13.12.2018

Tämä artikkeli jatkaa vallan ja taiteen suhteen tarkastelua. Miten valta ja sen tumma puoli, väkivalta, näkyy kuvataiteessa? Henri Tuominen on tarkastellut aihetta kirjallisessa opinnäytetyössään: millaisia kytköksiä vallalla ja väkivallalla on hänen omaan taiteelliseen työskentelyynsä.

Väkivaltaiset ja synkät asiat ovat kiehtoneet minua pienestä pojasta saakka. Vallan ja väkivallan suhdetta on syytä käsitellä myös kuvataiteessa, koska aihe moniulotteinen ja ajankohtainen.

Päädyin käsittelemään väkivaltaa kirjallisessa opinnäytetyössäni, koska halusin vastauksia siihen, mistä kuvallinen maailmani kumpuaa. Kirjallisessa opinnäytetyössäni lähestyn väkivallan käsitettä oman taiteellisen tekemiseni kautta. Teokseni ovat usein latautuneita uhkaavalla tunnelmalla, ja halusin selvittää, mistä tämä johtuu. Lähteinä käytin aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta ja innoittajieni teoskuvia sekä omia teoksiani. Käsittelen väkivaltaa kirjallisessa opinnäytetyössäni lähinnä ruumiillisen ja rakenteellisen väkivallankäsitteen kautta. Työni yksi tärkeä osa on tutkailla tilan ja väkivallan suhdetta. Teoksissani on usein joku abstrahoitu maisema, ihmisen rakentama tila tai huoneen kaltainen paikka.

 

Väkivallan verkostot

Kirjallisen opinnäytetyön kirjoittamisen aikana minulle selvisi, että väkivalta ja erityisesti rakenteellinen väkivalta ulottuu yhteiskunnassa todella laajalle – kokonaisvaltaisesti kaikkialle. Rakenteellinen väkivalta ilmenee salakavalasti, koska se ei useinkaan näyttäydy suorana väkivaltana vaan on kytkeytynyt valtarakenteisiin. Väkivallan harjoittaja ei usein myönnä tai tiedä harjoittavansa väkivaltaa. Periaatteessa esimerkiksi sairaanhoitaja voi osallistua potilaan kaltoin kohteluun ja vapauden riistämiseen vain noudattamalla ohjeita ja suorittamalla työtehtäviään. Kuluttaja voi osallistua rakenteellisen väkivallan tukemiseen välillisesti esimerkiksi ostamalla lapsityövoimalla toimivassa tehtaassa tuotetun vaatteen. Tehdas sinällään voi toimia täysin laillisesti.

Ovien sisällä

Kirjallisessa opinnäytetyössäni tarkastelen tilan ja väkivallan suhdetta. Talo on kerronnallistettu tila, jossa tapahtuu suurin osa perheväkivallasta. Perheväkivaltaan liittyy usein salailua ja häpeää. Talo voi olla ulkoapäin tarkasteltuna hyvinkin tavallinen hoidettuine pihoineen ja istutuksineen, mutta sisällä voi tapahtua hirveyksiä. Kodin pitäisi tarjota turvaa ja suojaa, mutta todellisuus voi olla toinen. Rakennus ei koskaan ole vain pelkkä rakennettu tila, vaan ladattu täyteen ihmisten muistoja ja elämää.

Koen tärkeäksi tuoda omien teosteni kautta esille ihmiselämän varjopuolia, koska ajattelen, että taiteella on muutakin arvoa kuin pelkkä kauneuteen pyrkiminen.

Taiteilijan on pystyttävä kohtaamaan tämä todellisuus sellaisena kuin se on, eikä paeta yhteiskunnan ongelmia romanttisiin fantasioihin tai esteettiseen formalismiin, jossa teos arvotetaan pelkkien muotoseikkojen kautta. Taiteen ei kuitenkaan tarvitse olla julistavaa tai tympeän moralistista.