20.02.2026

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin koskaan. Erityisesti digitalisaatio, palvelurakenteiden uudistukset, väestön moninaistuminen ja tiedonvälityksen murros asettavat uusia vaatimuksia ammattilaisille. Samalla vaikuttavalle terveysviestinnälle ja sen keinojen ymmärtämiselle on tarvetta yhä enemmän. 

Terveysviestinnästä on tullut keskeinen osa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijan osaamista ja osallisuutta. Pelkkä tiedon saatavuus ei enää riitä, vaan tiedon täytyy olla merkityksellistä, käytännönläheistä ja ymmärrettävää, jotta se tukee päätöksentekoa ja hyvinvointia.

Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin uusi opintojakso pureutui näihin teemoihin ja vastasi ajankohtaisiin tarpeisiin. Opintojaksolla opiskelijat saivat sekä teoreettisia että käytännön valmiuksia tarkastella terveysviestintää osana omaa asiantuntijatyötään.

Yhteiskunnalliset muutokset muovaavat toimintakenttää

Suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on kokenut merkittäviä rakenteellisia muutoksia hyvinvointialueuudistuksen myötä. Palvelujen järjestämisen ja tuottamisen eriytyminen, monitoimijaisuus sekä palveluketjujen sirpaleisuus asettavat uusia vaatimuksia viestinnälle. Asiakkaan näkökulmasta palvelujärjestelmä saattaa näyttäytyä monimutkaisena kokonaisuutena, jossa oikean tiedon löytäminen ja palveluihin hakeutuminen edellyttävät sekä toimivia viestintärakenteita että yksilöllisiä valmiuksia tulkita terveyteen liittyvää informaatiota. (Valtioneuvosto, 2023)

Näissä olosuhteissa terveyteen liittyvä tieto ei ainoastaan välity ammattilaiselta asiakkaalle, vaan eri toimijat itse tuottavat, jakavat ja tulkitsevat sitä monikanavaisesti. Terveysviestintä kytkeytyy näin vahvasti kysymyksiin vallasta, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. (Nutbeam, 2008; Rowlands ym., 2015)

Tiedon määrä ei automaattisesti johda parempaan ymmärrykseen tai esimerkiksi terveellisempiin valintoihin.

Myös informaatiotulva, disinformaatio ja sosiaalisen median vahvistama niin sanottu some-asiantuntijuus haastavat perinteiset asiantuntijaroolit ja tiedon auktoriteetin. Terveyteen liittyvää tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta tiedon määrän kasvu ei automaattisesti johda parempaan ymmärrykseen tai esimerkiksi terveellisempiin valintoihin. Päinvastoin ristiriitainen ja virheellinen tieto voi heikentää luottamusta viranomaisiin ja terveydenhuoltoon sekä lisätä epävarmuutta yksilön päätöksenteossa. (Kickbusch ym., 2020)

Tässä kontekstissa tieteen yleistajuistaminen nousee keskeiseksi asiantuntijataidoksi: sen avulla tutkimusperustainen tieto voidaan muotoilla ymmärrettävään, saavutettavaan ja dialogiseen muotoon ilman, että tieteellinen perusta heikkenee (Nutbeam, 2008). Yleistajuisella tieteellä tarkoitetaan sisältöä, joka pohjautuu tutkimustietoon ja pyrkii välittämään sitä muille kuin alan asiantuntijoille. On puhuttu myös tieteen kansantajuistamisesta ja popularisoimisesta (Raevaara, 2018.) Yleistajuistaminen tuo tieteen lähelle tavallista yleisöä, joka kaipaa selityksiä elämäänsä vaikuttaviin ilmiöihin. Se auttaa ymmärtämään, mitä on tiede ja sen tuottamisprosessi. (Vitikka, 2024)

Terveysviestinnän osaaminen kuuluu sote-alan asiantuntijuuteen

Toinen keskeinen piirre nyky-yhteiskunnassa on yksilön vastuun korostuminen omasta terveydestään. Terveyspolitiikassa ja julkisessa keskustelussa painotetaan ennaltaehkäisyä, omahoitoa ja aktiivista kansalaisuutta, mikä lisää tarvetta sekä medialukutaidolle että terveydenlukutaidolle. Terveyslukutaidon on todettu olevan yhteydessä terveyserojen syntymiseen – heikompi terveyslukutaito kasautuu usein niille väestöryhmille, joilla on jo valmiiksi heikommat sosioekonomiset lähtökohdat. (Sørensen ym., 2012; Nutbeam & Lloyd, 2021)

Digitalisaatio, etäpalvelut ja tekoälyn hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa tarjoavat uusia mahdollisuuksia palvelujen saavutettavuuden parantamiseen, mutta ne voivat myös syventää eriarvoisuutta, jos viestintä ei ole selkeää, saavutettavaa ja käyttäjälähtöistä. Digitaalinen terveysviestintä edellyttää ammattilaisilta kykyä arvioida viestinnän eettisiä ulottuvuuksia, ymmärrettävyyttä ja vaikutuksia erilaisiin kohderyhmiin. (WHO, 2022)

