja palvelut voivat olla merimatkan päässä, hoidon oikea-aikaisuus ja sairaanhoitajan kyky hahmottaa ikääntyneen kokonaistilanne nousevat erityiseen arvoon. Tämä osaaminen auttaa turvaamaan arkea myös silloin, kun meri ja sääolosuhteet saattavat tehdä liikkumisesta vaikeaa.

Itämeren saaristo on monella tapaa ainutlaatuinen elinympäristö ja samalla yksi Suomen nopeimmin ikääntyvistä alueista. Nuorten aikuisten muutto mantereelle työ- ja opiskelumahdollisuuksien vuoksi on lisännyt ikäihmisten suhteellista osuutta saaristossa.

Saariston väestörakenne on muuttunut jo vuosia samaan suuntaan: työikäisten määrä vähenee ja ikääntyneiden osuus kasvaa. Tämä näkyy lisääntyneenä palvelutarpeena alueilla, joilla terveyspalvelut ovat kaukana ja sää voi hetkessä muuttaa suunnitelmat. Ikääntyneet tarvitsevat tukea, joka on sekä laadukasta että saavutettavissa.

Ikääntyneiden hoidon kannalta olennaista on, että ammattilainen näkee ihmisen tilanteen kokonaisuutena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitaja tarkastelee ikääntyneen arjessa jaksamista, perussairauksia, lääkitystä, ravitsemusta, mielialaa, muistia ja pieniäkin muutoksia toimintakyvyssä. Vaikka terveysalan ammattilaiset puhuvat geriatrisesta arvioinnista, kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihminen nähdään kokonaisena – ei vain oireiden tai yksittäisen käynnin kautta.

Itsenäistä hoitotyötä vaihtelevissa tilanteissa

Saaristossa asuminen vaikuttaa hoidon järjestämiseen monin tavoin. Pitkien etäisyyksien, vaihtelevien sääolosuhteiden ja epävarmojen kulkuyhteyksien vuoksi palvelut eivät aina ole nopeasti saatavilla ja osa asutuista saarista on kokonaan lossiliikenteen varassa.

Alueen kaksikielisyys, vuodenajan mukaan muuttuvat reitit, vapaa-ajan asukkaiden suuri määrä ja väestön ikääntyminen muovaavat palvelujen kysyntää ja saavutettavuutta. Hoitotyön tekijältä edellytetään paikallistuntemusta, itsenäistä työotetta ja kykyä muodostaa kokonaisarvio ikääntyneen tilanteesta.

Kun lääkäri tai moniammatillinen tiimi ei voi olla heti paikalla, sairaanhoitaja on usein ensimmäinen ja joskus ainoa ammattilainen, joka arvioi tilanteen asiakkaan kotona. Sairaanhoitaja antaa geriatrille ja muulle tiimille arvokasta tietoa ikääntyneen terveydentilasta ja toimintakyvystä haastattelemalla, havainnoimalla ja käyttämällä luotettavia mittareita.

Ilman geriatriseen arviointiin perehtynyttä sairaanhoitajaa kokonaisarvio voi jäädä puutteelliseksi alueilla, joilla moniammatillisen tiimin tuki ei ole jatkuvasti saatavilla. Jos voinnin muutoksia ei huomata ajoissa, tilanne voi heikentyä nopeasti ympäristössä, jossa avun saaminen ei ole itsestään selvää.

Digitalisaatio ja uudet teknologiat voivat tukea tätä työtä merkittävästi, mutta ne eivät korvaa sairaanhoitajaa. Etäyhteydet, kotona käytettävät mittarit ja digitaalinen tiedonkeruu auttavat seuraamaan vointia ja välittämään tietoa geriatriselle moniammatilliselle tiimille. Digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on keskeinen osa nykyaikaista kokonaisvaltaista geriatrista arviointia.

Parhaimmillaan geriatrinen arviointi toteutuu moniammatillisena yhteistyönä. 

Täydennyskoulutus tukee geriatrista arviointiosaamista

Turun ammattikorkeakoulun koordinoimassa kansainvälisessä Comprehensive Geriatric Assessment Skills Education Programme for Nurses – Can You See the Big Picture? -hankkeessa (Erasmus+ 2024–2027) kehitetään koulutusta, joka vahvistaa sairaanhoitajien valmiuksia toteuttaa kokonaisvaltaista arviointia.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tunnistetut osaamisvaatimukset korostavat, että onnistunut arviointi edellyttää laaja-alaista kliinistä ymmärrystä sekä kykyä huomioida ikääntyneen elämäntilanne, ympäristö ja yksilölliset voimavarat. Parhaimmillaan geriatrinen arviointi toteutuu moniammatillisena yhteistyönä, mutta sairaanhoitajan osaamisella on arvioinnin onnistumisessa keskeinen merkitys. Palvelutarpeen kasvu lisää tarvetta erityisosaamiselle etenkin alueilla, joissa palvelujen saatavuus on rajallinen.

