18.09.2026

Mikä kaikki oleellinen jää tunneilla kertomatta jokaisen oppilaan kohdalla oppilasvirrassa? Opettaja kuvittelee kertoneensa oppilaalle kaiken, jopa toistojen kera, ja että kaikki opettajan motiivit ja käytännön asiat ovat kaikille selviä. Tosiasiassa muistikuva on väärä, ja oppilaille jaettavan esittelyvideon avulla opetuksen raameista muistuttamisen voisi kenties ulkoistaa.

Muistinhan mä viime viikolle sanoa sullekki, että…

Oppilaat ja heidän vanhempansa lukevat huonosti käytännön asioita sisältäviä oppilaiden oppaita ja tukeutuvat kokonaan siihen, että opettaja informoi kaikesta. Kun oppilaita on noin 30, opettaja voi helposti unohtaa normaalin opetuksen keskellä toistaa kaikille samat käytännön asiat. Sama koskee esimerkiksi laulamiseen liittyviä toimintatapoja, miksi harjoittelemme juuri näin ja miksi opettaja ehdottaa monipuolista ohjelmistoa, sillä toistoa tapahtuu muutenkin niin paljon.

Miksei mulla oo vieläkään sitä assistenttia?

Näistä syistä päädyin tekemään esittelyvideon opetukseni tueksi:

• Videolla voisin tiivistää kaikki tärkeimmät opetukseen liittyvät käytännön asiat ja motiivit sekä tuntien sisällöt.
• Informaatio välittyisi oppilaille ja vanhemmille ikään kuin minun kertomanani eikä oppaasta luettuna.
• Halusin oppia tekemään ja editoimaan videoita, jotta osaisin jatkossakin.
• Korona-aikana oli pakko tehdä oppilaille videoita etäopetuksen tueksi, ja sen pakon poistuttua poistui myös motivaatio niiden tekemiseen. Nyt halusin uudestaan madaltaa kynnystä niiden tekemiseen, jotta voisin paremmin tukea oppilaiden itsenäistä harjoittelua.
• Opetus- ja opettajien esittelyvideot ovat niin sanotusti “tätä päivää”, joten siihen olisi syytä mukautua.

Tyylilajitietoisuus historiaa vai siihen kannustaminen liian old school?

Huomasin jo vuosia sitten, miten suuri kuilu on sen välillä, miten itse olen oppinut oman instrumenttini ammattilaiseksi, ja sen, millaista arkeni opettajana on. Monipuolisen osaamisen olen saavuttanut opetussuunnitelman vaatiman monipuolisen ohjelmiston ja tyylilajien lainalaisuuksiin syventymisen kautta.

Jostain syystä osaa tämän päivän oppilasta ei sellainen kiinnosta, enkä voi vaatia heiltä samaa, mitä minulta on vaadittu. Opettelen oppilaitani varten vähintään yhtä paljon kappaleita kuin mitä he opettelevat minun pyynnöstäni.

Tämän päivän opettaminen lempeää aivopesua?

Taiteen perusopetuksen päämäärä on mahdollistaa oppilaan hyvä ja kestävä musiikkisuhde. Vaikka opetus on tavoitteellista ja asteittain kehittymiseen tähtäävää, oppilaan omat kiinnostuksen kohteet ja itseilmaisu ovat etusijalla (Opetussuunnitelma, 2018, 3). Tämä mahdollistaa sen, että oppilaan ohjelmisto muodostuu enimmäkseen hänelle jo ennestään tärkeästä musiikkityylistä eikä opettajan ehdotuksia eri tyylilajeihin perehtymisestä oteta vakavasti.

Lahden musiikkiopiston opetussuunnitelmassa mainitaan kuitenkin tavoitteena eri aikakausien tyylilajien hallinta (Opetussuunnitelma, 2018, 8). Vaikka pidänkin tärkeimpänä sitä, että oppilaan intressit ovat instrumenttiosaamisessa ja että ylipäätänsä haluaa laulaa ja käydä tunneilla, haluaisin jonkin välineen, jolla vakuuttaa, että tyylilajipaletin laajentaminen on nimenomaan sitä instrumenttiosaamisen eteenpäin viemistä. Tästä syystä halusin videolla muistuttaa erityisesti tyylilajeihin perehtymisen tärkeydestä.