 

 

Terveysviestinnän osaaminen ei siis ole vain viestinnän asiantuntijoiden erityisosaamista. Se on keskeinen osa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuutta, kehittämistyötä ja johtamista. Lisäksi moderni sosiaali- ja terveysala edellyttää monialaisessa työssä toimivilta ammattilaisilta kykyä tulkita, tuottaa ja välittää terveystietoa tarkoituksenmukaisesti eri kohderyhmille erityisesti osallisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. (Nutbeam & Lloyd, 2021; Sørensen ym., 2012)

Tiedeviestintä mahdollistaa vuoropuhelun tiedon tuottajien ja sen hyödyntäjien välillä: se palvelee tiedettä ja luo edellytyksiä yhteiskunnalliselle keskustelulle (Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, 2018). Tämä vaatii tieteentekijöiltä ja tieteelliseltä tiedolta saavutettavuutta ja avoimuutta, mikä asettaa haasteita sekä asiantuntijoiden julkiselle esiintymiselle että heidän opetus- ja viestintätaidoilleen (Järvi, 2013).

Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteisiin kuuluvat hyvän tiedeviestinnän lisäksi tiedelukutaito ja ymmärrettävä kieli. Esimerkiksi terveysuutisoinnissa on usein kyse elämästä ja kuolemasta, ja siksi laatuun ja oikeellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lopulta onnistunut esitystapa ja kiinnostavien näkökulmien löytyminen määrittävät sen, mitkä aiheet pääsevät pinnalle. (Raevaara, 2018)

Uudesta opintojaksosta valmiuksia eettisen ja kriittiseen arviointiin

Turun ammattikorkeakoulun Terveysviestintä-opintojakso tarjosi ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoille teoreettisia ja käytännöllisiä valmiuksia lähestyä terveysviestintää osana oman asiantuntijatyönsä ydintä. Master School -opiskelijat saivat suunnitella ja toteuttaa viestintää monialaisissa työympäristöissä sekä soveltaa eettisiä periaatteita ja vaikuttavuuden arviointia käytännön tilanteissa.

Opintojakso toteutettiin kahdesti vuoden 2025 aikana. Opintojen osaamistavoitteet suunniteltiin vastaamaan asiantuntijatyön ja kehittämistehtävien vaatimuksia EQF 7 -tasolla. Opintojakso pyrki vahvistamaan opiskelijoiden tietoja ja taitoja kriittiseen, eettiseen ja vaikuttavaan terveysviestintään monialaisessa asiantuntijaympäristössä.

Lisäksi tavoitteena oli lisätä ymmärrystä viestinnän merkityksestä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja erilaisissa vuorovaikutussuhteissa. Osaamistavoitteissa korostui erityisesti kyky tarkastella viestintää osana laajempaa yhteiskunnallista ja organisatorista kontekstia, ei vain yksittäisinä viestintätoimina.

Opintojakson sisällöt nivoivat viestinnän teoriat ja menetelmät ajankohtaisiin terveyden edistämisen haasteisiin.

Opintojen keskeinen pedagoginen lähtökohta oli soveltava asiantuntijuus: opiskelijoita ohjattiin kehittämään ja toteuttamaan terveysviestintää tarkoituksenmukaisesti eri kohderyhmille. Sisällöt jäsenneltiin siten, että ne nivoivat viestinnän teoriat ja menetelmät ajankohtaisiin terveyden edistämisen haasteisiin. Vaikuttavan viestinnän teoriat, tieteen yleistajuistettavuus, terveydenlukutaito sekä viestinnän yhteys terveyteen ja hyvinvointiin muodostivat opintojakson käsitteellisen ytimen.

Näitä täydennettiin käytännöllisemmillä teemoilla, joita olivat muun muassa kohderyhmälähtöinen viestintä eri kanavissa, joukkoviestinnän rooli terveysviestinnässä sekä verkkoympäristöjen ja sosiaalisen median merkitys esimerkiksi terveyden edistämisen kampanjoissa. Vuoden ensimmäisellä toteutuskerralla oli mukana myös ulkopuolisia luennoitsijavieraita. Opiskelijat pääsivät kuulemaan alueen viidesluokkalaisille suunnatusta Juoniori AMK -toiminnasta, asiantuntijoiden osallisuudesta mediassa sekä projektiviestinnän kokemuksista sote-alalla.

Opintojakso toteutettiin verkko-opintoina monimuotoisesti, mikä mahdollisti eri taustoista tulevien opiskelijoiden osallistumisen ja oppimisen myös vertaisilta. Opetuksessa yhdistettiin opettajavetoisia ja ulkopuolisten asiantuntijoiden luentoja ryhmä- ja yksilötehtäviin, joissa opiskelijat sovelsivat oppimaansa omiin työelämäkonteksteihinsa ja aiempaan osaamiseensa. Tällainen pedagoginen ratkaisu tukee syvällistä oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä (Rowlands ym., 2015).