Hankkeen seuraavassa vaiheessa kehitetään kansainvälisen konsortion (Suomi, Viro, Latvia, Kreikka, Islanti, Norja) yhteistyönä kahdeksan opintopisteen täydennyskoulutus, johon kuuluu verkko-opetusta, digitaalisia harjoituksia ja kliininen harjoittelu. Koulutuksen pilotti toteutetaan vuonna 2026. Hanketta rahoittaa Erasmus+ Alliances for Innovation -ohjelma.

Saaristolaisten ikääntyminen on ilmiö, joka haastaa suomalaisen palvelurakenteen. Yhdenvertaisista palveluista ei voida puhua, jos arviointia ja apua on vaikea saada. Siksi juuri sairaanhoitajan osaaminen ja sitä tukeva koulutus ovat avainasemassa. Ne tuovat turvaa arkeen, vahvistavat itsenäistä elämää ja luovat pohjaa tulevaisuudelle, jossa Itämeren saaristo säilyy hyvänä paikkana elää myös myöhemmällä iällä.

Lue lisää hankkeesta osoitteessa https://bigpicture.turkuamk.fi.

 

Hoitotyön moniosaaja Liisa Lehtonen on jatkuvassa hälytysvalmiudessa

Liisa Lehtonen halusi yhdistää monivuotisen IT-kokemuksensa hoitotyöhön. Tavoite toteutui lopulta Turun ammattikorkeakoulun tupla-alumnina. Nyt hän toimii itsenäisessä ja vaativassa asiantuntijatehtävässä kauniissa Kumlingessa keskellä saaristoa.

Vuonna 2020 tuli hakuun terveydenhoitajan virka Ahvenanmaalla. Lehtonen sai paikan ja aloitti piskuisessa saaristokunnassa, jonne ajomatka yhteysaluksineen vie kolmisen tuntia Vuosnaisten meriasemalta Kustavista.

Terveydenhoitajan tehtävät muutaman sadan asukkaan Kumlingessa eivät välttämättä heti kerro työn koko laajuutta. Etenkin kesällä saaristo täyttyy matkailijoista ja asukasmäärä moninkertaistuu.

Sairaanhoitajan tyypillinen päivä koostuu erilaisista yleisterveydenhuollon toimenpiteistä, kuten korvahuuhteluista, haavanhoidosta, rokotuksista ja tikkien poistosta. Myös puhelinpäivystys sekä laboratoriokokeiden ja verinäytteiden ottaminen, käsittely ja lähettäminen kuuluvat rutiinitehtäviin.

– Annamme lääkehoitoja ja voimme aloittaa lääkityksiä lääkärin määräyksestä. Terveydenhoitaja tekee lisäksi äitiys- ja lastenneuvolaa sekä kouluterveydenhuoltoa ala- ja yläkoulussa. Jokaisella saarella on ainakin yksi terveydenhoitaja, Lehtonen esittelee.

Työssä korostuvat itsenäisyys sekä taito ennakoida ja konsultoida. Se sopii Liisa Lehtoselle, jonka intohimona on kehittää alueen terveyspalveluja.

– Minulla ei ollut alun perin minkäänlaista käsitystä saaristossa työskentelystä. Täällä saa hoitaa ihmisiä kuitenkin suhteellisen rauhassa, yksilöllisesti ja suurella sydämellä. Onneksi olen aina ollut hyvä kielissä, hän nauraa.

Lehtonen tekee kotikäyntejä myös lähisaarille. Hän toimii eri-ikäisten kumlingelaisten parissa pääasiassa ruotsiksi.

Täällä saa tehdä hoitotyötä suhteellisen rauhassa, yksilöllisesti ja suurella sydämellä.

Mobiiliteknologia lisää hoitoon sitoutumista

Liisa Lehtonen valmistui jouluna 2025 jo toisesta koulutusohjelmasta Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolista. Hänen ensimmäinen YAMK-opinnäytetyönsä käsitteli mHealth-teknologioita ja etähoitamista.

Erityisesti harvaan asutuilla alueilla mobiilipohjaiset etähoitoratkaisut tarjoavat vastauksia terveyspalvelujen saavutettavuuden haasteisiin, kuten pitkiin välimatkoihin, henkilöstöpulaan ja väestön ikääntymiseen. Saaristotyö antoi Lehtosen tutkimukselle omakohtaista pohjaa.

– Esimerkiksi Kumlingessa lääkäri on paikalla vain muutaman tunnin kuukaudessa. Laadukas hoito ei saa olla kiinni siitä, asuuko henkilö mantereen tuntumassa vai ulkosaaristossa, hän pohtii.

Tulevaisuudessa kehittyvät langattomat verkot, tekoäly ja yhä huomaamattomammat mittausratkaisut laajentavat etähoidon ja ennakoivan terveydenhuollon mahdollisuuksia entisestään. Asiakkaan näkökulmasta mobiiliteknologia mahdollistaa hoidon toteutumisen omassa arkiympäristössä.

Tuoreimmassa opinnäytetyössään Lehtonen paneutui raskausdiabeteksen jälkiseurantaan. Kehittämisprojektissa ilmeni, että tiedon puute ja äitiyteen liittyvät haasteet vaikuttavat omahoitoon.

– Olen terveydenhoitajan työssäni törmännyt toistuvasti äiteihin, joiden raskausdiabeteksen jatkoseuranta on jostain syystä jäänyt tekemättä tai katkennut kokonaan. Halusin perehtyä tähän ongelmaan.

Lehtosen mukaan raskausdiabetes lisää voimakkaasti riskiä kakkostyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin: äiteihin vaikuttamalla voidaan parantaa koko perheen terveyskäyttäytymistä.

”Sosiaali- ja terveysalan työ ei katoa tekoälylle”

Lehtosen urapolulla on ollut monia käänteitä. Hän valmistui aikoinaan kätilöksi, myöhemmin datanomiksi ja työskenteli välillä käytettävyysasiantuntijana Nokialla. Hyvinvointi alkoi kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän, ja tie johti takaisin hoitotyön pariin.

– Toimin kätilönä Espoossa Jorvin sairaalassa ja Salon aluesairaalassa. Datanomina puolestaan matkustin ympäri maailmaa testaamassa eri puhelinmalleja, sovelluksia ja ohjelmistoja. Työtä todella riitti, Lehtonen muistelee.

Hiljattain suoritetut terveyden edistämisen Master School -opinnot syvensivät Liisa Lehtosen osaamista entisestään ja haastoivat hänen aiempia ajattelumallejaan.

– Opinnot toivat ennen kaikkea uudenlaisia näkökulmia ja varmuutta työhön. Pystyin opiskelemaan etänä, mikä oli paras motivaattori ja mahdollistaja, hän kiittelee.

Lehtoselle ikä ei ole koskaan ollut este itsensä kehittämiselle, vaan yksi tutkinto on johtanut toiseen luontevalla tavalla. Hän kannustaakin sosiaali- ja terveysalalle hakeutuvia seuraamaan rohkeasti omia kiinnostusten kohteita ja vahvistamaan kielitaitoa.

– Ala tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, työ ei ainakaan ole katoamassa tekoälylle. Ruotsin kielen taito on ehdoton plussa, Lehtonen vinkkaa.

 

Haluatko suunnitella elämässäsi jotain SUURTA? – meri-/laivatekniikan koulutusta Turussa jo vuodesta 1945

Turun AMK:ssa voi konetekniikan insinööriopinnoissa erikoistua meritekniikkaan. Meritekniikan osaajilla on tällä hetkellä varsin hyvä työllisyystilanne ja opiskelijoillekin löytyy harjoittelupaikkoja. Laivasuunnittelijoita ei kouluteta Turun AMK:n lisäksi kuin Aalto-yliopistossa.

Meritekniikkaan Susanna Lehtisen imaisi tuotekehityksen opintojen aikana vapaavalintainen meritekniikan kurssi, josta heräsi mielenkiinto alaa kohtaan. Myös hyvät työllisyysnäkymät pohjustivat valintaa.

–Meritekniikassa voi yhdistää eri insinöörialojen osaamisia, kuten mallinnusta, kuvailee Susanna Lehtinen.

