Törmäys kielimuuriin

Maahanmuuttajataustaisten sairaanhoitajien opettajina törmäämme usein työssämme mutta myös suomenkielisten opiskelijoiden kanssa kielimuuriin eri yhteyksissä. Mistä oikeastaan silloin on kyse? Tässä artikkelissa selvitetään, mistä kokemus kielimuurista vuorovaikutuksessa syntyy, mitä erilaisia ulottuvuuksia siihen sisältyy ja miten kielimuuriin liittyviä ongelmia voidaan yrittää ratkaista. Kielimuuria tarkastellaan erityisesti työyhteisön ja sairaanhoitajien välisessä työyhteisön viestinnässä. Useimmiten terveysalalla kielimuurista puhutaan nimenomaan hoitajan ja vähän tai ei ollenkaan suomea puhuvan potilaan välillä.

 

Kielimuurista puhutaan usein yhteyksissä, joissa kyse on yhteisen kielen puutteesta. Kielimuuri tulee puheeksi yleensä monikulttuurisuutta käsiteltäessä tai haastavien asiakkaiden yhteydessä. Terveysalan opiskelijoiden viestinnän opintojen tehtävissä tai tehtäviä varten tehdyissä terveysalalla työskentelevien haastatteluissa kielimuuri toistuu monissa yhteyksissä. Kielimuuri jää kuitenkin tarkemmin määrittelemättä ja tilanteen mukaan kielimuurilla voidaan tarkoittaa täydellistä yhteisen kielen puutetta tai hienovaraista sävyerojen tulkintaa vuorovaikutustilanteessa – ja kaikkea siltä väliltä.

Työyhteisön kielimuuriin törmäävät usein maahanmuuttajataustaiset pätevöitymiskoulutuksessa olevat sairaanhoitajat: kaikki sujuu harjoittelussa hyvin, mutta silti ohjaavat sairaanhoitajat saattavat todeta arvioinneissa, että on kielimuuri. Mistä on silloin kysymys? Onko kyse oikeastaan ”kulttuurimuurista”? Vai ”me ja ne muut”-muurista?

Harjoittelunohjaustilanteissa ei välttämättä pureuduta kielimuuriin sanana ja sen merkitykseen syvällisemmin:
Osaa kyllä kaikki hoitotoimenpiteet, mutta kielimuuri estää.
Muuten ihan hyvä hoitaja, mutta kun on toi kielimuuri.
Ei voi työskennellä sairaanhoitaja, koska on toi kielimuuri, mutta lähihoitajana kylläkin.
Olisi hyvä olla töissä rauhallisessa paikassa ensin alkuun, ei erikoissairaanhoidossa kielimuurin takia.

Suomenkielisessä tutkimuksessa ei juurikaan käytetä kielimuuri-termiä, kun käsitellään kielitaidon riittämättömyyttä tai kielitaidosta aiheutuvia kommunikaatio-ongelmia vaan se nähdään pikemminkin arkikielen käsitteenä. Ruotsalaisissa monikulttuurista hoitotyötä käsiteltäessä termi språkbarriär on yleisesti käytössä (ks. esim. Luuk & Tsartsidou 2016; Bredin & Nässén 2015). Saksan kielessä käytetään sanaa Sprachbarriere ja sitä käytetään arkikielessä (ks. esim. Bohsem 2015; Gedankenweber 2014). Englanninkielinen language barrier ja termi on yleisesti käytössä; eniten ilmiötä onkin tutkittu englanninkielisissä maissa, joissa ”LEP-asiakkaita” (limited English proficiency) on paljon. (Ks. esim. Lustig 2011, 14–19.) Kielimuuri on globaalista ilmiö: useissa maissa asuu väestöä, joka osaa rajallisesti maan enemmistökieltä. Monissa maissa on paljon erilaisia kieli- ja kulttuurivähemmistöjä, joiden välillä olosuhteet välillä vaihtelevat.

