10.10.2024

Esittävän taiteen forumeissa on puhuttu paljon representaatiosta. Kuka saa esittää ja ketä? Voiko karjatilallinen, lihansyöjä naisnäyttelijä näytellä vegaania, sukupuoleltaan määrittelemätöntä luonnonsuojelijaa? Milloin representaatioteeman korostaminen johtaakin stereotypian vahvistamiseen? Vaikuttaako roolityö taiteilijan omiin arvoihin ja ajatuksiin?

Opinnäytetyö (YAMK) Representaatio ja arvot näyttelijäntyössä – muutunko roolityöni myötä? on taiteellinen tutkimus muutoksesta taiteilijan ajattelussa, arvoissa ja toiminnassa. Opinnäytetyössä kuljetaan yhtä matkaa valmistumassa olevan teatteriesityksen (Valhe) kanssa, jonka aiheena on luonnon ja toislajisten eläinten suojeleminen. Opinnäytetyö tutkii roolin rakentamisen prosessia, representaatiota teatteritaiteessa sekä tiedon lisäämisen merkitystä näyttelijän työkaluna. Opinnäytetyö on vuoropuhelua lähdemateriaalien, taiteilijan kokemusten, päiväkirjamerkintöjen ja esityksen käsikirjoituksen kanssa.

Näyttelijä luo roolihahmon

Näyttelijälle rooliin perehtyminen ja sen työstäminen voi olla monivaiheinen matka. Kun näyttelijä luo roolihahmon, hänen on tutustuttava hahmon ajatteluun ja arvoihin. Usein roolin parissa työskentely alkaa käsikirjoituksen lukemisesta ja mahdollisista muista taustatiedoista esitykseen liittyen. Näyttelijälle muodostuu ensi hetkestä lähtien mielikuvia hahmosta ja hänen luonteestaan. Mitä enemmän näyttelijä tietää esityksen aiheesta, taustoista ja arvoista, sitä kokonaisvaltaisemmin hänen työskentelynsä roolin parissa todennäköisesti mahdollistuu.

Opinnäytetyön lähtötilanteessa näyttelijä saa työtarjouksen, joka on kiinnostava, mutta täynnä ristiriitoja. Näyttelijälle tarjottu roolihenkilö on intohimoinen aktivisti ja luonnonsuojelija Aalto, jonka sukupuolta ei ole näytelmässä määritelty. Näyttelijä itse taas on lihansyöjänainen, joka kasvattaa kotonaan lihakarjaa. Projektin muu työryhmä koostuu vegaanista ruokavaliota suosivista kaupunkilaisista, kun taas tutkimuksen kohteena oleva näyttelijä asuu maalla läheisessä kosketuksessa luontoon ja eläimiin. Kun näyttelijä hyväksyy tarjouksen, alkaa mielenkiintoinen matka taiteellisen tutkimuksen ja taiteilijaidentiteetin tarkastelun parissa.

Valhe-esitys ja sen ajankohtaisuus

Valhe-esitys on Mirva Tolppasen käsikirjoittama ja ohjaama teos, joka sai kantaesitysensi-iltansa 5.4.2024 Porissa Rakastajat-teatterissa. Valhe on kertomus pienestä perheestä, joka on paikkakunnallaan tunnettu eläinten ja luonnon suojelemisesta, luonnonvaraisten eläinten pelastamisesta ja aktivistisista teoista. Esitys käsittelee hyvin ajankohtaisia teemoja. Se pureutuu suomalaisten lihansyömiseen, tuotantoeläinten kohteluun, ympäristöä ja luontoa tuhoaviin poliittisiin päätöksiin ja vaikuttamisen mahdottomuuteen, yksilön valintoihin sekä luonnonsuojelijoiden kohtaamaan vihapuheeseen ja häirintään.

Valheen kaikki kolme roolihenkilöä on käsikirjoitettu sukupuoleltaan määrittelemättömiksi. Rooleja tekemään on kuitenkin valittu kolme naisnäyttelijää. Ohjaajan valinta tehdä roolihenkilöistä ”sukupuolettomia” perustuu ajatukseen, että katsoja voisi itse päättää, miten katsoo kutakin roolihenkilöä – miehenä, naisena vai jonain muuna. Ohjaus haluaa antaa tilaa sille, ettemme valmiiksi profiloisi esimerkiksi tuulivoima-alan konsulttia mieheksi tai kiihkoilevaa aktivistia naiseksi, mikä olisi ehkä stereotypioiden mukaista. On todennäköistä, että katsoja näkee kuitenkin lavalla kolme naista – lesboparin ja heidän tyttärensä.

Representaatio ja stereotypiat

Representaatioteeman pohtiminen esittävässä taiteessa johtaa kysymyksen: kuka saa esittää ja ketä? äärelle. Teatteri perustuu aina jonkin asian, henkilön tai tarinan esittämiseen. Meillä on sanaton sopimus siitä, että asioita esitetään, ne eivät ole realistisia siinä hetkessä, vaan ennalta sovittuja ja uudelleen esitettyjä – representoituja.