Pitkät perinteet

Laivojen suunnitelulla ja rakentamisella on Turussa pitkät perinteet. Laivatekniikan, aluksi konemestaripainotuksella, koulutustakin on ollut tarjolla jo vuodesta 1945, jolloin koulutus aloitettiin Turun teknillisessä oppilaitoksessa, tuttavallisemmin Tekussa. Sittemmin koulutus on siirtynyt korkeakoulutasoisena Turun ammattikorkeakouluun, jossa konetekniikan insinööriopiskelijoista meritekniikan valitsee vuosittain noin 30 opiskelijaa kokonaisopiskelijamäärän ollessa satakunta.

Laiva-arkkitehti

Meritekniikan koulutus, ennen käytettiin nimitystä laivatekniikka, keskittyy laivakokonaisuuden suunnitteluun.

–Englanninkielinen nimike Naval architect kuvastaa minusta hyvin koulutuksen sisältöä. Emme keskity mihinkään erilliseen osaan laivasta, vaan laivaan kokonaisuutena. Turvallisuus on tärkeässä roolissa myös ja se on aihe, josta koko laivan tasolla ei oikeastaan ole kukaan muu vastuussa kuin laivasuunnittelija, kiteyttää meritekniikan lehtori Lauri Kosomaa.

–Luonnollisesti myös kestävän kehityksen teemat ovat mukana. Risteilyala on bisnestä, jota ohjaa resurssien tehokas hyödyntäminen ja asiakkaidenkin suunnalta tulevat vaatimukset huomioida ympäristöasiat.

–Olemme tietynlainen synteesiala, joka tuo muiden alojen osaamiset yhteen.

Opinnot pitävät sisällään aihealueita telakkateollisuudesta, laivan koneistoista, laivan vakavuuden ja rungon suunnittelusta. Opiskelun aikana myös tehdään telakkavierailuja ja muita ekskursioita.

–Olen mielestäni saanut hyvää pohjaa eri osa-alueista. Nyt juuri on koneistoja, runkoa ja kansivarustelua opinnoissa. Toiveissa on myös päästä näkemään eri osa-alueita tulevissa työtehtävissä, Susanna Lehtinen toteaa.

–Myös ekskursiot ovat tuoneet hyvän lisän. Pääsimme Ruotsin telakkavierailun yhteydessä tutustumaan Viking Gracen konehuoneeseen ja se ajoittui sopivasti, kun opinnoissa oli juuri käsitelty koneistoja.

Laivainsinöörien kesken yhteisöllinen henki

Merkittävältä osin valmistuneet (laiva)insinöörit sijoittuvat suunnittelutoimistoihin. Sinne tähyää myös Susanna Lehtinen.

–Talvimerenkulku kiinnostaa myös aiheena.

–Laivatekniikan alaa leimaa vahva ammattiylpeys ja kollegiaalisuus, jossa opiskelijoiden ja valmistuneiden välillä on vuorovaikutusta muun muassa yhdistystoiminnan ja tapahtumien kautta. Verkostot ovat myös hyödyllisiä, kun jotain erikoisosaamista tarvitaan käsillä olevaan projektiin. Tietoa ei pantata, vaan jaetaan avoimesti, Lauri Kosomaa kehuu alan ilmapiiriä.

 

Itämeren talouspalettiin tarvitaan sinistä ja vihreää

Kuvittele, että heräisimme huomenna vuoteen 2040. Rehevöityminen olisi tehnyt merestä paikoitellen sinileväpuuroa, lajikirjo ja kalakannat taantuneet ja saaristo hiljentynyt. Kun Itämeri voi huonosti, lasku tulee meidän maksettavaksemme. Haluamme Turun ammattikoulussa ratkaista näitä haasteita muun muassa vaikuttamalla meriin liittyvään liiketoimintaan eli siniseen talouteen – vielä kun se on mahdollista.

Elintärkeä Itämeremme yhdistää maat, kulttuurit, lajit ja talouden, mutta jatkuva luonnonvarojen ylikuluttaminen ja meren saastumista lisäävä liiketoiminta voi lopulta vesittää Itämeren alueen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Ympäristö ja saariston asukkaat eivät olisi ainoita kärsijöitä, vaan tuho näkyisi myös työpaikkojen katoamisena, kallistuvina kuljetuksina ja talouskriisinä. Turun ammattikorkeakoulu haluaa olla edelläkävijöiden joukossa vastuullisen, meriluonnon resursseja uudistavasti hyödyntävän sinisen talouden edistämisessä.