Terveysalalla kielimuurilla viitataan useimmiten lääkärin ja potilaan tai muun hoitohenkilökunnan ja potilaan välisiin kielellisiin ongelmiin, siihen miten maahanmuuttaja selviytyy asiakkaana (Ks. Esim. Sjöholm 2012, 2; Lustig 2011). Työyhteisön sisäisiä kielimuureja ja kommunikointiongelmia maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten hoitajien välillä on tutkittu vähän (Sjöholm 2012, 2). tarkastelemme artikkelissamme kielimuuri juuri tästä näkökulmasta: millaisena se näyttäytyy maahanmuuttajataustaisen työntekijän ja suomalaisen työyhteisön välillä. Sekä potilaan ja hoitajan väliset että työyhteisön sisäiset kohtaamistilanteet ansaitsevat tarkastelua ja välineitä tilanteissa selviämiseen.

Kummalla puolella muuria olet?

Kenen näkökulmasta on kielimuuri? Kuka määrittelee kielimuurin? Luokitukset syntyvät useimmiten enemmistön näkökulmasta, siis tässä tapauksessa suomenkielisten ”kantasuomalaisten” näkökulmasta.
Huomionarvoista kielimuuria tarkasteltaessa on, että potilas on hoitajan kanssa tekemisissä hetken aikaa sairautensa tietyssä vaiheessa tai tietyllä hoitojaksolla. Hoitaja on tekemisissä toisten hoitajien ja työyhteisön jäsenten kanssa koko työuransa ajan, vaikka työpaikka vaihtuisikin. (Vrt. Hartikainen 2016, 26.) Ei ole siis yhdentekevää, miten työyhteisössä mielletään kielimuuri ja miten siihen suhtaudutaan.

Millaisia elementtejä, vai sanoisiko kivenmurikoita, kielimuuri sisältää? Yksi herkimmin havaittava piirre on luonnollisesti ääntäminen. Heikon ääntämisen tai vahvan aksentin taakse saattaa jäädä hyvä osaaminen tai osaaminen kyseenalaistuu – osaaminen jää suorastaan ”äänivallin” taakse. Monella työpaikalla ei edelleenkään olla totuttu toisenlaiseen aksenttiin tai epätäydelliseen kielen käyttöön. Erilaisia suomen kielen murteita suvaitaan ja murteita kieltä pidetään rikastuttavina, mutta ”huonoa suomea” ei niin vain suvaitakaan.

Toinen hoitotyössä välittömästi vastaantuleva piirre on kirjaaminen. Sairaanhoitajan työ on hyvin vastuullista ja itsenäistä, pärjääköhän maahanmuuttaja siinä? Kirjoitusvirheet raporteissa ja potilaskertomuksissa häiritsevät lukemista ja saattavat aiheuttaa väärinymmärryksiä, jotka johtavat pahimmillaan potilasturvallisuuden vaarantumiseen. (Vrt. esim. Hyvärinen ym. 2017, 11.) Hoitotoimenpiteissä voi tulla virheitä. Kun kantasuomalainen tekee lääkeannostelussa virheen, se luokitellaan inhimilliseksi ja ymmärrettäväksi. Maahanmuuttajan vastaava virhe saa suuremmat mittasuhteet; kielimuuri on ollut lääkkeenjaon ymmärryksen esteenä. Jo edellä mainitut ongelmat ääntämisessä, kirjaamisessa ja hoitotoimissa ovat osa laajempaa ymmärtämisvaikeuksien kokonaisuutta: ei ymmärretä puolin ja toisin toisen puhetta ja kirjoitusta, eikä aina halutakaan ymmärtää, koska toinen on maahanmuuttaja.

Mitä kielimuurin taakse voi kätkeä tai kätkeytyä?

