Taiteellisena opinnäytetyönäni tein taiteilijakirjan, joka sisältää piirustuksia ja proosarunoja. Tutkimuksellisessa opinnäyteyössäni tutkin, kuinka taiteilijakirja sopii kuvataiteen ja monitaiteen esittämiseen. Kummankin opinnäytetyön kohdalla pohdin erityisesti kuvan ja sanan vuorovaikutusta.

Taiteilijakirjan määrittely on lähes mahdotonta, sillä lähes kaikki määritelmät ovat joko liian tarkkoja tai liian epämääräisiä. Toisaalta taiteilijakirjan suosio kuvataiteen esittämisessä perustuukin juuri sen varioitavuuteen ja moniulotteisuuteen. Taiteilijakirja on rohkea ja monipuolinen muoto ilmaista kuvataidetta.

Omassa taiteilijakirjassani keskeistä on kuvan ja sananvuorovaikutus, visuaalisen ja verbaalisen esittämisen kontrapunkti. Kirjassani Talo, jonka tyttö rakensi olen pyrkinyt luomaan kuvan ja sanan välille dialogisen suhteen selittävän suhteen sijaan. Kuva ja sana ovat erilaisia merkkejä, mutta niiden kummankin tarkoitus on vakuuttaa vastaanottajansa ja luoda merkityksiä. Kieli on kuvaa täsmällisempää, sillä voi esimerkiksi muodostaa kieltolauseen tai ilmaista erilaisia aikamuotoja. Kuvan merkitys on aina enemmän symbolinen ja avoimempi. Yhdessä kuva ja sana voivat tukea ja täydentää teoksen poeettista merkitystä erilaisten leikkauspintojen avulla.

Kirjani kuvat ja runot toimivat myös itsenäisesti, mutta yhdessä ne muodostavat syvemmän vaikutelman ja tarinan. Yhdessä ne voivat säestää toisiaan esimerkiksi vuorottelun, vastakohtaisuuden ja poikkeamien kautta. Oman kirjani tarina tuli parhaiten kerrottua kuvin ja sanoin. Kirjani kuvat ovat syntyneet vuoropuhelussa kirjoittamieni runojen kanssa. Kirja kertoo myyttisestä Tytöstä, joka vaeltaa talon eri huoneissa kohdaten erilaisia tilanteita, asioita ja hahmoja.