– Itämeri on luonnollisesti erittäin tärkeä Turun AMKille. Se yhdistyy moneen strategiseen ydinalueeseemme, esimerkiksi uudistuvaan energiaan, huoltovarmuuteen, kiertotalouteen, logistiikkaan, kokonaisturvallisuuteen ja kestävään matkailuun, kertoo Liiketoiminta-sektorin johtaja Jaana Kallio-Gerlander.

– Haluamme tukea pk-yritysten toimintaedellytyksiä niin, että liiketoiminta on kestävällä pohjalla ja että saamme uusia kestävyysajattelua eteenpäin vieviä yrityksiä ja startupeja. Tärkeää on myös turvata yhteistyöllä koko Itämeren alueen vetovoima, ei pelkästään Suomen, Kallio-Gerlander jatkaa.

”Opiskelijoiden ideoissa on selvää potentiaalia”

Sinisen talouden merkitys näkyy AMKissa monella tasolla – tutkimuksessa, oppimisympäristöissä, yritysyhteistyössä ja opiskelijoiden projekteissa. Syksyllä 2025 aloittanut StartLab luo opiskelijoille mahdollisuuksia yritysideoiden ja innovaatioiden luomiseen ja niiden jatkokehittämiseen yritystoiminnaksi. StartLabin innovaatiopäivässä lokakuussa 2025 opiskelijat kehittävät siniseen talouteen liittyviä liiketoimintaideoita.

– StartLabissa sininen talous konkretisoitui opiskelijoiden ideoissa. Innovaatiopäivissä syntyi ratkaisuja esimerkiksi materiaalien uudelleenkäyttöön, saastumisen vähentämiseen ja teknisiin ympäristöratkaisuihin. Monissa niistä oli selkeästi jatkokehittämisen potentiaalia, StartLabia perustamassa ollut businessmentori Marita Nummi-Wikström kertoo.

Kumppanuus A’Pelagon kanssa vahvistaa sinisen talouden ekosysteemiä

Turun AMK tekee yhteistyötä uudistavaa sinistä taloutta edistävän A’Pelagon kanssa. Yhteistyön tavoitteena on verkostojen luominen ja liiketoimintaideoiden kiihdyttäminen ja pilotointi. Yhteistyö myös vahvistaa AMK:n roolia osana sinisen talouden ekosysteemiä.

– Yhteistyö A’Pelagon kanssa on vahvistanut Turun AMK:n roolia sinisen talouden kehittäjänä. Se tuo opiskelijoille ajankohtaista asiantuntemusta, verkostoja ja ymmärrystä siitä, miten ideat voivat jatkossa siirtyä kokeiluista TKI-hankkeisiin tai yritystoimintaan, Nummi-Wikström uskoo.

A’Pelago tuo Turun AMK:lle muun muassa ajankohtaista asiantuntijuutta, verkostoja ja yhteyksiä rahoittajiin.

– A’Pelago yhdistää osaajia ja organisaatioita, jotka työskentelevät sinisen talouden parissa. Samalla avaamme opiskelijoille polkuja startup-maailmaan ja asiantuntijaverkostoihin. Yhteistyö Turun AMKin kanssa tarjoaa meille kontaktin nuoriin osaajiin ja mahdollisuuden inspiroida heitä sinisen talouden mahdollisuuksiin. A’Pelagon ohjelmat taas tukevat opiskelijatiimejä siirtymään ideasta pilotointiin, A’Pelagon Nordic Head of Accelerator ja Blue Economy Advisor Alina Sippolainen kertoo.

Lyhyesti summattuna kestävä ja uudistava sininen talous on Turun ja koko Suomen tulevaisuuden edellytys.

– Jos ajattelemme koko Suomen elinvoimaa, tarvitsemme Itämerta enemmän kuin koskaan, Kallio-Gerlander korostaa.

 

Kansainvälinen sinfoniaorkesteri oppimisympäristönä – Turun AMK:n Taideakatemian musiikin koulutuksen ja Gdańskin musiikkiakatemian yhteistyö

Sigyn Sinfonietta on Turun AMK:n Taideakatemian musiikin koulutuksen yksi keskeisimpiä oppimisympäristöjä. Sen toiminnan kautta orkesterisoittimia pääaineenaan opiskeleville AMK:n opiskelijoille voidaan asettaa kaksi selkeää tavoitetta:

1. realistisen, mutta samalla inspiroivan näkymän saavuttaminen musiikkiopistoissa tapahtuvaan taiteellisesti kunnianhimoiseen orkesteritoimintaan

2. orkesterimuusikon jatko-opintoihin ja uralle rohkaisevan, taiteellisesti korkeatasoisen ja innostavan käytännön kokemuksen saaminen.