Koreografi ja antirasistisen taideyhteisö UrbanApan taiteellisen johtajan Sonya Lindforsin (Kulttuuricocktail Live 2023, 1:40–2:07) antaman selityksen mukaan representaatio tarkoittaa sekä esittämistä että edustamista. On kyse siitä, millaista todellisuutta luodaan niin esityksissä kuin muissakin julkaisuissa, kuten sosiaalisessa mediassa, mainoksissa tai sanomalehdissä. Tekijällä itsellään on vastuu siitä, että hän seisoo teoksensa kuvaamien representaatioiden ja niiden moraalisten kannanottojen takana. Olisikin parempi kysyä: Millaista maailmankuvaa esitykseni luo?

Toiseuden ja stereotypian vahvistaminen

On tärkeää pohtia, miten tarina kerrotaan ja millaisia stereotypioita tarinoiden kerronnalla vahvistetaan. Kun korostamme tiettyjä asioita, korostamme samalla helposti myös toiseutta. Valhe-esityksessä luonnonsuojelija-aktivistit on kuvattu hyvin stereotyyppisesti: he edustavat tyypillisiä ”vihervassareita” ollessaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan ei-heteroja, sukupuolen ilmaisussaan jotain perinteisen naisen tai miehen roolista poikkeavaa, heillä on flanellipaidat ja lököttävät farkut, metsänvihreät takit ja päässä pyöräilykypärä. Opinnäytetyö pohtii, miten esityksen sanoma, arvot ja vaikuttavuus muuttuvat roolituksen myötä ja miten näyttelijän sukupuoli vaikuttaa näytelmän tematiikkaan ja roolihenkilön syntymiseen. Entä miten näyttelijän kokemukset omana sukupuolenaan näkyvät, tai mitä ne tuovat lisää esitykseen ja roolihahmoon?

Jos kirjailija halusi, että henkilöt ovat sukupuolettomia, eikä asialle laiteta paljoa painoarvoa, niin ketkä ne kaikkein sopivimmat näyttelijät silloin olisivat voineet olla? Vaikka käsikirjoittaja on ajatellut, että sukupuolilla ei ole merkitystä, niin kuitenkin tälle asialle nimenomaan muodostuu merkitys roolittamisen kautta. Onko toiseuden stereotyyppinen esittäminen itseään ruokkiva kehä, jota on mahdoton purkaa puuttumatta dramaturgiaan eli näytelmätekstien ideologiaan.

Suhde eläimiin

Taiteellinen tutkimus lähestyy suhdetta eläimiin lapsuusmuistojen ja eläinten merkityksellisyyden kautta. Eläin on tärkeä kuuntelija ja läheisyyden antaja, mutta kuitenkin liha maistuu hyvälle ja sen syöminen sopivissa määrin tukee ihmisen terveyttä. Opinnäytetyössä avataan eläinten kykyjä ja ominaisuuksia peilaten niitä tuotantoeläinten kasvuolosuhteisiin ja kohteluun. Jos madon pujottaminen koukkuun aiheuttaa meissä ikäviä tuntemuksia madon kokeman kivun vuoksi, miten samaan aikaan voimme sallia sen, että jotkut tuotantoeläimet kärsivät kamalissa olosuhteissa koko elämänsä? Mitä on kärsimys ja kokevatko kaikki eläimet kipua? Inhimillistämmekö eläimiä katsoessamme heitä oman kokemusmaailmamme kautta?

Opinnäytetyö ei laajene politiikan ja valtasuhteiden, maanviljelijöiden polkemisen tai poliittisen lobbaamisen pariin. Näistä aiheista voisi tehdä monta uutta tutkimusta. Yhteiskunnassamme olisi paljon tehtävänä eläinten oikeuksien puolesta.

Muutos

Näyttelijä on taiteellisen tutkimuksen myötä myllerryksessä. Arvoja, ajattelua ja suhtautumista eläimiin ravistellaan kovasti. Katsojapalautteet pitävät esityksen aihetta tärkeänä, mutta osa katsojista olisi kaivannut vielä rohkeampaa ja rajumpaa esitystä aiheesta. Palautteista selviää, että tutkimuksen kohteena ollut roolityö oli pidetty ja uskottava. Näyttelijän pelko siitä, että hänet leimattaisiin aktivistiksi, osoittautuu turhaksi ja kehottaa pohtimaan miksi sellainen pelko alun perin oli syntynyt.

Näyttelijän omassa ajattelussa ja arvoissa tapahtuu muutoksia, jotka näkyvät keskustelujen lisäksi myös valinnoissa. Näyttelijä valitsee useammin kasvisruokaa ravintolassa, katsoo omia kotieläimiään uusin silmin ja tekee kaupassa erilaisia ostoksia. Opinnäytetyön lopputuloksena on väite: Taide muuttaa tekijäänsä.