Kielimuurin takaa saattaa paljastua esimerkiksi puutteellista perehdytystä yksikön toimintaan, laitteiden käyttöön ja toimintatapoihin. (Hartikainen & Kankkunen 2009.) Tällöin kyse ei olekaan kieleen liittyvistä ongelmista ensisijaisesti, mutta ongelmat saatetaan niputtaa yhteen ja vedota ongelmatilanteissa ”kielimuuriin”.
Työyhteisössä on helppoa vedota kielimuuriin ja siitä saadaan syntipukki, kun ei jakseta tai pystytä erittelemään, mistä on kyse, miksi työssä osastolla tulee ongelmia. Joissain tapauksissa voi olla kyse myös vallankäytöstä tai omasta pätemisen tarpeesta. Kielimuurin takaa saattaa löytyä työilmapiiriin ja työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä.

Kielimuuri voi lähteä syntymään omista peloista ja ennakkoluuloista maahanmuuttajia kohtaan. Ongelmatilanteissa saatetaan pönkittää omaa asemaa ja vedota toisen kielitaidon heikkouteen. Maahanmuuttaja vielä itse myöntää kielitaidon puutteet: ”pitää oppia lisää suomea”. Kielimuuriin vetoaminen toimii kuin puolustusmekanismina puolin ja toisin. Saatamme huomaamatta ruokkia ajatusta, että suomi on joka tapauksessa niin vaikea kieli, ettei sitä voikaan osata kunnolla. Toisaalta työyhteisön odotukset saattavat olla liian korkealla, maahanmuuttajalta vaaditaan 200 %:n suomen kielen taitoa!

Mitä kielimuurista seuraa?

Maahanmuuttajasairaanhoitajan puutteellinen kielitaito saattaa rinnastua siihen, että myös hänen ammattitaitonsa arvioidaan puutteelliseksi suomalaisessa työyhteisössä. Tällaisia kokemuksia on raportoitu mm. THL:n laajassa tutkimuksessa (Aalto ym. 2013, 74). Tällöin kielimuuri on todellinen. Myös silloin, kun potilasturvallisuus vaarantuu, on kyse todellisesta kielimuurista, jolloin asialle pitää tehdä jotain. Vastuussa on työnantaja, ei yksittäinen sairaanhoitaja. Kielikoulutuksen tarjoaminen työn ohessa onkin paras tapa estää alun perinkään kielimuurien syntymistä.

Kantasuomalaiset työnantajat tai kollegat saattavat siis yhdistää ulkomaalaistaustaisen hoitajan puutteellisen kielitaidon ammattitaidon puutteeseen. Tätä on syytä korostaa. Maahanmuuttajista saatetaan puhua ”kielitaidottomina”, vaikka he osaavat monia muita kieliä (Hyvärinen ym. 2017, 11). Käytännössä kielimuurista puhutaan lähes aina niin päin, että maahanmuuttaja ei osaa suomen kieltä, mutta ei juurikaan niin päin, että suomalainen sairaanhoitaja ei osaa riittävästi vieraita kieliä. Tämän ovat myös suomalaiset tutkinto-opiskelijat havainneet: Pisimmälle pääsee omalla kielitaidolla, esimerkiksi jos osaa ranskan alkeet. Yllättävän vähällä kielitaidolla jo selviää. Opetuksessa pitäisi olla enemmän ruotsia. Vaikka olen opiskellut ruotsia lukiossa, niin silti harjoittelussa en osannutkaan vastata, kun potilas kysyi ’Vad är klockan?’ Kyllä hävetti.

Miten kielimuurin voi ylittää – tai purkaa?

Tärkeintä on pyrkiä varmistamaan, että muuria ei ylipäätään pääse syntymään. Miten sitä voi estää tai ennakoida? Työyhteisön tasolla koko osaston henkilöstön kielitietoisuuden ja kielitietoisen asennoitumisen lisääminen on kaiken perusta. Jokaisen työyhteisön jäsenen tulee lisätä omaa kulttuurisensitiivisyyttään. Samalla tavalla kuin koulumaailmassa korostetaan, että jokainen aineenopettaja on myös kielenopettaja, niin työelämässä tulee nähdä, että jokainen työntekijä on myös kielikouluttaja.