Jotta edellä mainitut tavoitteet toteutuisivat, tulee orkesteriperiodien toteutuksen muistuttaa mahdollisimman pitkälle ammattimaisen sinfoniaorkesterin työskentelyä.

Orkesteriopinnoissa tärkeä tavoite on konsertoiminen, ei konservoiminen

Konserttien ohjelmistojen suunnittelulla on keskeinen merkitys sille, että edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa.

Nykyään orkesterimuusikoilta edellytetään hyvin monenlaisten klassisen musiikin tyylien suvereenia hallintaa. Myös oman aikamme klassisella musiikilla on itsestään selvä paikkansa Sigyn Sinfoniettan ohjelmistossa.

Tutustuminen nykyklassiseen musiikkiin mahdollisimman monipuolisesti jo opiskeluaikana lisää valmiuksia hakeutua jatko-opintoihin. Taideakatemiassa uskomme, että työskennellessään musiikkiopistoissa meiltä valmistuneet musiikkipedagogit ovat näiden orkesterikokemusten ansiosta rohkeampia avaamaan nykymusiikin mahdollisuuksia myös omille oppilailleen.

Taideakatemian musiikin koulutukselle tämä on yksi kaikkein luontevimmista tavoista kantaa vastuuta siitä, ettei suomalainen musiikkikulttuuri jatkossakaan nojaa pelkästään menneiden aikojen suuruuksiin, vaan sillä on edellytyksiä uudistua ja kehittyä.

Ohjelmistot orkesterin konsertteihin on pyritty laatimaan niin, että opintojen aikana on mahdollista sekä ottaa haltuun länsimaisen taidemusiikin kulmakiviä että yhtä itsestään selvästi hankkia osaamista oman aikamme klassisen musiikin esittämisessä.

Ilman toimivaa yhteistyötä partnerikorkeakoulumme Gdańskin musiikkiakatemian kanssa tavoitteiden saavuttaminen ja monipuolisen ohjelmiston edellyttämien soittajistojen kokoaminen olisi erittäin vaikeaa ja kallista. Myös yhteistyö samoissa tiloissa toimivan taiteen perusopetusta ja toisen asteen musiikin koulutusta antavan Turun konservatorion kanssa on orkesteritoimintamme kannalta tärkeää.

Itämeri itsessään on luonteva yhdistävä tekijä. Tämän lisäksi sekä Turku että Gdańsk ovat vuosisatoja olleet selkeästi länteen suuntautuneita niin kaupankäynnissä kuin kulttuuriyhteyksissäkin.

Orkesteriopintojen järjestämisen kannalta Puolan ja Suomen välisillä vilkkailla taloussuhteilla on myös ollut ratkaiseva merkitys. Suurelta osin Olkiluodon ydinvoimalan ja Turun alueen meriteollisuuden kehittymisen mahdollistamana Turun ja Gdańskin välille avattiin vuonna 2008 suora lentoyhteys. Tämä on tehnyt myös musiikin opiskelijoiden ja opettajien liikkumisen näiden kahden kaupungin välillä nopeaksi ja vaivattomaksi.

Yhtenäinen talousalue on samalla yhtenäinen kulttuurisen vuorovaikutuksen alue. Lentomatka Turusta Gdańskiin ei juuri ajallisesti eroa bussimatkasta Helsinkiin. Hyvällä onnella matka Turusta Gdańskiin lentäen on jopa edullisempi.

Yhteistyön lähtökohdat ja kehitys

Ilman toimivaa yhteistyötä ohjelmiston edellyttämien soittajistojen kokoaminen olisi erittäin vaikeaa ja kallista.

Yhteistyö orkesteriopintojen järjestämisessä alkoi kehittyä, ehkä vähän yllättävästikin, siitä oivalluksesta, että oppilaitostemme haasteet tämän koulutuksen järjestämisessä ovat oikeastaan täysin päinvastaiset.

Gdańskissa musiikkikorkeakoulu on opiskelijamäärältään huomattavasti suurempi kuin Taideakatemian musiikin koulutus. Koska sinfoniaorkesterissa joitakin soittimia tarvitaan vain yksi tai kaksi, saattaa isossa koulussa muodostua ongelmaksi se, että aina kaikki puupuhallin- tai vaskisoittimia opiskelevat eivät voi osallistua jokaiseen periodiin.

Toisaalta meillä Turussa pienenä kouluna ei ole joka vuosi aivan kaikkien sinfoniaorkesterissa tarvittavien soitinten opiskelijoita esimerkiksi juuri vaski- tai puupuhaltimissa. Näin yhteistyöllä orkesteriopintojen järjestämisessä on oma tärkeä ja täydentävä merkityksensä molemmille kouluille.

Ensimmäiset kontaktit koulujen välille rakentuivat vaihto-opiskelujen ja opettajavierailujen kautta. Vaikka orkesteritoiminta on nykyisellään jo varsin vakiintunut ja keskeinen yhteistyön muoto, on myös muunlainen opiskelija- ja opettajavaihto molempiin suuntiin edelleen vilkasta.

Yhteisprojektit rakentuvat viikon intensiivijaksoiksi, joissa yhdistetään kummankin oppilaitoksen soittajat yhtenäiseksi kokoonpanoksi. Ennen Turun läsnäolojaksoa toteutamme tahoillamme valmistavia stemmaharjoituksia eri soitinryhmien kesken, ja koko orkesterin kesken järjestetään 1–2 etätapaamista. Orkesteriviikon huipentaa konsertti Sigyn-salissa.

Tulevaisuuden suuntaviivat

Tavoitteemme on, että orkesteriviikko tuottaa opiskelijoille kokemuksen, joka muistuttaa ammattiorkesterin arkea.

Orkesteriyhteistyö Turun AMK:n ja Gdańskin musiikkiakatemian välillä yhdistää taiteellisen kunnianhimon muusikon käytännön pedagogiikkaan. Tavoitteemme on, että orkesteriviikko tuottaa opiskelijoille kokemuksen, joka muistuttaa ammattiorkesterin arkea, mutta kuitenkin niin, että teosten haltuunotto ja konsertin soittaminen eivät ole liian paineistettuja tilanteita.

Opettajille tämä yhteistyö tarjoaa inspiroivan mahdollisuuden tehdä työtä rinnakkain saman taiteellisen tavoitteen saavuttamiseksi yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Yleisölle yhteistyö tuottaa korkeatasoisia konsertteja, joissa oman aikamme musiikki soi yhdessä länsimaisen taidemusiikin kulmakivien ja rakastettujen klassikkojen rinnalla.

Itämeren piiristä yhteistyö on kahtena viime vuotena laajentunut Alppien juurelle, Aostan konservatorioon Italiassa. Kolmannen musiikkikorkeakoulun liittyminen orkesteriyhteistyöhön avaa lisää mahdollisuuksia entistä monipuolisempien ja kunnianhimoisempien konserttikokonaisuuksien toteuttamiseen Turussa.

 

Kysy Itämerestä, Turun AMK:n asiantuntijat vastaavat

Miten vedenalainen melu vaikuttaa merieläimiin ja miten sitä voitaisiin vähentää?

Asiantuntija: Olli Loisa, erityisasiantuntija, tutkimusvastaava, Meriympäristö-tutkimusryhmä

Vastaus: Meressä ääni kulkee pitkälle, ja monille eläimille juuri kuulo on tärkein tapa hahmottaa ympäristöään. Eläimet suunnistavat, etsivät ravintoa ja viestivät toisilleen äänten avulla. Kun laivaliikenne, rakentaminen tai muu ihmisen toiminta lisää vedenalaista melua, luonnolliset äänet peittyvät. Melu voi aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä, stressiä ja väliaikaista tai pysyvää kuulonalenemaa, jolloin eläimet voivat esimerkiksi joutua välttelemään niille tärkeitä alueita tai niiden kommunikointi tai ruokailu häiriintyy tai jopa estyy kokonaan.

Melua voidaan vähentää hidastamalla tai uudelleenreitittämällä laivaliikennettä herkimmillä alueilla tai ajoittamalla rakentamista niin, että eliöille herkimmät ajanjaksot huomioidaan. Jotta toimenpiteet osuvat oikeaan, tarvitaan luotettavaa tietoa: mistä melu syntyy, missä sen vaikutukset ovat voimakkaimpia ja miten se vaikuttaa eri lajeihin. Turun AMK on mukana tämän tiedon tuottamisessa. Meriympäristön tutkimusryhmä tutkii Itämeren vedenalaista luontoa ja tekee myös vedenalaisen melun tutkimusta osana laajempia merentutkimushankkeita.

