24.05.2022

Koetko kuormitusta työelämässä? Mielessä hälisee sataneljä asiaa yhtä aikaa, ja samaan aikaan kehon viesti on yksinkertainen: jumitus, jännitys, kolotus – tai ehkä keho on jo päässyt kokonaan unohtumaan. Kehon kuunteluun ja luovaan liikkeeseen perustuvalla työskentelyllä voi esimerkiksi lievittää kuormitusta, tukea työstä palautumista sekä edistää työhyvinvointia muillakin tavoin.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kehon ja mielen yhteys toisiinsa on tunnistettu jo kauan aikaa sitten. Suomessa liikunnan filosofia ja tanssintutkimus ovat pitkäjänteisesti rakentaneet ymmärrystä kehollisuuden merkityksestä ihmisen kokonaisuudessa (Anttila 2009, 85).

Nykyisen filosofisen, kognitio- ja neurotieteellisen käsityksen mukaan kehollisuus on tietoisuuden perusta (Anttila 2013, 34).

Viime aikoina kehotietoisuus sekä kehoa ja mieltä yhdistävät menetelmät ovat olleet nousussa. Koen kuitenkin, että kehon kokemukselle ja sen merkityksille annetaan yhä vain vähän tilaa. Kehoa tarkastellaan ennemminkin ulkoapäin: sitä treenataan parempaan kuntoon tai paremman näköiseksi. Työelämässä rationaalinen ajattelu saa helposti tärkeimmän roolin. Koronapandemian myötä monilla aloilla lisääntynyt etätyöskentely ei ole ainakaan lisännyt mahdollisuuksia kehon kokemiseen; Zoomissa ja Teamsissa istuminen käytännössä poistaa kehon kokonaan käytöstä, ja jäljelle jää vain puhuva pää. Monet ovatkin ehkä heränneet huomaamaan kehollisuuden merkityksen juuri jatkuvan etäilyn myötä ja fyysisten kontaktien vähentyessä.

Asiakaslähtöisesti määritetyt tavoitteet suuntaviivoina työhyvinvointia tukevalle työskentelylle palvelupilotissa

Voiko kehon kokemuksen huomioiva ja kehon kuunteluun keskittyvä liikkeellinen työskentely edistää työhyvinvointia? Tätä asiaa tutkin ylempään AMK-tutkintoon liittyvässä opinnäytetyössäni. Työn tavoitteena oli kehittää kehollisuuteen ja liikkeellisyyteen perustuva palvelu. Palvelun sisällön suunnittelussa sovelsin erilaisia tanssiin ja liikkeeseen pohjautuvia sekä keholähtöisiä menetelmiä. Keskiössä olivat luova liike ja liikeimprovisaatio sekä somaattisiin liikemenetelmiin pohjautuva työskentely, jossa integroidaan kehoa ja mieltä, annetaan tilaa osallistujan omille kokemuksille sekä ohjataan oman kehon kuunteluun.

Pilotoin kehollisuuteen ja liikkeellisyyteen perustuvaa palvelua kahdelle eri työyhteisölle kahdessa erilaisessa organisaatiossa. Pilotointi sisälsi viisi 60 minuutin pituista työpajakertaa, jotka toteutuivat molemmilla ryhmillä viikon välein. Työpajakertojen lisäksi pilottiin kuului lyhyitä kotona tehtäviä harjoitteita, joita osallistujat saattoivat hyödyntää omalla ajallaan esimerkiksi työpäiviensä aikana. Koronapandemian takia pilotointi toteutettiin etätyöskentelynä videon välityksellä ja jokainen osallistuja oli mukana omalta työskentelypisteeltään käsin.

Työpajojen sisällön suunnittelussa oleellista oli asiakaslähtöisyys: työskentelyn tavoitteet määritettiin yhteisessä aloituspalaverissa kummankin osallistujaryhmän kanssa. Tutkin työssäni myös sitä, lisääntyikö osallistujien kehotietoisuus ja oliko sillä yhteyttä työhyvinvoinnin lisääntymiseen.

Liikkeellisen työskentelyn tuloksina mm. palautuminen, työajatuksista irtautuminen ja uuden oppiminen

Pilottiin osallistuneiden kokemuksia työpajatyöskentelystä sekä vaikutuksia työhyvinvointiin selvitettiin palautekyselyn avulla. Palautekyselyyn vastanneiden kokemuksista kävi selville, että työpajatyöskentelyllä oli positiivisia vaikutuksia vastaajien työssä jaksamiseen ja erilaisiin työhyvinvoinnin osa-alueisiin.

Valtaosa osallistujista koki itsensä keskittyneeksi työpajojen aikana, he pääsivät irtautumaan työhön liittyvistä ajatuksista, ja näin työskentely koettiin mm. palauttavana ja rentouttavana. Työpajoissa koettiin uuden oppimista: jotkut osallistujat löysivät uusia näkökulmia omaan kehoonsa, toiset oppivat uutta kollegoistaan työyhteisölle uudentyyppisen tekemisen kautta. Yhdessä tekeminen koettiin merkityksellisenä, ja vuorovaikutuksen kokemuksia syntyi, vaikka oltiin yhteydessä vain ruutujen kautta.

Työskentelyllä koettiin olleen positiivisia vaikutuksia myös vireystilaan, mielialaan, stressin hallintaan sekä työyhteisöön ja sen sisällä toimimiseen.

Vastaajat kokivat myös kehollisten jännitystilojen vähentyneen työskentelyn myötä. Positiiviset vaikutukset eri työhyvinvoinnin osa-alueilla ulottuivat myös pidemmälle, eli niitä koettiin koko viisi viikkoa kestäneen työpajajakson aikana.

YAMK-opinnoissa oma palvelu, jolla luoda tilaa itsen havainnoinnille, liikkeelle ja kehollisuudelle

Pilotointi- ja opinnäytetyöprosessi olivat itselleni mielenkiintoisia ja opettavaisia. Olen kehittänyt omaan osaamiseeni pohjautuvat palvelun, joka on itseni näköinen, itseäni kiinnostava ja arvojeni mukainen. Koen, että palveluni voi tarjota osallistujille tilan oman itsen havainnoinnille ja ohjata liikkeen kautta huomioimaan kehon tuntemuksia ja viestejä. Herkistyminen kehon viesteille voi auttaa ennakoimaan esimerkiksi uupumisen oireita ja toimia väylänä parempaan itsetuntemukseen.

Opinnäytetyöni on osoittanut, että kehon kuunteluun sekä kehon ja mielen kokonaisvaltaisuuteen perustuvalla liikkumisella on positiivinen vaikutus työhyvinvointiin. Oma kiinnostukseni aihetta kohtaan ei ole sammunut, päinvastoin. Työ ja tutkimus kehon ja liikkeen mahdollisuuksista jatkuu edelleen.

Lähteet

Anttila, E. 2009. Kehollinen tieto ajattelun ja oppimisen perustana: Mitä tanssija tietää? Aikuiskasvatus, 29(2), 84–92. Viitattu 20.12.2021. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94179/52857

Anttila, E. 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Acta Scenica 37. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42322/Acta_Scenica_37.pdf