Valmistelut videon tekemistä varten

Päätin videoida OnePlus 11 -puhelimellani, sillä sen kamera on laadukas, ja halusin myös kokeilla, miten hyvin sen kanssa pärjää jatkoa ajatellen. Tilasin kuitenkin Thomann-verkkokaupasta Rode Wireless Micro -mikrofonijärjestelmän älypuhelimelle. Halusin, että äänenlaatu on selkeämpi mutta en sitä, että joutuisin pitämään isoa piuhallista laulumikrofonia kädessä.
Taustatyönä kävin läpi Lahden musiikkiopiston voimassa olevan opetussuunnitelman ja itse tekemäni pop & jazz -laulun tavoitetaulukon. Listasin niiden pohjalta tärkeimmät seikat, joiden pohjalta tehdä videon käsikirjoitus. Niitä olivat:

• Miten ääntä kehitetään ja miksi
• Muistutus avoimen mielen tärkeydestä
• Muistutus siitä, että kaikki on opittavissa
• Eri tyylilajeihin perehtymisen tärkeys tekniikkaa ajatellen
• Käytännön asioista, että tunneille kannattaa tuoda vesipullo, kirjastosta voi hakea nuotteja ja ettei sairaana saa tulla tunnille
• Muistutus siitä, että tunneilla harjoitellaan
• Muistutus siitä, ettei saa pelätä virheitä

Kuvaustilan asettelu

Alun perin tarkoitukseni oli videoida opetusluokassani yksivärisen verhon edessä. Viime hetkellä päätin kuitenkin videoida kotona, jotta toteutus olisi rennompi. Kotonani on myös kaunis pystypiano ja sen takana kaunis värikäs taulu, ja halusinkin ne taustaksi. Puin päälleni siihen sopivan sinisen paidan, ja tein siistin meikin.

Asettelin valoja hyvin pitkään kolmipistevalaisun periaatetta noudattaen. Kokeilin eri vaihtoehtoja kolmen lampun kanssa, ja lopulta olin tyytyväinen valaistukseen (ks. Ailio 2015, 48–49).

Puhelimen laitoin pieneen kolmijalkatelineeseen, mutta sen saaminen tarpeeksi korkealle oli haastavaa. Lopulta puhelin oli telineessään tuolin päällä, tuoli laatikon päällä ja laatikko rahin päällä. Vaakatason kuva oli liian leveä, eikä teline jaksanut kannatella puhelinta siinä asennossa, joten puhelin oli kuvatessa pystyasennossa.

Kohtaus kolme… eiku neljä!

Halusin tehdä kokonaisia pitkiä kohtauksia, mutta haasteena oli tekstin ulkoa muistaminen. En silti halunnut virittää lunttilappuja, jotta katsoisin luontevasti suoraan kameraan. Jouduin lopulta tekemään useamman lyhyen videon. Teksti muuttui videoidessa, enkä lopulta enää edes yrittänyt muistaa ulkoa kirjoittamaani tekstiä. En myöskään yrittänyt puhua kirjakieltä, vaan annoin tekstin olla puhemaista, jottei ulosantini olisi normaalista oppitunnista poikkeava.

Kun en enää jaksanut hioa ottoj,a latasin yksittäiset video-otot puhelimelta Google Drive -pilvitallennuspalveluun ja sitä kautta WeVideo-videonkäsittelyohjelmaan. Siellä lyhensin ottoja ja koetin tehdä siirtymistä sulavia sekä lisäsin tekstiä ottojen reunoille kiteyttämään kunkin oton pääpointin.

Älä pelkää virheitä!

Lopullisesta kokonaisvideosta ei tullut täydellinen mutta riittävän hyvä. Sen katsominen alusta loppuun toki nostaa häpeän pintaan, mutta hyväksyn sen, että se on minun näköiseni enkä olisi juuri nyt osannut tehdä parempaa tai sanoittaa asioita selkeämmin. Pidän kuitenkin siitä, miten tekstit reunustavat videota ja kiteyttävät puhettani.

Mitä toivon lopputulokselta

En ole vielä näyttänyt videota muille kuin lapsilleni, joilta sain kannustavaa palautetta videon sisällöstä, mutta aion näyttää sen kollegoille, ja palautteen pohjalta kokeilen tehdä vol. 2 -videon iMovie-videonkäsittelyohjelmalla. Vasta sen version jaan oppilaille syyslukukauden alkaessa. Toivon sen tuovan minulle uutta mielenrauhaa, kun voin olla varma siitä, että kaikilla oppilailla ja heidän vanhemmillaan on sama perustieto, ikään kuin olisin pitänyt heille yhteisen infotilaisuuden. Toivon sen myös synnyttävän oppilaissani uutta, avoimempaa suhtautumista ohjelmistoehdotuksiini.

 

Lähteet

Ailio, J. (2015). Vähän parempi video. Opas laadukkaan videon suunnitteluun ja toteutukseen. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 102. Turun ammattikorkeakoulu.

Lahden musiikkiopiston opetussuunnitelma. (2018). Musiikin ja tanssin opetus.