 

Biodiversea LIFE IP

URNECO – Meriliikenteen vedenalaisen melun hallinta

Miksi sinilevä ilmestyy rantaan joskus aivan yhdessä yössä?

Asiantuntija: Matias Scheinin, erityisasiantuntija, Vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmä

Vastaus: Rannikkovesi muuttuu koko ajan: tuuli, virtaus, lämpö ja valuma-alueilta tulevat ravinteet vaihtelevat nopeammin kuin perinteiset mittaukset ehtivät tallentaa. Siksi sinileväkukinnat voivat yllättää, kun veden todellista vaihtelua ei tunneta riittävän tarkasti. Sinileväpopulaation tiheys voi optimaalisissa olosuhteissa tuplaantua jopa 12 tunnissa.

Turussa tätä ongelmaa ratkotaan kehittämällä liikkuvia, jatkuvatoimisia vedenlaadun mittausmenetelmiä. Kun rannikon vaihtelusta saadaan aiempaa tarkempaa ja kattavampaa dataa, myös sinileväkukintojen ennakointi ja vesienhoidon kohdentaminen parantuvat. Turun AMK toteuttaa Coastrider-hankkeessa erittäin tarkkaa vedenlaadun mittausta. Coastrider-alus kerää tiheää ja kattavaa tietoa hiilen ja ‑ravinteiden kierrosta suhteessa vesien sekoittumiseen ja virtauksiin. Turun AMK jalostaa nämä havainnot käytännön ympäristöhallinnan ja päätöksenteon tueksi.

Coastrider

Ovatko teknologiset innovaatiot ainoa toimiva keino suojella Itämerta?

Asiantuntija: Heli Kanerva-Lehto, lehtori, Vesien- ja ympäristönsuojelun tutkimusryhmä

Usein ratkaisu löytyy luonnosta itsestään. Supported by Nature -hankkeessa rakennetaan kohteita, joissa luonto saa tehdä sen, minkä se osaa: tasapainottaa ympäristöä ja puhdistaa vettä. Esimerkiksi rannikon elinympäristöjen kunnostus auttaa sekä kaloja että koko ekosysteemiä toipumaan, ja kosteikot voivat pysäyttää ravinteita ennen kuin ne päätyvät mereen.

Supported by Nature – nature based solution learning sites for a sustainable Baltic Sea

Kuka valvoo meren alla kulkevia kaapeleita ja rakenteita?

Asiantuntija: Juha Kalliovaara, johtava asiantuntija, Autonomous and Intelligent Systems (AIS) -tutkimusryhmä

Vastaus: Yllättävän usein vastaus on: ei kukaan ainakaan jatkuvasti eikä kattavasti. Suuri osa meren alla kulkevasta kriittisestä infrastruktuurista – kuten energiakaapeleista ja tietoliikenneyhteyksistä – on vaikeasti valvottavaa, etenkin saaristossa ja haastavissa sääolosuhteissa. Tarkastuksia tehdään, mutta säännöllinen ja laaja valvonta on kallista ja vaatii paljon kalustoa sekä henkilöstöä.

Tätä haastetta ratkotaan Turun AMKin koordinoimassa USVA-hankkeessa, jossa kehitetään miehittämättömiä pinta-aluksia merialueiden automaattiseen valvontaan. Hankkeessa kehitetään ratkaisuja, joiden tavoitteena on havaita poikkeamia myös silloin, kun GPS- tai tietoliikenneyhteyksiin kohdistuu häiriöitä.

Onko suuri öljyonnettomuus Itämerellä oikeasti mahdollinen ja miten niihin voi varautua?

Asiantuntija: Tero Jokela, johtava asiantuntija, Autonomous and Intelligent Systems (AIS) -tutkimusryhmä

Itämerellä liikkuu isoja laivoja tiheään, ja mukana kulkee myös vaarallisia lasteja. Kun merellä tapahtuu jotain – esimerkiksi poiju irtoaa, väylällä on este tai liikennejärjestelmässä tulee häiriö – tieto pitäisi saada laivan miehistölle heti ja selkeästi.

MaDaMe-hanke ratkaisee tätä kehittämällä yhtenäisen ja turvallisen tavan jakaa merellä tarvittavat varoitukset. Kun tiedot menevät automaattisesti samaan, selkeään muotoon ja suoraan laivan navigointilaitteisiin, miehistö tietää heti, mitä merellä tapahtuu. Näin suuronnettomuuksienkin riski pienenee.

 

MaDaMe – Maritime Data Methods for Safe Shipping