Siirry sisältöön Siiry hakuun

Kirjoittajat

Kuka on kuvansa ansainnut?

10.02.2021

Elämäkerrat ovat eräänlaisia muotokuvia, joita tuotamme kuvatessamme menneitä tai eläviä henkilöitä. Elämäkerrat ovat tapa muistaa sekä hahmottaa suhdetta itseensä, muihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Miten voidaan tuottaa yksi muotokuva kokonaisesta elämästä? Kuka on kuvan arvoinen?

Muotokuva on tapa muistaa tai muistuttaa ihmisen statuksesta tai saavutuksesta elämässä ja yleensä siitä, miten ihminen on työssään menestynyt ja mitä työssään on saavuttanut. Muotokuvan tarkoituksena on esitellä henkilön olennaisempia piirteitä, taustaa, persoonallisuutta, pyrkimystä sekä yhteiskunnallista asemaa. Muotokuvaa ei voida määritellä yksiselitteisesti, mutta se kuuluu vanhimpiin taiteen lajityyppeihin.

Muotokuva on status, joka on kertonut arvosta, sosiaalisesta asemasta sekä varallisuudesta. Perimmältään muotokuvan tarkoitusperä ei ole ajan saatossa muuttunut menneisyydestä nykyisyyteen tullessa. Muotokuvan tarkoituksena on ollut esitellä henkilö todenmukaisesti hänen fyysiseltä olemukseltaan sekä subjektiivisen olemuksensa kuvana. Muotokuvan määritelmä on, että kuvassa ihminen esiintyy jossain tunnistettavassa muodossa.

Miten nyky-yhteiskunnassa voidaan määritellä mikä on muotokuva? Lehdet, mainokset, televisio, tietokoneruutu vilisevät kuvia, muotikuvia, ja mainoskuvissa on henkilöitä mainostaen tuotteita. Miten muotokuva tulkitaan? Millä tavoin luemme kuvia, ja millaiseksi odotuksemme muotokuvaa kohtaan ovat muuttuneet? Muotokuvaa on mielestäni nykyisin vaikeaa määritellä, ja muotokuvan ympärille ei enää voi luoda yleisiä sääntöjä. Taide tai taidekuvat ovat subjektiivinen käsite, ainutlaatuisuuden aistiminen kuvasta vaihtelee kuvaa katsottavan yksilön kohdalla. Voiko muotokuva määritelmään kuulua ihmisen tunteiden, ihmisyyden ja ajatusmaailman kuvaaminen värein ja muodoin abstraktina ei-esittävänä teoksena, ilman ihmiselle tunnusomaisia piirteitä?

Mielestäni onnistuneeseen muotokuvaan riittää se, että kuvantekijä onnistuu viestimään kuvalla yksilön ainutlaatuisuuden.

Kuvassa on abstrakti taideteos, jossa on eri värejä maalauspinnassa.

Rosa, Pisilä, Erään tarinan alku 150 x 120 cm, öljy kankaalle, 2018.

Elämä kuvassa

Jokaisella ihmisellä on moninaisia rooleja elämänsä varrella. Ihminen rakentaa ymmärryksensä ja identiteettinsä jatkuvasti muuttuvien kertomusten avulla. Hän ilmentää niihin merkityksiä, joita on luonut elämästään ja itsestään. Ihminen rakentuu pala palalta omista kertomuksistaan. Kertomus antaa muodon ja sisällön ihmisen olemiselle.

Ihminen ei ole koskaan valmis; olemme jatkuvassa muutoksessa. Kun fyysinen puolemme muuttuu, muuttuu meidän henkinen puolemmekin sekä se, miten koemme todellisuuden.

Näemme sen, mitä odotamme näkevämme, ja meillä on paljon harhakuvitelmia siitä, että näemme maailman yksityiskohtaisesti, mutta ihminen ei todellisuudessa tee näin. Jokainen ihminen kokee maailman omalla tavallaan. Sisäinen kokemus muuttaa myös ulkoista kokemusmaailmaamme, joten jos voimme kuvallistaa omaa kokemusmaailmaamme, se auttaa jäsentämään omaa elämäämme.

Jokaisen ihmisen käsitykset ja tieto tulee ulkomaailmasta, kuitenkin ihmisen yksityinen syväsisältö on jokaisella merkitykseltään erilainen. Se mitä olen, riippuu paljon siitä, missä minä olen ja millainen ympäristöni on.

Ihminen ei ole koskaan valmis. Jokaisen ihmisen elämä ja tarina on ainutlaatuinen. Ideat ja ajatukset eivät välttämättä ole uniikkeja, vaan ympäristöön ja ikään, aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin tuotettuja teoksia. Elämäkerrat ja tarinat ovat kuin hämähäkinseitti tai kudelma, joka kietoutuu hyvin moneen osaan ja koostuu ja kerrostuu hyvin erilaisista asioista ihmisen elinpiirissä.

Kuvassa on abstrakti maalaus, jossa on tunnistettavissa ihmishahmo ja erivärisiä alueita.

Rosa Pisilä, Punainen lanka, 150 x 90 cm, öljy kankaalle, 2020.

 

Jokainen ihminen on kuvan arvoinen

Tarinankerronta on yksi maailman vanhimmista tavoista hahmottaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja maailmassa. Jokaisella ihmisryhmällä on oma tarinansa, se miten tarina kerrotaan, on muuttuva.

Muotokuva on väline hahmottaa, kuka minä olen. Mihin minä kuulun, ja kuinka olen elänyt elämääni?

Jokaisella ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, jokainen ihminen on kuvan arvoinen.

Muotokuvan ei tarvitse kertoa katsojalle pelkkää fyysistä tai yhteiskunnallista statusta. Muotokuva voi kertoa ihmisen sisäisen maailman muotoina ja väreinä, abstraktiona elämän erilaisista tilanteista, kuvaamalla tunteiden raapivuutta värien ja muotojen tapahtumina.

Kuvassa on abstrakti maalaus, jossa on erilaisia väripintoja. Kuvan alaosassa on tunnistettavissa kahdet kasvot.

Rosa, Pisilä, Lapseni poikani 110 x 130 cm, öljy kankaalle 2018.

Tämä kirjoitus liittyy Rosa Pisilän ammatilliseen ja taiteelliseen projektiin sekä opinnäytetyöhön Kohtaamisia ja ohikulkemisia omaelämäkerrallisten tarinoiden muuttaminen kuvaksi.  Pisilä käsittelee opinnäytetyössään elämäkertatarinan, muotokuvan ja sanan transformaatiota kuvaksi. Ihmisen tarvetta tulla nähdyksi, koetuksi ja kuulluksi. Opinnäytetyötutkielma on luettavissa Theseuksessa.

Lisätietoja kirjoittajasta:

Facebook

Instagram

Rosa Pisilä

Mitä pidit artikkelista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *