09.06.2025

Ei epämääräisiä kehotuksia ja ponnetonta varoittelua, vaan selkeitä faktoja vaatekulutuksesta ja käytännöllisiä vinkkejä vaatevalintoihin planeetan rajoissa. Ei syyllistämistä vaan huoletonta vaatearkea ja puhdas omatunto. Siinä tämän teoksen keskeinen sisältö, selkeästi ja viihdyttävästi kerrottuna.

Sitä luulee tietävänsä tekstiiliteollisuuden mittavista ongelmista paljonkin – kukapa ei olisi nähnyt kuvia kehitysmaihin dumpatuista valtavista vaatevuorista tai kuullut alaan liittyvistä sosiaalisista ongelmista liittyen niin lapsityövoimaan, pakko- ja orjatyöhön ja olemattomaan työturvallisuuteen.

Kuitenkin kirjan ensimmäisen osan ”tilannekatsaus” tarjoaa valtavasti uutta tietoa ainakin itselleni. Tekstiiliteollisuuden ongelmat eivät tunne rajoja, sillä tämä yksi maailman saastuttavimmista aloista kiihdyttää merkittävistä ilmastonmuutosta, saastuttaa vesistöjä ja maaperää sekä syytää mikromuovia maailman meriin.

Yhden EU-kansalaisen vaatteisiin kuluu vuodessa noin 45 kylpyammeellista vettä, 400 neliömetriä maata ja liki 400 kiloa raaka-aineita. Jos tämän vesitankin, peltotilkun ja materiaalikasan kuvittelee kasvamaan jokaisen omalle takapihalle vuosi toisensa jälkeen, niin planetaariset rajat hahmottuvat käytännössä. Tila ja raaka-aineet yksinkertaisesti loppuvat kesken. Ja yhä tekstiiliteollisuus vain jatkaa kasvuaan.

Pienet muutokset riittävät, kunhan riittävän moni saadaan innostumaan niistä.

Teoksen toisessa osassa siirrytään alan globaaleista haasteista minun vaatekaappiini: mitä planetaariset rajat tarkoittavat käytännössä. Kulutuksen vähentäminen täytyy tehdä asteittain ja pienet muutokset riittävät, kunhan riittävän moni saadaan innostumaan niistä. Kulutusta vähentämällä on mahdollista saada koko vaateteollisuus mukaan yhteisiin talkoisiin, sillä alan on pakko reagoida, jos kuluttajien ostokäyttäytyminen muuttuu.

Keskiverto suomalainen ostaa vuodessa peräti 38 vaatetta. Uusia vaatteita saisi kirjoittajien mukaan hankkia vuodessa kuitenkin korkeintaan seitsemän kappaletta, siis seitsemän vaatetta tai kenkäparia. Laskelma perustuu siihen, että vaatekaappimme hiilijalanjälkeä pienennetään samassa suhteessa kuin mitä suositusten mukaan on vähennettävä muutakin kulutusta.

Käytettyjä vaatteita ei seitsemän vaatteen kiintiöön lasketa, sillä tehokkaimpia keinoja vähentää vaatteiden ympäristövaikutuksia on ostaa vähemmän uusia vaatteita sekä pidentää olemassa olevien vaatteiden elinkaarta.

Kirjoittajat tuovat esiin omia kokemuksiaan ja valintojaan pukeutumisessa, mikä tekee kirjasta inhimillisen ja samaistuttavan.

Vaatehankinnan yhteydessä voi miettiä, tulenko käyttämään tätä vaatetta ainakin 30 kertaa, vai hankinko sen vain jotain yhä mahdollista tilaisuutta varten.

Kirjan kolmannessa osassa keskitytään käytännön vinkkeihin oman vaatekaapin planetarisointiin. Se ei tarkoita spartalaista elämäntapaa tai ”nokkosilla selkään läpsyttelyä” kirjoittajien sanoin, vaan iloa kestävästä elämäntavasta, johon hyvinkin pienillä muutoksilla pääsee alkuun.
Lukuisista vinkeistä itselle ehkä parhaita oli päästä eroon ”ihan kivoista” vaatehankinnoista. En enää osta ”ihan kivaa” vaatetta, joka on ”aika lähellä” mitä olin etsimässä, sillä se ei ole juuri sitä mitä tarvitsen ja jää lopulta käyttämättä.

Hyvä ohje on myös vaatehankinnan yhteydessä miettiä, että tulenko käyttämään tätä vaatetta ainakin 30 kertaa, vai hankinko sen vain jotain yhä mahdollista tilaisuutta varten.

Planetaarinen vaatekaappi on iloinen kapina niin maapallon, ympäristön kuin ihmisoikeuksien puolesta.

Viimeisessä osassa kuvataan vastuullisen pukeutumisen perhosvaikutusta; jos enemmistö alkaa pukeutumaan maapallon kantokyvyn rajoissa, muuttaa se koko vaateteollisuuden huomisen kestäväksi.

Paremmat valinnat synnyttävät paineen muutokseen. Ei pidä aliarvioida, mihin suuri joukko muutokseen sitoutuneita ihmisiä kykenee. Kannattaa olla mukana, sillä planetaarinen vaatekaappi on iloinen kapina niin maapallon, ympäristön kuin ihmisoikeuksien puolesta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille vaatteita käyttäville!

Penttilä, Sissi ja Varamäki, Aku: Planetaarinen vaatekaappi. Gummerus (2024)