Havaintoja ja palautteita: onnistuimme yhdistämään teorian ja käytännön

Tulokset viittaavat siihen, että opetuksen suunnittelu, toteutuksen selkeys ja arviointi toimivat hyvin. Opintojakso koettiin kokonaisuudessaan onnistuneeksi ja opiskelijoita palvelevaksi.

Kehittämistarve kohdistui osallistamisen rakenteisiin ja oppimista tukevien kirjallisten esimerkkien lisäämiseen. Palautteiden mukaan opiskelijat kaipaavat lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, miten teoreettisesta tiedosta saadaan ymmärrettävää ja käytännössä sovellettavaa viestintää.

 

 

Laadullinen palaute täydentää kokonaiskuvaa. Opiskelijat kuvasivat opintojaksoa kiinnostavaksi ja luentoja innostaviksi sekä hyvin suunnitelluiksi. Erityistä kiitosta sai opettajien asiantunteva ja mukaansa tempaava opetustyyli. Toisaalta osa opiskelijoista toivoi lisää osallistavia työskentelytapoja.

Kokonaisuutena opintojakson vahvuuksia olivat sen pedagoginen rakenne, opettajien osaaminen ja opetuksen selkeys. Tulokset antavat hyvän pohjan opintojakson jatkokehittämiselle ja vahvistavat käsitystä siitä, että opintojakso tukee oppimista ja ammatillista kasvua.

Terveysviestintä on keskeinen osa sote-alan jatkokoulutusta

Terveysviestintä on perinteisesti nähty osana media-alan koulutusta. Viestinnän rooli kuitenkin korostuu yhä enemmän paitsi media- ja viestintäaloilla myös sosiaali- ja terveyspalveluissa, yhteiskunnallisessa keskustelussa, yksilöiden arjessa ja digitalisoituvassa mediaympäristössä.

Nykyiset terveysviestinnän opinnot korkeakouluissa antavat peruskäsityksen terveyteen liittyvästä viestinnästä sekä sen suunnittelusta ja arvioinnista. Terveysviestintä kuitenkin nähdään edelleen erillisenä erikoisosaamisena tai valinnaisena opintojaksona, vaikka sitä tarvittaisiin kaikilla aloilla, jotka kohtaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjiä tai laajempaa yleisöä.

Tärkeä askel olisi integroida terveysviestinnän perustaidot kaikkiin sosiaali- ja terveysalan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin koulutuksiin.

Digitaalisen ja sosiaalisen median myötä kaikenlainen sisältö leviää nopeasti, mutta kaikki tieto ei ole luotettavaa. Tutkimukset osoittavat, että vaikka suuri osa sosiaalisen median käyttäjistä haluaa terveystietoa, vain pieni osa kokee sen olevan luotettavaa tai hyödyllistä ilman kriittisen lukutaidon taitoja. (Stimpson & Ortega, 2023)

Miten korkeakoulutus voi vahvistaa terveysviestinnän osaamista?

Terveysviestinnän opetuksen tulisi painottua kriittiseen terveydenlukutaitoon, lähdekriittisyyteen ja tietolähteiden arviointiin sekä faktapohjaisen viestinnän tuottamiseen ja jakamiseen eri kanavissa. Lisäksi korkeakoulutuksen tulisi tunnistaa tieteen yleistajuistaminen strategisena asiantuntijataitona, joka tukee sekä näyttöön perustuvaa päätöksentekoa että kansalaisten luottamusta terveydenhuoltoon ja tutkimukseen.

Nämä taidot tukevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotka kohtaavat työssään monialaisesti tuotettua terveystietoa. Kyky arvioida, tulkita ja viestiä eettisesti, selkeästi ja vastuullisesti auttaa ammattilaisia varmistamaan, että viestintä tukee asiakaslähtöisiä ja näyttöön perustuvia toimintatapoja.

Hyvä palaute osoitti, että näille opinnoille on perusteltu tarve.

Vahva terveysviestinnän osaaminen muodostaa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattitaidon keskeisen ulottuvuuden että laajemman korkeakoulutetun asiantuntijuuden perustan. Kun terveysviestintä integroidaan läpileikkaavaksi osaksi ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmia, se mahdollistaa paremmin vastaamisen tulevaisuuden haasteisiin, kuten väärän tiedon leviämisen hillitsemiseen, väestön terveys- ja mediataitojen vahvistamiseen sekä vaikuttavan ja vastuullisen vuorovaikutuksen toteuttamiseen eri toimialoilla.

Vapaasti valittavat terveysviestinnän opinnot oli suunnattu erityisesti sosiaali- ja terveysalan Master School -opiskelijoille. Hyvä palaute osoitti, että näille opinnoille on perusteltu tarve. Syksystä 2026 alkaen toteutus on osa Master Schoolin terveyden edistämisen koulutusohjelman opetussuunnitelmaa.

 

 

Artikkelikuva: Sapfograf Oy