24.10.2026

Terveyden edistäminen edellyttää yhä enemmän kykyä ymmärtää monimutkaisia ilmiöitä ja niiden välisiä yhteyksiä. Systeeminen ajattelu auttaa katsomaan yksilön valintoja laajemmalle ja tunnistamaan terveyteen vaikuttavia olosuhteita ja rakenteita. Tulevaisuuden terveyden edistäjälle se on keskeinen taito, jonka vahvistaminen alkaa jo koulutuksessa.

Terveyden edistämisen asiantuntijoina ja korkeakouluopettajina olemme pohtineet, millaisia valmiuksia tulevaisuuden terveyden edistäjiltä edellytetään. Miten tunnistaa terveysongelmien taustalla vaikuttavia tekijöitä? Entä miten kehittää ratkaisuja tilanteissa, joissa yksittäiset toimenpiteet eivät riitä? Näiden kysymysten tarkastelu on vahvistanut näkemystämme systeemisen ajattelun keskeisestä roolista terveyden edistämisen asiantuntijuudessa ja opettamisessa.

Miksi terveyden edistäminen vaatii systeemistä ajattelua?

Kun puhumme terveyden edistämisestä, ajattelemme helposti yksilön valintoja: liikuntaa, ravitsemusta, unta, päihteiden käyttöä ja omahoitoa. Ne ovat kaikki olennaisia, mutta tulevaisuuden terveyden edistäjä ei voi katsoa ihmistä irrallaan siitä ympäristöstä, jossa tämä elää. Terveyteen vaikuttavat yksilöllisten valintojen lisäksi esimerkiksi ihmisen elin- ja työolot, koulutus, toimeentulo, asuminen sekä laajemmat yhteiskunnalliset rakenteet (WHO, 2025).

Jos väestöä kannustetaan liikkumiseen, mutta asuinympäristö ei tarjoa turvallisia kävely- ja pyöräilyreittejä, kuinka pitkälle pelkkä terveysneuvonta kantaa? Jos nuorelle korostetaan unen merkitystä, mutta arkea kuormittavat samanaikaisesti yksinäisyys, taloudelliset huolet ja jatkuvasti huomiosta kilpaileva digitaalinen ympäristö, voidaanko ongelma ratkaista pelkällä unihygieniaohjeella?

Näissä tilanteissa ongelma ei ole vain yksilössä. Se on järjestelmässä. Terveyden edistämisen asiantuntijoina ja korkeakouluopettajina esitämmekin, että systeeminen ajattelu on tulevaisuuden terveyden edistäjän tärkeimpiä taitoja. Systeemisellä ajattelulla tarkoitetaan kykyä tarkastella terveyteen vaikuttavia asioita osana laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että huomio kiinnittyisi vain yhteen ongelmaan, yksilöön tai yksittäiseen syyhyn (Gadsby & Wilding, 2024).

Jos väestöä kannustetaan liikkumiseen, mutta asuinympäristö ei tarjoa turvallisia kävely- ja pyöräilyreittejä, kuinka pitkälle pelkkä terveysneuvonta kantaa?

Terveyden edistämisessä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen elintapoja ei tarkastella irrallaan sosiaalisista suhteista, elinympäristöstä, taloudellisesta tilanteesta, palveluista tai yhteiskunnallisista rakenteista (WHO Regional Office for Europe, 2022). Maailman terveysjärjestö WHO kuvaa ihmisten elinolosuhteita ja niihin vaikuttavia yhteiskunnallisia rakenteita terveyden sosiaalisina määrittäjinä (WHO, 2025). Ajatus terveyden yhteydestä esimerkiksi koulutukseen, toimeentuloon, asumiseen ja oikeudenmukaisuuteen ei ole uusi, sillä sitä korostettiin jo WHO:n Ottawan julistuksessa vuonna 1986 (WHO, 1986).

Systeemisen ajattelun näkökulmasta olennaista on tunnistaa paitsi nämä tekijät myös se, miten ne vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi toimeentulo, asuminen, palveluiden saavutettavuus ja sosiaaliset suhteet voivat yhdessä joko vahvistaa tai heikentää ihmisten mahdollisuuksia huolehtia terveydestään. Terveyden edistämisessä tämä edellyttää myös yhteistyötä eri toimijoiden ja sektoreiden välillä. (WHO, 2025; WHO Regional Office for Europe, 2022)

Yksittäisistä ratkaisuista kohti kokonaisuuden ymmärtämistä

Yksi systeemisen ajattelun vaikeimmista perusajatuksista on se, ettei kaikkea voida ennustaa. Monimutkaisessa järjestelmässä muutos yhdessä kohdassa voi käynnistää vaikutusketjun, jonka kaikkia seurauksia ei voida tietää etukäteen. Tämän vuoksi systeemisessä ajattelussa järjestelmää ei nähdäkään koneena, jossa tietyn napin painaminen tuottaa aina saman lopputuloksen. Terveyteen liittyvät järjestelmät muodostuvat ihmisistä, organisaatioista, rakenteista, tiedosta, resursseista ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. (Alliance for Health Policy and Systems Research, 2026; Gadsby & Wilding, 2024; WHO, 2022)