Jotta maahanmuuttajataustaisen työntekijän uskaltaa käyttää rohkeasti suomea puhumalla, kirjoittamalla ja pyytämällä muilta korjaustoimenpiteitä, on kannustava ilmapiiri olennaisen tärkeä. Työyhteisössä tulisi vallita hyväksyvä asenne muita kohtaan ja halu auttaa toisia. Tässä on työyhteisön esimiehen asenne kaiken a ja o.
Harjoittelujaksojen arvioinneissa usein todetaan, että maahanmuuttaja on hyvä työntekijä, ahkera ja kohtelias, jonka työskentelystä suomalaisetkin voisivat ottaa oppia. Kielen vaatimustasoa pitäisi madaltaa suhteessa tehtävään, mutta toisaalta myös nostaa työtehtävien mukaan. Kielitaito ei ole automaatio!

Mitä ratkaisuja kielimuuriongelmaan?

Hyvä perehdytys on avainasemassa. Perehdytyksen tulee olla riittävän pitkäaikaista ja pitkäjänteistä. Uusiin toimintatapoihin, laitteisiin, hoitomenetelmiin ynnä muihin tulee myös alkuperehdytyksen jälkeen saada riittävästi aikaa ja tukea. Perehdyttäminen edistää maahanmuuttajataustaisten hoitajien sopeutumista suomalaiseen työympäristöön ja lisää akkulturaation toteutumista. (Ks. Hartikainen 2016, 32.) Se on myös tärkeää työyhteisöön sitoutumisen kannalta.

Hokkuspokkus-ratkaisuja kielimuuriongelmaan ei ole, mutta on jotain, mikä voisi helpottaa. Mentoroinnin avulla perehtyneempi työntekijä opastaa maahanmuuttajakollegaansa. Parityöskentelyllä voidaan myös tehostaa perehdytystä ja uuteen työympäristöön sopeutumista. Hoitotyön sanaston harjoittelua työpaikalla tulisi olla tarjolla maahanmuuttajille ei vain joskus alussa, vaan pidemmän aikaa. (Ks. Esim. Ketola & Kulmajärvi 2015, 27; Nieminen 2011.) Luovuutta kannattaa käyttää puolin ja toisin, elekieli on myös kieli. Kielikoulutuksen kehittämisehdotusten perusteella muodostui mahdollisiksi ratkaisuiksi kolme keskeistä asiaa, jotka olivat työpaikan kieli/lisäkoulutus, osittainen perehdytys äidinkielellä ja oma motivaatio. (Ketola & Kulmajärvi 2015, 28.)

Yksi tapa alentaa kielimuuria on myös pyrkiä hyödyntämään maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden vahvuuksia. Annetaan heidän toimia kulttuuritulkkeina kielitulkkauksen lisäksi. Jälleen kerran avainasemassa on lähityöyhteisö ja lähiesimies. Usean toimijan teettämässä laajassa selvityksessä monikulttuurisuuden hyödyntämistä voi kehittää muun muassa perehdyttämällä maahanmuuttajataustaiset työtehtäviinsä kunnolla, toimimalla tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti ja keskustelemalla avoimesti. (Suomalaisen työn liitto 2017.)

Tavataan kielimuurilla

Artikkelimme tarkoitus oli avata keskustelua ja nostaa esiin kysymyksiä, joita kielimuuriin liittyy ja joita olemme kohdanneet hankkeen aikana ja työssämme opettajina. Varmempiin vastauksiin tarvitaan tarkempaa ja laajempaa tutkimusta, joka ei Urareitti-hankkeen tavoitteisiin sisältynyt.

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevät törmäävät kielimuuriin siinä missä maahanmuuttajatkin. Kielimuuri eristää vuorovaikutustilanteessa toimivat toisistaan, se rajaa tilanteen onnistumisen mahdollisuuksia ja estää yhteisen ymmärryksen syntymistä. Suojaa ja turvaa tämä muuri ei tarjoa. Voimme yrittää nähdä kielimuurin myös kohtaamispaikkana, jolloin kielimuuri ei ole tilanteessa umpikuja vaan lähtökohta. Kielimuurilla tavataan!