Tämä kuulostaa teoriassa itsestään selvältä, mutta käytännössä terveyden edistämisessä keskitytään usein yksittäisiin ongelmiin ja ratkaisuihin. Kun ihmiset liikkuvat liian vähän, käynnistämme liikuntakampanjan. Kun nuorten mielenterveys heikkenee, lisäämme mielenterveyspalveluita. Kun tyypin 2 diabeteksen riski kasvaa, panostamme riskiryhmien tunnistamiseen ja elintapaohjaukseen. Kaikki nämä voivat olla tarpeellisia toimia, mutta systeemisesti ajatteleva terveyden edistäjä kysyy lisäksi: ”Mikä tässä kokonaisuudessa tuottaa ongelman ja ylläpitää sitä?”

Esimerkiksi nuorten mielenterveyden haasteiden kohdalla on olennaista tunnistaa myös kouluympäristön, perheiden taloudellisen tilanteen, yksinäisyyden, harrastusmahdollisuuksien, digitaalisten ympäristöjen ja palvelujärjestelmän välisiä yhteyksiä. Näiden yhteisvaikutusten ymmärtäminen voi auttaa löytämään ratkaisuja, jotka eivät kohdistu vain ongelman seurauksiin vaan myös sitä ylläpitäviin tekijöihin (Gadsby & Wilding, 2024).

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että systeeminen ajattelu ei tarkoita yksilöllisen tuen tai terveysneuvonnan merkityksen vähenemistä. Sen sijaan se haastaa tarkastelemaan, miksi samoja ongelmia esiintyy yhä uudelleen ja millaiset olosuhteet niitä ylläpitävät. WHO:n (2022) mukaan systeemiset lähestymistavat voivat tukea monimutkaisiin kansanterveyden haasteisiin vastaamista vahvistamalla eri toimijoiden osallistumista, näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja politiikkatoimien johdonmukaista toteuttamista.

Tulevaisuuden terveyden edistäjä on verkostojen punoja

Systeeminen ajattelu muuttaa myös käsitystä terveyden edistäjän ammatillisesta roolista. Tulevaisuudessa ei riitä, että osaamme välittää luotettavaa terveystietoa. Meidän on myös osattava tunnistaa terveyteen vaikuttavia toimijoita ja rakenteita, tarkastella niiden välisiä yhteyksiä, rakentaa yhteistyötä, hyödyntää tietoa päätöksenteossa sekä arvioida toiminnan vaikutuksia laajemmin.

Yksikään toimija ei yksin pysty ratkaisemaan esimerkiksi liikkumattomuuteen, yksinäisyyteen tai väestön terveyseroihin liittyviä haasteita.

Terveyden edistämisen asiantuntija voi työskennellä esimerkiksi kaavoittajien, opettajien, liikuntapalveluiden työntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden, järjestöjen, yritysten, päättäjien ja asukkaiden kanssa. Yksikään toimija ei yksin pysty ratkaisemaan esimerkiksi liikkumattomuuteen, yksinäisyyteen tai väestön terveyseroihin liittyviä haasteita. Yhteistyössä on olennaista muodostaa yhteinen ymmärrys ongelmasta ja kehittää ratkaisuja, joihin eri toimijat voivat omalta osaltaan vaikuttaa (WHO, 2022).

Monialaisen yhteistyön merkitystä korostaa myös WHO:n Health in All Policies eli terveys kaikissa politiikoissa -lähestymistapa, jonka mukaan terveysvaikutukset tulee huomioida eri yhteiskuntapolitiikan aloilla tehtävässä päätöksenteossa (WHO, 2015). Suomessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä korostuvat vastaavasti eri toimijoiden yhteistyö, selkeät vastuut, tietoon perustuva suunnittelu sekä toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen (Ylitörmänen ym., 2025). Tulevaisuuden terveyden edistäjän onkin osattava toimia organisaatioiden ja toimialojen rajapinnoilla sekä edistää yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

Systeemistä ajattelua opitaan jo koulutuksessa

Systeemisen ajattelun merkitys on konkretisoitunut työssämme ammattikorkeakouluopettajina. Vaikka toinen meistä työskentelee perustutkintoon ja toinen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa, tunnistamme molemmat tarpeen vahvistaa opiskelijoiden kykyä hahmottaa hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä tarkastella ilmiöitä osana laajempia kokonaisuuksia.