 

Lähteet

Aalto, A.-M.; Elovainio, M.; Heponiemi, T.; Hietapakka, L.; Kuusio, H.-M. & Lämsä, R. 2013. Ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat suomalaisessa terveydenhuollossa. Haasteet ja mahdollisuudet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 7/2013. Helsinki: THL.

Bohsem, G.2015. Mehr als eine Sprachbarriere. Süddeutche Zeitung. Viitattu 8.2.2018. http://www.sueddeutsche.de/wirtschaft/pflege-mehr-als-eine-sprachbarriere-1.2502271

Bredin, S. & Nässén, E. 2015. Att inte tala samma språk – upplevelser av språkets betydelse för vårdandet. Examensarbete – kandidatnivå. Högskolan i Borås. Haettu http://www.diva-portal.se/smash/get/diva2:899823/FULLTEXT01.pdf

Gedankenweber 2014. Sprachbarrieren in Medizin und Pflege. Viitattu 8.2.2018. https://gedankenweber.wordpress.com/2014/01/24/sprachbarrieren-in-medizin-und-pflege/

Hartikainen, J. 2016. Maahanmuuttajahoitajien perehdyttäminen vanhustenhoitotyössä – toimintatutkimus vanhustenkeskuksessa pääkaupunkiseudulla. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Number 372. Hoitotieteen laitos. Terveystieteiden tiedekunta. Kuopio: Itä-Suomen ylipisto. Saatavissa myös http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2246-5/urn_isbn_978-952-61-2246-5.pdf

Hartikainen, J. & Kankkunen, P. 2009. Maahanmuuttaja tarvitsee perehdytystä. Sairaanhoitaja. Vol. 2, No 4/2009, 1-5, 26.

Hyvärinen, N.; Metsälä, J.; Koivunen, M. & Kaunonen, M. 2017. Maahanmuuttajasairaanhoitajien kokemuksia sopeutumisesta työhön ja työyhteisöihin: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkiva Hoitotyö 15(2)2017, 3–13.

Ketola, V. & Kulmajärvi, A.2015. Maahanmuuttajataustaisten hoitajien sopeutumisen edistäminen suomalaiseen työympäristöön perehdyttämisen avulla. Hoitotyön koulutusohjelma. Forssa: Hämeen ammattikorkeakoulu.  Viitattu 8.2.2018. www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/104496/Vesa%20Ketola%20ja%20Ausra%20Kulmajarvi.pdf?sequence=1
Lustig, M. 2011. Kielimuurin yli –apuväline ensihoitajan ja vieraskielisen potilaan välille. Opinnäytetyö. Lappeenranta: Saimaan ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.2.2018 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/36562/Lustig_Matias.pdf?sequence=1

Luuk, K. & Tsartsidou, E. 2016. HELP! HJELPE! HJÆLPE! – Språkbarriärer och dess betydelse i omvårdnad. Examensarbete. Grundnivå. Sjuksköterskeprogrammet. Göteborgs Universitetet. Sahlgrenska Akademin. Institutionen för vårdvetenskap och hälsa. Viitattu 8.2.2018. https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/44403/1/gupea_2077_44403_1.pdf

Nieminen, S. 2011. Kuulumisen politiikkaa. Maahanmuuttajasairaanhoitajat, ammattikuntaan sisäänpääsy ja toimijuuden ehdot. Tampere: Tampereen yliopisto.

Sjöholm, J. 2012. Maahanmuuttajahoitajien kokemat kielelliset ongelmat työyksikössä. Humanistinen osasto. Itä-Suomen yliopisto.  http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120130/urn_nbn_fi_uef-20120130.pdf

Suomalaisen työn liitto 2017. Työpaikoilla monikulttuurisuuden hyödyntämisessä on paljon kehittämisen varaa. https://madebyfinland.suomalainentyo.fi/2017/06/19/tyopaikoilla-monikulttuurisuuden-hyodyntamisessa-on-paljon-kehittamisen-varaa/

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php