AMK-koulutuksessa systeemistä ajattelua opitaan ennen kaikkea käytännönläheisissä oppimistilanteissa. Esimerkiksi ennen rokotuspajoja opiskelijat eivät tarkastele rokotusta vain yksittäisenä toimenpiteenä vaan osana laajempaa kansanterveyden kokonaisuutta, johon vaikuttavat muun muassa rokotuskattavuus, luottamus terveydenhuoltoon ja palveluiden saavutettavuus. Seksuaaliterveyden edistämisessä puolestaan pohditaan, miten asiakkaan elämäntilanne, terveydentila, palvelujärjestelmä ja ehkäisevät toimet kytkeytyvät toisiinsa. Oppimistehtävissä näkökulmaa laajennetaan yksilön valinnoista terveydenlukutaitoon, viestintään ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Tällaisissa oppimistilanteissa opiskelijat harjoittelevat tunnistamaan syy-seuraussuhteita, eri toimijoiden rooleja ja terveyteen vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. AMK-opetuksen tehtävänä on yhdistää tutkimustieto ja käytännön työelämän tilanteet tavalla, joka vahvistaa valmiuksia tarkastella terveyden edistämisen haasteita laaja-alaisesti.

Parhaimmillaan opiskelija ei opi vain ratkaisemaan terveysongelmia, vaan tunnistamaan, miksi ne syntyvät, miksi ne toistuvat ja missä kohdin järjestelmää niiden taustalla oleviin syihin voidaan vaikuttaa.

Ylemmässä ammattikorkeakoulutuksen terveyden edistämisen opintokokonaisuuksissa systeeminen näkökulma puolestaan korostuu erityisesti terveyden edistämisen toiminnan suunnittelussa, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioinnissa, terveysviestinnässä sekä palveluiden ja toimintakäytäntöjen kehittämisessä.

Systeemistä ajattelua voidaan vahvistaa esimerkiksi analysoimalla terveysviestinnän interventioita ja pohtimalla, miksi samat toimenpiteet tuottavat erilaisia tuloksia eri väestöryhmissä tai toimintaympäristöissä. Tarkastelussa voidaan huomioida viestinnän sisältöjen ja kanavien lisäksi kohderyhmien terveydenlukutaito, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, palvelujärjestelmän toiminta sekä ihmisten mahdollisuudet tehdä terveyttä edistäviä valintoja.

Molemmilla koulutustasoilla tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden kykyä tunnistaa terveysongelmien taustatekijöitä, arvioida toimenpiteiden vaikutuksia ja löytää mahdollisuuksia toimintatapojen kehittämiseen. Parhaimmillaan opiskelija ei opi vain ratkaisemaan terveysongelmia, vaan tunnistamaan, miksi ne syntyvät, miksi ne toistuvat ja missä kohdin järjestelmää niiden taustalla oleviin syihin voidaan vaikuttaa.

Millaista asiantuntijuutta tulevaisuudessa tarvitaan?

Systeeminen ajattelu ei poista yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa omaan terveyteensä, mutta muistuttaa, ettei vastuuta terveydestä voida jättää yksin yksilölle. Terveyttä edistävien valintojen tekemiseen vaikuttavat myös ihmisten voimavarat, elinolosuhteet ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. (WHO, 2025)

Tulevaisuuden terveyden edistäminen tarvitsee ammattilaisia, jotka eivät ainoastaan tunnista näitä vaikutuksia vaan osaavat myös etsiä keinoja olosuhteiden muuttamiseen yhteistyössä muiden kanssa. Näiden valmiuksien vahvistaminen kuuluu olennaisesti sosiaali- ja terveysalan koulutukseen.

Kyse on lopulta siitä, ettemme vain auta ihmisiä sopeutumaan olosuhteisiinsa vaan pyrimme myös muuttamaan olosuhteita hyvinvointia tukeviksi.

Emme siis voi tyytyä kouluttamaan asiantuntijoita nykyisen palvelujärjestelmän tarpeisiin, vaan meidän tulee vahvistaa heidän valmiuksiaan tunnistaa sen puutteita ja visioida vaihtoehtoja. Silloin systeeminen näkyy valmistuvien ammattilaisten valmiutena kyseenalaistaa vakiintuneita terveyden edistämisen käytäntöjä, etsiä uudenlaisia ratkaisuja ja vaikuttaa siihen, millaista hyvinvointia tukevaa yhteiskuntaa he ovat osaltaan rakentamassa.

Kyse on lopulta siitä, ettemme vain auta ihmisiä sopeutumaan olosuhteisiinsa vaan pyrimme myös muuttamaan olosuhteita hyvinvointia tukeviksi. Systeeminen ajattelu ei olekaan vain terveyden edistämisen lisätaito vaan olennainen osa tulevaisuuden ammatillista osaamista. Se on ennen kaikkea valmiutta nähdä mahdollisuuksia vaikuttaa sielläkin, missä yksittäiset ratkaisut eivät riitä.

 

 

Artikkelikuva: Canva

Artikkelin kirjoittamisessa on hyödynnetty generatiivista tekoälyä kielenhuollon, tekstin tiivistämisen ja ilmaisun sujuvoittamisen tukena. Kirjoittajat ovat tarkistaneet ja hyväksyneet lopullisen sisällön ennen julkaisemista.